Onks sun päässä pallomeri? Kuinka opit käsitteet niin, että todella osaat ne

Reaaliaineissa ja muissakin aineissa opeteltavana näyttää olevan usein liuta uusia hienoja sanoja. Ne ovat tieteenalan tyypillisiä käsitteitä ja ne löytyvät usein oppimateriaalista valmiiksi lihavoituina. Opettajat korostavat käsitteiden osaamista, jotta osaat puhua asioista tarkasti, osuvasti ja pätevästi. Jos opiskelet psykologiaa, opit myös puhumaan psykologiaa.

Oletetaan, että olet opiskellut jotakin aihetta, vaikkapa sosiaalipsykologiaa psykologian kurssilla.

• Mitä muistat viime tunnista?
• Millaista tietoa asiasta sinulla on käsitellystä aiheesta parin viikon päästä?
• Entä sen jälkeen?  Mitä muistat vaikkapa ylioppilaskirjoituksissa?

Seuraavassa on kuvailtu muutamia vaihtoehtoja. Ehkä jokin niistä tuntuu tutulta.

Tiedon rippusia

On mahdollista, että muistat asioita vain hajanaisesti. Käsitteen sieltä, toisen täältä. Jonkin esimerkin tai tutkimuksen. Et ehkä panostanut opiskeluun kovin paljon ja asioiden muistaminen on lähes sattumanvaraista. Tässä tilanteessa tiedät usein itsekin, ettei oppiminen vielä ole ollut riittävää.

Pallomeri

Voit myös olla omaksunut paljonkin uusia käsitteitä. Tunnistat vaikeita sanoja. Osaat asioille uusia nimiä. Muistat olennaista tietoa ja yksityiskohtiakin. Olet kerrannut Quizletillä. Osaat ehkä määritellä käsitteet ja muistat kirjan esimerkin. Kuitenkin on käynyt niin, että tieto on mielessä irrallisina palloina. Pallot ovat hauraita. Ne puhkeavat, jos niitä tökkää kysymyksellä tai yrittää sovittaa uuteen paikkaan. Tietoa ei oikein voi käyttää mihinkään. 

Pallomeri päässä voi kuitenkin tuntua tiedolta. Jos palloja on paljon, sen kokoaminen on voinut olla työlästä. Saatat ajatella, että olet opiskellut juuri niin kuin sinun odotetaankin opiskelevan. Tiedät vaikeita sanoja. Tunnistat, mistä puhutaan.

Tällä tiedolla osaat todennäköisesti vastata moniin opettajan esittämiin kysymyksiin ja saatat pärjätä oikein hyvin monivalintakokeessa. Olet ehkä peruskoulussa pärjännyt ihan kivasti, kun olet ollut nopea keräilemään pallon sieltä, toisen täältä. Pallomeri päässä lukion kokeeseen vastaava opiskelija saattaa kuitenkin olla pettynyt, kun esseistä ei tule hyviä pisteitä, vaikka ”tietää kaiken tarpeellisen”.

Pallolaatikko

Jos yllä kuvatut tilanteet eivät tunnu tutuilta, olet ehkä päässyt tiedon jäsentelyssä pidemmälle. Ymmärrät, että asioita ei kannata opetella irrallaan, vaan asiayhteydessä. Niinpä tiedät, mihin laatikkoon pallot kuuluvat. Tämä sana liittyy näihin sanoihin, tuo noihin toisiin. Nämä kulkevat yhdessä, nuo erillään. Tiedon muistaminen on helpompaa, kun käsitteillä on kavereita. Huomaat, että samaan esimerkkiin voi usein soveltaa useampaa palloa samasta laatikosta. 

Tähän moni opiskelija ymmärtää pyrkiä jo niiden kielten sanojenkin kohdalla. Samaan asiaan liittyvät asiat ryhmitellään yhteen. Käsitteen merkitys on helpompi ymmärtää asiayhteydessä. Psykologian opiskelija tietää, että roolit ja normit liittyvät ryhmien toimintaan, ja ymmärtää, että kulttuurista ja sosiaalistumisesta puhutaan usein samassa yhteydessä.

Ryhmiteltynä eri käsitteet palautuvat helpommin mieleen ja tiedosta tulee käyttökelpoisempaa.

Kokonaisuuksia ja yhteyksiä

Pidemmällekin voi päästä. Voit osata asioita niin, että käsitteistä muodostuu kokonaisuuksia. Hahmotat käsitteiden merkityksen lisäksi niiden käyttötapaa ja suhdetta muihin käsitteisiin. Tiedät, mitkä käsitteet kokoavat ja mitkä tarkentavat. Tunnistat, että samastakin asiasta käytetään joskus sävyltään erilaisia käsitteitä ja huomaat, miten esimerkit näyttäytyvät erilaisina riippuen siitä, minkä käsitteiden avulla niitä tarkastellaan.  

Pois pallomerestä 

Kun on paljon opittavaa, on ihan ymmärrettävää, että päästä löytyy jäsentyneen tiedon sijasta pallomeri. Mutta opiskelussa ei ole kysymys pallojen keräilemisestä. Jos yrität selvitä ajattelutehtävistä – kuten esseen kirjoittamisesta – pallomeren avulla, on edessä taatusti hankaluuksia. 

Onnistuvan opiskelun taustalla on usein pieniä viisaita siirtoja, joita kaikki eivät tee. Siirrot helpottavat oppimista niin paljon, että niitä käyttävät näyttävät tosi fiksuilta, lahjakkailta. Kyse ei kuitenkaan ole asiasta, johon ei voisi itse vaikuttaa. Kuka tahansa voi oppia suhtautumaan tietoon tavalla, joka vähentää pallomerta ja tuottaa käyttökelpoista tietoa ja osaamista. 

Seuraavaksi kerron, miten se käy silloin, kun opittavana on paljon uusia käsitteitä. Fiksun opiskelijan suhtautuminen käsitteisiin tiivistyy neljään siirtoon, joita voi tehdä siinä järjestyksessä, joka kulloinkin tuntuu helpoimmalta. Mikään näistä ei riitä yksinään, mutta yhdessä käytettynä näillä keinoilla syntyy oikeaa osaamista ja käyttökelpoista ymmärrystä.

Fiksun opiskelijan siirrot: Määritelmä tai kuvaus

Todennäköisesti kohtaan uuden käsitteen opettajan opettamana tai oppimateriaalissa. Tällöin sen yhteydestä löytyy tyypillisesti lause tai lauseita, jotka määrittelevät kyseisen käsitteen. Määritelmä tai kuvaus kannattaa lukea hitaasti ja rauhallisesti, mieluusti vaikka ääneen. Pysähdy jokaisen tärkeältä tuntuvan sanan kohdalle ja mieti, mitä sana tarkoittaa. Jos et ymmärrä sitä, kertaa tai ota selvää.

Määritelmälauseisiin pyritään tiivistämään lyhyeen lauseeseen paljon olennaista tietoa. Siksi määritelmät eivät ole helppoa luettavaa. On ehkä houkuttelevaa jättää määritelmä tarkemmin miettimättä ja tyytyä vain opettajan tai oppimateriaalin tarjoaman esimerkin muistamiseen. On kuitenkin hankalaa, jos osaaminen jää yksittäisen esimerkin varaan. Kuinka silloin voi tietää, mikä käsitteessä on olennaista.

Jos pystyt ymmärtäen lukemaan määritelmän, saat paljon aineksia myös seuraaviin siirtoihin. Toisaalta, jos määritelmän ymmärtäminen tuntuu hankalalta, voit miettiä muita fiksun opiskelijan siirtoja ensin ja palata sitten takaisin määrittelyyn. Määritelmä aukeaa usein paremmin, kun ymmärrät, mihin käsitettä tarvitaan ja olet luonut eläviä mielikuvia asiasta.

Fiksun opiskelijan siirrot: Elävät mielikuvat

Käsitteet ovat olemassa siksi, että he auttavat meitä ymmärtämään todellisuutta. Ymmärrettävänä on kokonainen rikas, moniulotteinen maailma, josta sinulla on havaintoja ja kokemuksia. Psykologiaa opiskellessa kokemukset voivat olla välittömiä ja omakohtaisia. Muilla tiedonaloilla voit joutua etsimään esimerkkejä etäämmältä. Joka tapauksessa muistat käsitteen paremmin, jos pysyt luomaan siihen liittyen eläviä mielikuvia. Miltä tämä näyttää, kuulostaa, haisee, maistuu, tuntuu? Miten tämä konkreettisesti tehdään?

Esimerkiksi, jos pohdittavana on psykologian käsite sosiaalistuminen, älä tyydy kirjassa annetuun yhteen esimerkkiin. Kun kirjassa sanotaan, että ”lapsi sosiaalistuu, kun vanhemmat ja muut kasvattajat ohjaavat lapsen käyttäytymistä”, kannattaa miettiä konkreettisia ja keskenään mahdollisimman erilaisia tilanteita, joissa näin tapahtuu. Esimerkiksi näin:

• Kun myöhästymiset merkitään koulussa Wilmaan, lapsi oppii, että aikatauista on tarkoitus pitää kiinni ja että ei ole sopivaa jäädä pelaamaan peliä loppuun tai ihailemaan ötököitä silloin, kun oppitunti on alkamassa. Lapsi sisäistää näin piirteitä vallitsevan kulttuurin aikakäsityksestä.
• Kun vanhemmat lohduttavat itkevää lasta ja sanovat: ”Olet varmaan tosi pettynyt, mutta nyt kannattaa vain jatkaa harjoittelua”, lapsi sosiaalistuu oppiessaan nimeämään ja tunnistamaan tunteita ja löytäessään keinoja selvitä pettymyksestä.
• Kun ekaluokkalainen ihailee opettajaansa ja samastuu häneen, hän samalla sosiaalistuu ja omaksuu käsityksiä siitä, mitä on olla osaava ja tietävä aikuinen.

Käytä hyväksesi omia kokemuksia, aiempia tietoja, oppimateriaalin kuvia ja uteliasta mielikuvitusta.

Ps. Joskus kannattaa luoda mielikuvia myös siitä, mitä käsite ei ole. Näin saat selkeytettyä itsellesi käsitteen merkitystä.

Fiksun opiskelijan siirrot: Tiedon tarkoitus

Monet opiskelijat onnistuvat kahdessa ensimmäisessä siirrossa. Siksi tämän tekstin tärkein kohta saattaa olla tässä: Kysy aina tiedon tarkoitusta.

Miksi tietty käsite on kerrottu sinulle? Käsitteet eivät saisi olla mielessäsi taivaalta valmiina putoilevia pallosia, jotka vaan pitää opetella! Olet oppinut pelaamaan koulupeliä ja opettelemaan vastaan tulevia asioita, vaan siksi että ne ovat siinä. Lopeta tämän pelin pelaaminen.

Opittavat asiat eivät ole edessäsi ilman syytä. Tiedolla on jokin tehtävä. Se on olemassa (ja opetussuunnitelmassa), koska se on jollakin tavalla arvokasta, toimivaa, käyttökelpoista. Sinulle ei kerrota sosiaalistumisesta siksi, että sinun pitää tietää sosiaalistumisesta.

Sinulle kerrotaan käsitteestä esimerkiksi siksi, että se

• tekee näkyväksi asian, joka jäisi muuten huomaamatta
• tarkentaa katseen olennaiseen
• selittää havaittuja/tunnettuja ilmiöitä ja tapahtumia
• ohjaa toimintaa mielekkääseen suuntaan.

Muista kysyä miksi. Muista kysyä, mikä on tiedon tarkoitus.

Hyviä kysymyksiä tiedon tarkoituksen paljastamiseen ovat esimerkiksi seuraavat:

• Mihin kysymykseen tämä on vastaus?
• Mitä tämä auttaa näkemään tarkemmin?
• Mitä tämä selittää?
• Mitä tästä seuraa?

Fiksun opiskelijan siirrot: Lähiseutu

Jossain vaiheessa kannattaa hieman nostaa katsetta ja hahmottaa kokonaisuutta, johon opittava käsite liittyy. Mitä muita tärkeitä sanoja tässä ”pallolaatikossa” on? Miten pallolaatikon käsitteet suhteutuvat toisiinsa? Kannattaa nähdä vaivaa sen tunnistamiseksi, mihin kokonaisuuteen tieto liittyy. Jos olet pohtinut edellistä kysymystä hyvin, sinulla on hyvät edellytykset tunnistaa läheisiä ajatuksia, tutkimuksia ja ilmiöitä.

Jos käsite on osa käsitehierarkiaa, selkeytä se itsellesi.

• Jos käsite olisi otsikko, mitkä olisivat alakohdat?
• Jos käsite olisi alakohta, mikä olisi otsikko.

Jos käsite liittyy tapahtumaketjuun, selkeytä sen kulku itsellesi. Mitä on ennen, mitä tämän jälkeen?

Usein käsitteitä opitaan osana keskustelua siitä, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää ja huomionarvoista. Eri tutkimusperinteissä käytetään samastakin asiasta joskus eri käsitteitä. Tunnistatko tällaisia, läheisiä käsitteitä? Tarkoittavatko ne ihan samaa vai onko niillä sävyero tai jopa ratkaiseva ero siinä, miltä asiat tietyn käsitteen valossa näyttävät?

Pohdintaa voi jatkaa pitkäänkin. Se on osa psykologista ajattelua ja osaamista. Yksittäisen käsitteen kohdalla tuskin voit juttua tähän pitkäksi aikaa, mutta muista edes hetkeksi kohdentaa katsetta yksittäistä sanaa laajemmalle.

Pidä huolta – ohjeita etäopiskeleville

Toisen asteen oppilaitoksissa ollaan monessa paikassa siirrytty etäopetukseen. Kyselyjeni mukaan aika suuri osa opiskelijoista selviää tilanteessa hyvin tai ainakin kohtuullisesti, mutta sitten on niitä, joiden mielen hyvinvointi notkahtaa ja opiskelu kärsii. Mediassa mietitään melkein päivittäin onko nuorten maksama hinta koronatoimenpiteistä liian suuri. (Varmasti moni on myös helpottunut siitä, ettei joudu altistumaan sairausriskille ikäryhmässä, jossa positiivisten koronatestitulosten osuus oli jossain äskettäin julkaistussa selvityksessä kaikista ikäryhmistä korkein.) Joka tapauksessa päätöksiä näissä asioissa tekevät muut kuin opiskelijat tai opettajat. Opiskelijan ja meidän opettajien osaksi jää yrittää sopeutua tilanteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että NYT on jokaisella ihan erityinen tehtävä pitää huolta itsestä!

Nyt on se aika, jolloin kannattaa ottaa käyttöön yksinkertaisia omaa mielenterveyttä tukevia toimia. Ihan itse. Jo tänään.

Kuulen, että opiskelijat valittavat etäkoulusta ikään kuin etäopetuksessa oleminen automaattisesti tarkoittaisi sitä, että kömmitään minuuttia ennen oppitunnin alkamista koneelle ilman aamupalaa tai aamutoimia, torkutaan siinä kamera kiinni ja toivotaan, että tää kaikki olisi jo ohi. Kännykkä on liimautunut tassuun ja pahimmassa tapauksessa ope pistetään mutelle heti, kun juttu menee puuroiseksi.

Kuule opiskelija, eihän tuossa ole mitään järkeä!

Keino 1: Aamurytmi

Photo by Gian Cescon on Unsplash

Se, että herää tarpeeksi ajoissa, tekee jonkinlaiset järkevät aamutoimet, syö aamupalaa ja pukeutuu muuhun kuin yöpukuun tapahtuu melkein itsestään silloin, kun ollaan lähikoulussa. Silloin teet sen, koska se tuntuu käytännön syistä välttämättömältä. Ja nyt sitten et tee sitä, koska se ei ole samalla tavalla välttämätäntöntä, mutta et ehkä tule ajatelleeksi, että jätät päivästä pois osuuden, joka tukee hyvinvointiasi ja jaksamistasi ihan olennaisesti!

Tarvitset päivärytmin, tarvitset aikaa käynnistyä ja valmistautua hetkeen, jolloin sinuun kohdistuu odotuksia ja vaatimuksia. Tottakai tuntuu ihan mahdottomalta tehdä tehtäviä ja seurata tuntia, jos et ole antanut itsellesi edes mahdollisuutta herätä lempeästi ja vähitellen siirtyä työskentelyvaihteelle. Tavallisesti tämä tapahtuu huomaamatta koulumatkan aikana ja kouluympäristö mielleyhtymineen vielä auttaa asiaa. Pienet vuorovaikutustilanteet muiden kanssa matkan varrella ovat nekin tärkeitä.

Voitko siis herätä vähän aiemmin?

Voitko kenties syödä aamupalaa perheen kanssa?

Voitko pestä hampaat ja käydä suihkussa, jos sitä tarvitset?

Voitko antaa itsellesi aikaa tuijottaa tyhjyyteen kahvikuppi kädessä ennen kuin alat odottaa itseltäsi mitään suorituksia?

Ymmärrän, että moni opiskelija ei käyttäydy aiemmin kuvaamallani tavalla siksi, että pitäisi sitä järkevänä, vaan on ennemminkin luisunut kyseiseen tapaan toimia, kun pakottavia syitä toimia toisin ei ole ollut. Muutokseen kannattaakin hankkia vetoapua, jos pelkkä järkipuhe ei riitä. Tarvitaan vaan vähän luovuutta. Tässä muutamia ideoita:

• Entä jos pidät kirjaa aamuista, jolloin onnistut tässä ja palkitset itsesi, kun saat useamman aamuun striikin?
• Entä jos sopisit jonkun opiskelukaverin kanssa Get Up Challengesta, jossa kannustatte toisianne ja laitatte toisillenne aamulla viestin tai vaikka selfien päivän asusta reippaasti ennen tuntien alkamista?
• Entä jos turvaudut perinteiseen konstiin ja pyydät äitiä tai isää herättämään sinut, jos et ole noussut ajoissa?
• Entä, jos kytket tähän jotain muuta vastuuta: lupaat vielä koiran ulos joka aamu tai huolehdit pikkusisaruksen aamupalasta?

Keino 2: Ulkoilu ja liikkuminen

Koronarajoituksista huolimatta ei ole pakko olla koko ajan samoissa nurkissa. Ei se tee kenellekään hyvää. Kun olet saanut itsesi päivävaatteisiin jo aamulla, on helpompi puikahtaa jossain kohtaa myös ovesta ulos. Jos harrastat aktiivisesti liikuntaa tai urheilet tavoitteellisesti tämä tuskin on ongelma ja tiedät myös kokemuksesta, että liikkuminen tukee mielen hyvinvointia. Monilla muilla – ja uskoisin, että monella, joka etäkoulusta kärsii – arkiliikunnasta putoaa etätilanteessa leijonan osa pois.

Jos sinulle on käynyt niin, että tulee päiviä, jolloin et poistu kotoa tai liiku mitenkään, tarjolla on yksi aika yksinkertainen keino oman hyvinvoinnin tukemiseen. Käy siellä pihalla, kävele edes kortteli tai pari. Tai vielä parempi, etsiydy metsään, rannalle, luontoon. Tämä tukee mielen hyvinvointia niin monella tavalla! Tarvitsemme vaihtelua. Tarvitsemme liikettä. Tarvitsemme raitista ilmaa. Tarvitsemme aikaa antaa ajatusten vaeltaa. Tarvitsemme kauneutta. Tarvitsemme yhteyttä luontoon.

Ulkoilun ja liikkeen ei tarvitse tuntua rentouttavalta ja kivalta. Ehkä se ei tunnu aluksi miltään. Ehkä ei huvita melkein ollenkaan tai ajattukset kieppuvat tyhmissä, stressaavissa asioissa. Ei se haittaa. Tämän lääkkeen vaikutus ei perustu siihen, miltä tuntuu välittömästi, vaan siihen, miltä tuntuu vähitellen, kun keho saa enemmän sitä, mitä se tarvitsee ja mielessä oleville asioille jää pikkuisen enemmän tilaa pyöriä.

Ei ole ihan huono idea lisätä päivään pieni ”koulumatka” ennen tuntien alkamista ja toinen työskentelyn päätteeksi. Piipahdus ulkoilmassa, pieni kävely tai muu liikunta näiden siirtymien kohdalla voi myös luoda tunnetta siitä, että päivä jakautuu koulupäivään ja vapaa-aikaan, vähän samaan tapaan kuin lähikoulutilanteessakin.

Photo by Jennifer Latuperisa-Andresen on Unsplash

Keino 3. Mene nukkumaan

Need I say more?

Et tietenkään jaksa opiskella tai voi hyvin, jos tingit unesta. Ei minun tätä tarvitse selittää.

Mieti, mille itsellesi tärkeälle varastat aikaa tinkimällä unesta. Mitä tarvetta ilta/yökukkuminen palvelee? Kehitä keinot ja mieti, miten voit saada tarvitsemaasi ja kaipaamaasi jo vähän aiemmin, tinkimättä unesta. Laita illaksi hälytys päälle siihen aikaan, kun iltatoimet on hyvä aloittaa. Pyri vähitellen kohti säännöllistä nukkumaanmenoaikaa, joka antaa sinulle tarpeeksi unta. Nuku enemmän, stressaa vähemmän!

Keino 4. En vaan minä

Etäopiskelu on rankkaa myös siksi, että tavalliset sosiaaliset suhteet jäävät niin vähälle. Ole siis tosi matalalla kynnyksellä yhteydessä muihin. Viestittele, kokeile vanhaa hyvää konstia ja soita puhelu (vaikka samalla kun käyt siellä kävelyllä!) tai ota videoyhteys kaveriin. Muista, että sillä toisellakin on ehkä haastavaa pysytellä etäopiskelun kanssa pinnalla. Olisitko sinä juuri se, joka voi tsempata ja piristää?

Muiden auttaminen on yksi tutkitusti tehokkaista tavoista piristää myös omaa oloa. Yksin kotona voi helposti tulla tunne, ettei omilla tekemisillä ole merkitystä oikein kenellekään. Vaikka se ei olisi totta. Sillä, mitä sinulla on annettavana muille, on aina merkitystä. Eikä sen tarvitse olla mitään isoa. Jo opettajalle tunnin lopussa huikattu moikka tai kiitos on jotakin. Ketä muita sinun ympärilläsi on? Mitä pientä voisit tehdä tänään heille?

Etäelämäntaito

En ole puhunut nyt tässä mitään opiskelusta. Se on vasta seuraava vaihe. Etäkoulussa monelle olennaisin ongelma ei taida kuitenkaan olla etäopetus ja etätilanteessa oppiminen sinänsä. Ja vaikka niihinkin liittyy haasteita, ainakin nämä perusjutut on hyvä saada ensin kuntoon. Tarvitaan ensin etäelämäntaitoa, ennen kuin mietitään tarkemmin etäopiskelutaitoa.

Jos nyt siis tuntuu, että oma hyvinvointi kärsii etäopetustilanteessa, kokeile tehdä jokin pieni muutos. Korona ei estä näitä juttuja. Jos et voi ihan mahdottoman huonosti, voit ihan oikeasti tehdä omasta olosta pikkuisen paremman tekemällä fiksumpia valintoja. Rohkaisen siihen! Mieti nämä perusasiat läpi ja tee joku muutos. Mieluiten yhdessä jonkun kaverin kanssa, jotta voitte rohkaista toisianne ja lisätä juttuun huumoria ja pientä sosiaalista painetta.

ps. Siinä tapauksessa, että voit niin huonosti, ettei tällainen oikeasti enää onnistu, hae tukea ja apua. Koululla on aikuisia sitä varten, että saa tukea tilanteeseesi.

Monta tietä hyvään oppimiseen

Kun olen miettinyt kaikkia niitä taitoja, joita oppija tarvitsee onnistuakseen tavoitteellisessa opiskelussa, on välillä tuntunut, että opiskeleminen on itseasiassa älyttömän vaativaa. Useimmilla on monta asiaa, joita voisi parantaa ja kehittää. Harva elää tai opiskelee mitenkään kovin optimaalisella tavalla. Toinen näkökulma asiaan on, että hyvään oppimiseen kulkee monta tietä. Taitojen moninaisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella on monta erilaista keinoa parantaa omaa oppimistaan. Riittävän hyvään, innostavaan ja onnistuvaan oppimiseen voi päästä monella tavalla. Ei haittaa, vaikka opiskelutaidoissa olisi jotain rempallaan, jos niiden rinnalla on tarpeeksi tärkeitä taitoja.

Muutamia reittejä Roomaan 🙂 vinkkaan tässä ilmaisessa webinaarissa torstaina 3.12. klo 18-19. Tervetuloa mukaan!

Oppimisen taidoista on kasvanut kirja

Oppimisen taidot -blogissa on vuosien aikana vieraillut monia opiskelijoita ja opettajia etsimässä tietoa ja ohjausta oppimisesta ja onnistuvasta opiskelusta. Jo vuosia sitten ihmettelin sitä, ettei opiskelutaidosta tuntunut löytyvän kirjaa, jota voisi suositella itsensä kehittämisestä kiinnostuneille opiskelijoille tai vanhemmille, jotka haluavat auttaa opiskelun kanssa kipuilevaa nuorta. Itse olin opettajana suorastaan ahminut tällaisia kirjoja englannikieliseltä kielialueelta, koska koin niiden avaavan myös opettamiseen uusia näkökulmia.

Ajattelin kuitenkin alusta pitäen – ehkä psykologin koulutukseni pohjalta – että opiskelutaitoon tulee sisällyttää muutakin kuin opiskelutekniikkaa. Usein oppiminen sinänsä sujuisi, kunhan opiskelija selviäisi aloittamisen vaikeudesta, turhasta epäluottamuksesta itseensä tai oppimiseen liittyvistä hankalista fiiliksistä. Niinpä päädyin kirjoittamaan opiskelutaito-oppaan, jossa käsitellään laajemmin kaikkia niitä osatekijöitä, joita onnistuvaan oppimiseen tarvitaan. Koin toistuvasti kirjoittavani elämäntaidoista, jotka sopivat ihan jokaiselle.

Kirjan on tarkoitus auttaa opiskelijoita. Kustantaja oli kuitenkin sitä mieltä, etteivät opiskelijat yksin riitä kirjan yleisöksi. Ja tottahan se onkin: tieto tavoittaa paljon useampia opettajien ja muiden kasvattajien kautta. Siksi kirjassa on paljon aineksia opettajalle, joka haluaa tukea opiskelijoiden oppimista. Lukion uudessa opetussuunnitelmassa opiskelutaitojen ohjaaminen on jokaisen opettajan velvollisuus. Toivon, että kirjan luettuaan aineenopettaja voi kokea itsensä innostuneeksi ja myös aiempaa osaavammaksi tässä tehtävässä.

Toivon, että kirjan ajatukset elävät ja vahvistuvat lukuisten opiskelijoiden soveltaessa niitä käytäntöön. Olisi mukava kuulla siitä, jos näin käy.

Blogin lukijat saavat kirjan tilauksesta tai ennakkotilauksesta alennusta käyttäessään tätä linkkiä tai Ps-kustannuksen asiakaspalvelussa esittämällä koodin 7109.

Oppimisen taidot blogista kasvoi Oppimiskoodi

Tämän blogin pohjalta syntynyt kirjani on nyt julkaistu! Olen aika innoissani.

Olen koonnut kirjaan oppimisen kannalta tärkeimpiä teemoja oppimista tukevista uskomuksista, ajankäytöstä ja keskittymisestä erilaisten opiskelutekniikoiden kautta aina oppimisen tunnepuoleen ja motivaation ylläpitämiseen. Monta uutta oivallusta, innostavaa tutkimusta ja käytännön sovellusta on mukana. Tarkoitukseni on ottaa kirjasta aiheita myös tuleviin blogiteksteihin, kun blogin kirjoittamiselle ehkä on taas hieman enemmän aikaa.

Tästä kuvasta saat maistiaisia Oppimiskoodi -kirjan tärkeistä ajatuksista ja sisällön teemoista. (Kirjan voi tilata alennuksella tästä linkistä ja kirjastostakin kannattaa kysellä.)

Opi puhumalla, kirjoittaen… vuorovaikutuksessa

Sain aivan äskettäin valmiiksi käsikirjoituksen oppimisen taitoja käsittelevään kirjaan. Kirjan ajatukset – ja ajatus kirjasta – ovat kasvaneet vähitellen opetustyön ja tämän blogin kirjoittamisen aikana. Siinä vaiheessa, kun kustannussopimus allekirjoitettiin kirjasta oli olemassa suunnitelma ja muutamia valmiita lukuja. Optimistisena hetkenä saatoin ajatella, että kirjoittaminen olisi lähinnä jo ajatellun muotoilemista muillekin ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Tänään päätin lehteillä läpi kirjan kaikki luvut vielä kerran. Katsoin tekstiä kysyen mitä uutta löysin, oivalsin, kehittelin kirjoittamisen aikana. Siis toisin sanoen: mitä opin? Päätin merkitä uudet oivallukset ja tiedot siellä, missä niitä löytäisin.

Hämmästyin sitä, kuinka paljon merkintöjä sivuille tuli. Aloittaessani en ollutkaan ollut valmis. Aloittaessani en tiennyt, mitä tulisin tekemään – vaikka siltä saattoi silloin tuntua.

Eräässä tutkimuksessa (jonka lähde ei valitettavasti ole nyt käsillä) tutkijat vertasivat kertaamisen tehokkuutta kahdella eri tavalla kerrattaessa. Toinen ryhmä opiskelijoita, kertasi tekemällä tehtäviä, jotka edellyttivät mieleenpalauttamista. Toinen ryhmä palautti asioita mieleen selittämällä sisältöjä toiselle opiskelijalle. Tiedetään, että mieleenpalauttaminen on erittäin tehokas tapa opiskella. Tässä tutkimuksessa molemmat ryhmät hyötyivätkin harjoittelusta. Suuremman hyödyn sai kuitenkin ryhmä, joka oli selittänyt asioita ääneen toisille.

Kun minä ponnistelin saadakseni välitettyä selkeitä ja käyttökelpoisia ajatuksia kirjan tuleville lukijoille tai kun opiskelijat muotoilivat opittuja sisältöjä sanoiksi, oppiminen tehostui.

Ajatus siitä, että aivot ovat kehittyneet selviytymistä edistäviksi, selittää osaltaan tätä ilmiötä. Toiminta johon liittyy vuorovaikutusta muiden kanssa mieltyy merkityksellisenä, selviytymistä edistävänä tavalla, jota irralliseksi koettujen tietojen pänttääminen tyypillisesti ei ole.

Lisäksi kokemusten ja ajatuksen alkujen muokkaaminen kielessä valmiimmiksi, ehjemmiksi, ymmärrettävämmiksi tukee sekin oppimista.

Yhdessä oppiminen kannattaa, koska siihen liittyy tyypillisesti näitä molempia elementtejä: tieto sanallistetaan ja se saa osoitteen ja (ainakin jonkinlaisen) tarkoituksen. Vuorovaikutus on oppimisen kannalta siis aivan olennaista.

Joskus tämä kuitenkin unohtuu. Opiskelija pänttää yksin tai luottaa siihen, että riittää, kun ajatukset ovat jotenkin pyörähtäneet mielessä. Selittäminen ja selkeyttäminen unohtuu ja tieto jää ikään kuin puolitiehen.

Vuorovaikutuksessa oppiminen tapahtuu usein epävirallisesti ja siksi ehkä vähän huomaamatta. Luokkatilanteissa ja koulun käytävillä syntyy puhetta myös opituista aiheista; yksi auttaa toista; käydään keskusteluja ohjatusti ja spontaanisti. Etäopetuksesta osa tästä jää tapahtumatta, vaikka kirjallisen ilmaisun merkitys ehkä korostuukin.

Opiskelijan kannattaisi mieltää mahdollisuus vuorovaikutukseen tapana opiskella. Yhdessä höpöttelyyn voi mennä hieman enemmän aikaa, mutta samalla tapahtuu monia oppimisen kannalta hyödyllisiä asioita. Myös virtuaaliset yleisöt: kirjan oletetut lukijat tai opiskelijan tietoa kertaavan ”luennon” mielikuvissa elävät kuulijat hyödyttävät ajattelua ja oppimista.

On luonnollista olla vuorovaikutuksessa. On luonnollista oppia muita varten.

Abille avuksi – kun aikaa on vähän

Eilen lukuisat abiturientit saivat yllättäen tiedon siitä, että ylioppilastutkinnon reaaliaineiden kokeet on siirretty pidettäviksi viikkoa normaalia aikataulua aikaisemmin. Opiskelijat, jotka hetki sitten ajattelivat valmistautumisaikaa olevan vielä puolitoista tai kaksi viikkoa, ovatkin tilanteessa, jossa aikaa on vain muutamia päiviä tai alle viikko (riippuen kirjoitettavista aineista). Joillakin opiskelijoilla aikaistuiminen koskee kahta eri reaaliainetta. Abit ovat hankalassa tilanteessa. Viimeistelyvaiheen opiskelusta on leikattu aikaa. Lisäksi perättäisten kokeiden välille ei jää oletetulla tavalla välipäiviä, jotka voisi käyttää palautumiseen tai kertaamiseen.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? 

Oppimisen taidot ovat aika turhia, jos niistä on hyötyä vain ihanteellisissa olosuhteissa. Kirjoitan seuraavassa abiturienteille ja etsin joitakin ajatuksia siitä, miten tässäkin tilanteessa vähästä ajasta ja omasta osaamisesta saisi kaiken irti.

Photo by Justin Novello on Unsplash

1. Muista, että osaat jo

Ylioppilaskoe mittaa lukio-opintojen aikana kertynyttä osaamista. Kaikki aiemmin tekemäsi työ on edelleen pääomaa, jolla ponnistat kokeessa. Lukulomakin on ollut täysimittaisena käytettävissäsi. Viimeisten päivien ponnistelun merkitys on todennäköisesti vähäisempi, kuin miltä tässä vaiheessa tuntuu. Mielenkiintoisissa opiskeluaikatauluja koskevissa kokeiluissa on todettu mm. että kertaava opiskelu kielten sanojen kohdalla tehokkaampaa silloin, kun kertaaminen tehtiin reilusti ennen sanakoetta, kuin jos se tehtiin juuri edellisenä iltana. Ajatus siitä, että kaiken pitäisi olla tuoreena mielessä, saattaa olla vähän harhaan johtava. Monet reaalikokeiden tehtävät mittaavat ajattelutaitoa, kokonaisuuksien hahmottamista, kykyä käsitellä aineistoja ja soveltaa tietoa. Näiden taitojen kehittymisen suhteen muutamalla päivällä tuskin on lainkaan merkitystä.

Toki on harmillista, ettet voi kerrata aikomallasi tavalla. Olit varmasti ajatellut tehdä hyödyllisiä ja mielekkäitä asioita oppimisesi eteen. Onneksi tutkinnon arvosanojen pisterajoja määriteltäessä vertaudut juuri tähän abiporukkaan, joilta kaikilta leikattiin pois sama määrä valmistautumisaikaa. Jos tämä vaikuttaa vastausten laatuun, pisterajat laskevat.

Älä siis huolestu liikaa. Tämä on pitkän matkan juoksua. Aiemmin opittu kantaa, vaikka et saisikaan viimeistelyä näissä olosuhteissa kohdilleen. Pyri kuitenkin käyttämään saatavilla oleva aika mahdollisimman hyvin.

2.  Opiskele keskittyen ja lyhyissä jaksoissa

Aikaa on vähemmän kuin kuvittelit.
Aikaa on rajallisesti.

Älä anna valtaa ajatukselle, että aikaa on liian vähän. Sinulla on kuitenkin vielä aikaa. Ei viikkoja, mutta joitakin päiviä ja tunteja kuitenkin. Käytä ne viisaasti.

Kun opiskelet, keskity opiskeluun. Kun et opiskele, pyri tekemään asioita, jotka irrottavat sinut kokeisiin liittyvästä huolesta. Muista, että pienetkin tauot tehostavat oppimista.

Tarvitset voimavaroja ennen kaikkea koepäivänä työskentelemiseen. Kertaa vähän ja tehokkaasti.

3.  Selvitä, mitä osaat

Mitä sitten pitäisi kerrata ja mihin aika käyttää? Joudut tekemään valintoja ja priorisoimaan. Selvitä siis aluksi itsellesi, mitä olet jo tehnyt ja mitä osaat.

Koska mieleenpalauttaminen on niin tehokasta, sinun kannattaa käyttää sitä apuna inventaarion tekemisessä. Muistele kurssi (uudessa opsissa opintojakso/moduli) kerrallaan, mitä tiedät kurssin aiheista. Tee tämä esimerkiksi nopeasti sutaistuna miellekarttana. (Älä juutu tekemään täydellistä ja siistiä. Siihen ei ole nyt aikaa.) Vertaa karttaa oppimateriaalin sisällysluetteloon. Muistitko olennaisia asioita? Onko aiheita, jotka ovat tärkeitä, mutta joista et muista melkein mitään?

Tämän jälkeen sinulla on kaksi mahdollisuutta:

• Jos tunnistat selkeän katvealueen,  jota et ole ehtinyt vielä kerrata – ja joka on opiskelemasi aineen näkökulmasta ydintietoa, tärkeää, olennaista – keskity kertaamaan tätä aihekokonaisuutta.
• Jos et tunnista olennaista puutetta, keskity varmistamaan, että osaat hyvin ne kokonaisuudet, jotka olet jo opiskellut ja ymmärtänyt hyvin. Rakennat siis vahvuuksillesi ja luotat siihen, että kokeessa on sen verran valinnanvaraa, että voit kiertää osaamiseen mahdollisesti jääviä puutteita.

Joudut tekemään valintoja. Tee niitä rohkeasti. Opettajana minulta kysytään joskus tärppejä sille, mitä kannattaisi kerrata. Sellaisia on mahdotonta antaa, mutta jonkin kokonaisuuden kertaaminen ja hahmottaminen hyvin, tukee muiden aiheiden muistamista ja oppiaineelle tyypillisen lähestymistavan sisäistämistä. Kertaaminen kannattaa, eikä sitä kannata ajan puutteen vuoksi tehdä pelkästään pintapuolisesti. Uskalla valita!

4. Suosi mieleen palauttamista

Kun kertaat, muistele asioita! Älä vain lue uudelleen, vaan vaivaa päätäsi. Katso otsikoita ja yritä muistaa tai arvata, mitä sisältöjä niiden alla käsitellään. Matemaattisissa aineissa ratko tehtäviä tai mieti edes ratkaisujen perusperiaatteet läpi.

Kun luet, pysähdy välillä ja selitä itsellesi / koiralle / seinille, mitä juuri luit, mitkä olivat ne tärkeimmät asiat. Vaikka aikaa on vähän, anna tilaa ajatuksille ja yhdistele asioita mielessäsi laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

5. Juurru ja katso maisemaa

Valmistaudut nyt ylioppilaskokeeseen varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muuttuneen aikataulun paineen lisäksi koet tietysti myös tavanomaiset kirjoituksiin liittyvät paineet ja epävarmuudet.

On hyvä muistaa, että vaikka kokeet ovat tärkeitä, ne eivät määritä loppuelämääsi. Jos suoriudut jossakin aineessa heikommin kuin kuvittelit, myös heikommalla hyväksytyllä arvosanalla pääsee ylioppilaaksi. Jos saat tutkinnon kasaan, olet jatko-opintoihin hakukelpoinen ja voit tulla valituksi haluamaasi opiskelupaikkaan pääsykokeen kautta. Jos ovet opiskelupaikkaan eivät aukea, kokeen voi uusia ja tutkinnon arvosanoja korottaa.

Puhu itsellesi nyt lempeästi ja rohkaisevasti. Teet parhaasi näissä kovin epätäydellisissä olosuhteissa. Saatoit lukea tiistain tekstitaidon kokeessa Karl Ove Knauskårdin esseen Munat, jossa elämän rosoisuus ja epäjärjestäytyneisyys asetettiin vastakohdaksi kananmunan täydelliselle muodolle. Myös rosoisissa ja repaleissa oloissa on hyvä asettaa jalat tukevasti maahan ja tehdä sitä, mikä on tarpeen ja ottaa seuraava askel.

Onnea opiskeluun!

Suunta hukassa?

Olen aiemmin kirjoittanut jutun motivaation puutteen erilaisista syistä. Juttu onkin yksi eniten vierailuja saaneista teksteistä tässä blogissa. Jutussa ehdotan, että yksi syy motivaation puutteeseen on tilanne, jossa laajempi näkemys siitä, miksi opiskelee, on hukassa. Elämällä ei oikein ole sellaista suuntaa, johon kouluttautuminen tuntuisi liittyvän. Tässä tekstissä haluan miettiä tarkemmin tämän tyyppistä motivaation puutetta. Mitä voi tehdä silloin, jos suunta on hukassa, eikä oikein tiedä, mihin opiskelulla tähtäisi? 

Kun Laura Lahtela ja joukko suomalaisia tutkijoita kysyivät 50-vuotiailta ihmisiltä, mitä nämä katuivat elämässään, kaikkein yleisin katumuksen aihe olivat ehkä hieman yllättäen opiskeluun ja koulutukseen liittyvät valinnat. Opiskelun merkitys hahmottuu usein vasta jälkikäteen. Suunnan puuttumisesta syntyvä motivaation puute saattaa siis olla asia, jota katuu myöhemmin, jos se johtaa heikkoihin oppimistuloksiin tai opiskeluhaaveista luopumiseen. Usein ympärillä olevat aikuiset ymmärtävät tämän ja yrittävät pökkiä motivoitumatonta nuorta kaikesta huolimatta opintojen pariin. 

Suunnan puutetta potevalle opiskelijalle haluaisin jakaa muutaman ajatuksen siinä toivossa, että niistä voisi olla apua motivaation rakentamisessa.

Opiskelu kannattaa joka tapauksessa.

Opiskelu itsessään luo suuntaa: jos ei tiedä, minne on menossa, paikalleen jääminen ei auta. Täytyy lähteä samoilemaan maastoon ja katsoa, mitä kukkuloiden takaa avautuu. Oikean tai väärän suunnan hahmottaa usein vasta jälkikäteen. Etenkin lukio-opiskelussa on oman suunnan miettiminen on tärkeä osa opiskelua. Eri oppiaineiden avaamat näköalat auttavat hahmottamaan, mihin asioihin haluaa jatkossa syventyä paremmin.

Omien arvojen selkeyttäminen. 

Kysymys tulevaisuudesta asetetaan usein ammatinvalintakysymyksen muotoon. Uskallan kuitenkin ajatella, että tämä tärkeä päätös korostuu joskus liikaa. Ammatista ja koulutusalasta on toki tehtävä päätös yhden kouluvaiheen päättyessä ja valinta on tärkeä. Voi kuitenkin olla, että on monta sopivaa vaihtoehtoa, eikä päätös ole peruuttamaton. Minusta kysymyksen tulevaisuudesta voisi esittää itselleen laajempana, koko elämään ohjaavien arvojen ja arvostusten mittaisena. Mm. psykoterapeutti Arto Pietikäinen on kirjoittanut konkreettisten tavoitteiden ja niiden taustalla olevien arvojen erottamisesta. Vasta arvojen selkeyttäminen auttaa asettamaan itselle mielekkäitä tavoitteita. Arvot koskevat sitä, millaista elämää haluan elää, millaisia asioita haluan tukea ja edistää elämässäni ja laajemmin. Millainen ihminen haluan olla? Mihin asioihin haluan vaikuttaa?

Et opiskele itseäsi varten (sellaisena kuin nyt olet) vaan tulevaa itseäsi varten.

”Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen” totesi fyysikko Niels Bohr.  Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen ei ole helppo hahmottaa sitä, miten monet asiat hänen elämässään muuttuvat vuosien myötä. Kun koehenkilöitä on pyydetty arvioimaan, miten paljon he ovat muuttuneet edellisen kymmenen vuoden aikana sekä sitä, miten paljon he tulevat muuuttumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, koehenkilöt olettavat olevansa tulevaisuudessa nykyisen itsensä kaltaisia, vaikka he ovat edellisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet huomattavasti!

Opiskelijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä luot elämän edellytyksiä ihmiselle, josta et tiedä vielä kaikkea. Vaikka nyt tuntuisi siltä, ettei historia kiinnosta, voisiko olla niin, että tulevaisuuden minäsi arvostaa kokonaisvaltaista käsitystä maailman tapahtumista? Vaikka nyt tuntuu, ettet tarvitse kieliä, matkustaako tulevaisuuden minäsi enemmän, kuin sinä nyt?

Nykyhetken valinnat luovat sitä tulevaisuutta, johon olet matkalla. Joudut väistämättä tekemään valintoja. Kaikkeen ei voi varatautua, mutta on hyvä olla avoin sille, että asiat näyttäytyvät myöhemmissä ikävaiheissa hieman toisessa valossa. Valitse rohkeasti, mutta älä lyhytnäköisesti.

Et opiskele pelkästään itseäsi varten.

Minusta tuntuu, että nuorille sanotaan nykyaikana harvoin: ”me tarvitsemme teitä”. Sen sijaan korostetaan oma polun etsimistä, yksilöllisiä tavoitteita ja muista erottautumista. Tosiasia kuitenkin on, että me muut –  yhteiskunta – tarvitsemme sinua ja sinun osaamistasi. Sinut on tarkoitettu rakentamaan yhteistä hyvää jollakin, sinulle sopivalla tavalla. Ei ole kyse vain siitä, että löydät ”oman juttusi”, vaan että löydät sellaisen oman jutun, jolla on merkitystä myös muille ihmisille. Älä siis kysy pelkästään, mihin aiot käyttää aikaa ja mistä asioista aiot elämässä nauttia, vaan kysy myös, mitä aiot tehdä muiden hyväksi. Voi olla, että haluat hyvä tulot ja ulkoista menestystä. Silloinkin sinun täytyy kehittää itsellesi jotakin sellaista (esim. tuote, osaamista, palvelua), josta muut ovat valmiita maksamaan. Sinun täytyy siis löytää keino vastata toisten tarpeisiin ja palvella heitä. Se voi tapahtua hyvin monin eri tavoin.

Entä, jos et voisi opiskella?

Joskus voi olla hyvä kysyä myös, mikä olisi vaihtoehto, jos et opiskelisi? Entä, jos sinun pitäisi lopettaa opiskelu tänään? Et tulisi opiskelupaikkaasi enää huomenna. Et osallistuisi tunneille, et saisi opetusta, et tekisi tehtäviä. Et koskaan valmistuisi. Mitä seurauksia sillä olisi? Olisiko ajatus pelkästään vapauttava vai menettäisitkö silloin jotakin sellaista, joka tuntuu sinusta oikeasti arvokkaalta? On mahdollista, että olet sinulle tällä hetkellä oikeassa paikassa, vaikka et kokisi itseäsi motivoituneeksi. Ehkä huomaat sen tämän kysymyksen avulla.

Joskus syvä motivaation puute voi kertoa myös siitä, että yrität tehdä jotakin sellaista, joka ei vastaa omia arvojasi ja tarpeitasi. Joskus esimerkiksi opiskelualan muutos on aidosti juuri sitä, mitä tarvitaan. Siinäkin tilanteessa on hyvä miettiä vastauksia yllä oleviin kysymyksin, jotta uudet valinnat olisivat mahdollisimman onnistuneita.  

Näin se sujuu! Pikaohje abitissa esseetä väsäävälle

Näin onnistut:

1. Lue tehtäväohjeet huolellisesti. Selvitä, mitä kysytään ja millaista näkökulmaa vastaaminen edellyttää (pohdi, vertaile tms.). Etsi avainsanat ja selvitä itsellesi niiden merkitys.
2. Ajattele aihetta monelta kannalta ennen kuin alat kirjoittaa. Älä juutu ensimmäiseen esimerkkiin tai näkökulmaan. Haasta itseäsi ajattelemaan hyvin! 
3. Kirjoita muistiin tärkempiä asioita. Tee aiheen käsittelyä selkeyttäviä apukysymyksiä. Mieti vastaukselle järkevä rakenne. 
4. Älä käytä suunnitteluvaiheeseen liikaa aikaa. Voit ajatella myös kirjoittaessasi. Pidä koko ajan huoli aikataulusta niin, että ehdit vastata kaikkiin kysymyksiin.
5. Kokoa ajatuksesi tekstiksi. Aloita kirjoittaminen siitä, mistä se on helpoin aloittaa. Voit myöhemmin lisätä puuttuvia osia.
6. Kun kirjoittaminen on kertaalleen tehty, vastauksesi ei ole valmis. Malta mielesi ja tee lopettelutyöt kunnolla!  Tekstiä voi ja pitää muokata ensimmäisen kirjoittamisen jälkeen. 
7. Lue vastaus läpi ja korjaa ilmeiset puutteet (kirjoitusvirheet, puuttuvat sanat, oudot kohdat, kesken jääneet lauseet).
8. Jos aikaa on, viipyile vielä hetki vastauksen parissa. Älä deletoi tekemisiäsi, mutta parantele, jos suinkin voit: 
   • Lue vielä kysymys. Vastaatko varmasti tehtävänannon mukaisesti?
   • Oletko käyttänyt aineistoa tehtävän edellyttämällä tavalla?
   • Voisiko jotakin sanoa selkeämmin?
   • Onko tekstin rakenne johdonmukainen ja ymmärrettävä? Voitko helposti parantaa sitä muuttamalla järjestystä tai kirjoittamalla sidoslauseen?
   • Voisitko sanoittaa jonkin johdan vielä tarkemmin kyseisen oppiaineen kielelle?
   • Voitko lisätä havainnollistavan esimerkin?
   • Löydätkö aiheeseen vielä jonkin uuden näkökulman?

Osaako joku kysyä jotakin?

Tämä on kysymyksiä opiskelutaitona käsittelevän juttusarjan toinen osa. Lue ensimmäinen osa täältä.

Onko tyhmiä kysymyksiä?

Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, on olemassa tyhmiä kysymyksiä, niitä vain tulee vastaan aika harvoin. Eivätkä ne ole niitä kysymyksiä, joita kysyjä itse luulee tyhmiksi. Yksinkertaiset kysymykset eivät ole tyhmiä. Sellaiset kysymykset, jotka paljastavat sen, mitä et vielä tiedä, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka on kysytty usein aiemminkin, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka johtavat umpikujaan tai joihin ei ole (vielä) vastausta eivät ole tyhmiä kysymyksiä. Edes haparoivat ja epäselvät kysymykset eivät ole tyhmiä, koska ne usein auttavat ajattelemaan tarkemmin ja tunnistamaan sitä, mistä pitäisi tietää lisää.

Tyhmiä kysymyksiä ovat sellaiset, joiden avulla ei olekaan tarkoitus ymmärtää mitään. Sellaiset, joilla yritetään välttää ajattelemisen vaivaa. Jos vain haluat tietää oikean vastauksen, et ymmärtää sitä tai oppia sen avulla jotakin, kysyminen voi olla tyhmää. Kriittisyys on minusta fiksua, jatkuva kyyninen kyseenalaistaminen ei välttämättä sitä ole. Kysymiseen asenteena kuuluu avoimuus vastaukselle silloinkin, kun se yllättää ja muuttaa omia käsityksiä.

Yksinkertaiset kysymykset ovat loistavia kysymyksiä

Yksi kysymisen este voi olla odotus siitä, että pitäisi kysyä jotakin hienoa. Ajattelun ja oppimisen kannalta kysymykset ovat kuitenkin perustyökalu, joka on hyvä pitää aika yksinkertaisena.

Yksinkertainen kysymys voi olla syvällinen ja viedä meidät inhimillisen tiedon äärirajoille.  Lapset ja filosofit esittävät usein samoja kysymyksiä.

Toisaalta aivan perustavien tietojen ja lähtökohtien selkeyttämättä jättäminen takaa sen, ettei ajattelu ja oppiminen vaikeammissa kysymyksissä oikein onnistu. On harmi, jos oppiminen estyy siksi, että portit avaava kysymys kuulostaa kysyjän mielessä liian simppeliltä.

Oppitunnilla kysyminen

Oppitunnilla kysymyksiä kannattaa esittää rohkeasti ensinnäkin siksi, että silloin apu on usein lähinnä. Opettaja haluaa selittää ja selventää epäselviä kohtia. Siitähän hänelle maksetaan, niinkuin sanonta kuuluu. Opettaja ei pidä perusasioita tarkentavaa opiskelijaa tyhmänä. Pikemminkin opiskelijoiden kysymykset auttavat opettajaa hahmottamaan, mikä opiskeltavassa asiassa on vaikeaa, milloin pitäisi edetä rauhallisemmin ja mitä selittää tarkemmin. Kun opettaja saa kysymysten avulla tietoa siitä, mitä opiskelijat ajattelevat, hän pystyy myös opettamaan paremmin. Voit siis ajatella, että esittämällä kysymyksiä, autat opettajaa opettamaan paremmin ja varmistat itsellesi paremman oppitunnin.

Toinen syy, miksi kysymyksiä kannattaa esittää on, että kysymykset tekevät luennosta keskustelun. Yksisuuntainen luennointi ja vastaanottava kuunteleminen on vähän… epäluontevaa ja tarkkaavaisuutta saattaa olla vaikea pitää yllä. Myös luennoiminen on vaikeampaa ja tylsempää, jos se on vain yksinpuhelua. Niinpä tässäkin kysymykset auttavat molempia osapuolia. Luennoiva opettaja onnistuu kysymyksen avulla kohdentamaan sanottavansa paremmin. Keskustelun osapuolena oleva opiskelija puolestaan kuuntelee tarkemmin ja muistaa opettajan vastauksena esittämät asiat muita paremmin.

 

Kysyminen ongelmia ratkottaessa

Kysyminen on olennainen opiskelutaito myös silloin, kun tehtävänä on ratkaista älyllisiä pulmia, siis esimerkiksi matematiikassa. Ongelmanratkaisu lähtee siitä, että hahmotetaan mistä ongelmassa on kysymys. Selvitetään, mitä tilanteesta jo tiedetään. Selvitetään, mitä sellaista ei vielä tiedetä, joka veisi ratkaisun suuntaan. Kun ongelmaa on perannut sen verran, että tietää, mitä pitäisi tietää, että ongelma ratkeaisi, ollaan jo aika pitkällä.  Ongelmatehtävien ratkaiseminen on vaiheittaista kysymysten esittämistä ja kysymyksiin vastaamista.

Tämä selvä.

Mutta entä, jos ongelma ei ole vain paperilla, vaan myös minussa, oppijassa, joka en ymmärrä matematiikan tehtävää, esseen tehtävänantoa tai muuta oppimisen pulmaa? Entä jos olen sössinyt kokeen tai epäonnistunut projektissa? 

Väitän nyt, että kysymysten tekeminen on tässäkin tilanteessa tärkeä opiskelutaito. 

Mikä tarkalleen meni pieleen? Mitä ihan tarkkalleen et osannut?

Mitä sinun olisi pitänyt tietää tai osata? Mitä olisit voinut tehdä toisin?

Mitä sinun nyt pitäisi tietää ja ottaa selville, että pääsisit tilanteessa eteenpäin?

Tiedätkö, mitä et tiedä?

Kysymällä tarkkoja kysymyksiä ja etsimällä niiden avulla ratkaisevan puuttuvan tiedon tai tärkeimmän korjattavissa olevan taidon, virheistä ja epäonnistumisista on mahdollista oppia.

Jos jokin tehtävä tuntuu mahdottomalta, se kannattaa pilkkoa kysymysten avulla osiin. Onko tehtävässä sanoja, joiden merkitystä et tiedä? Muuta ne kysymyksiksi ja ota selvää. Kysy siis: Mikä on lukujono tai kvartaali tai mitä tarkoittaa kogniitivinen? Mitä pitää tehdä silloin, jos kirjoitetaan tekstianalyysi, ratkaistaan yhtälö tai tulkitaan tutkimuksen tuloksia. Jos pystyt tällä tavalla paikallistamaan sen asian, jonka avulla pääset eteenpäin, säästyt epämääräiseltä osamaattomuuden ja huonouden tunteelta. Niin, ja tiedät, mitä sinun on tehtävä seuraavaksi.

Taitavat opiskelijat ovat tietoisia siitä, mitä he eivät osaa. He käyttävät eniten aikaa niiden tietojen ja taitojen paikkaamiseen, mikä hyödyttää heidän oppimistaan eniten.

Teksti kypsyy kysymyksistä

Opiskeluun liittyy monenlaista kirjoittamista. Ainakin aloittelevilla lukiolaisilla on joskus vaikeuksia tietää, mitä esseeseen pitäisi kirjoittaa ja miten keksii tarpeeksi paljon kirjoitettavaa. Kyky tuottaa mielekkäitä, oppiaineeseen sopivia kysymyksiä auttaa tässä valtavasti. Jos on harjoitellut opiskelemaan kysymällä, on samalla oppinut huomaamattaan taitavammaksi kirjoittajaksi. Silloin teet kysymyksiä uudesta asiasta ennen tekstin lukemista ja mietit, mitä tästä pitäisi tietää, teet aivan saman asian, joka sinun täytyy tehdä, kun kirjoitat aiheesta esseetä!

Opiskelija, joka on taitava tekemään kysymyksiä, osaa ajatella kirjoittamista tarpeeksi monipuolisesti. Lisäksi se, että vastaa yhdessä kappaleessa yhteen olennaiseen kysymykseen, tekee tekstin jäsentelystä selkeämpää. Lisäksi kysymisessä harjaantuminen auttaa pohtimaan, arvioimaan ja soveltamaan tietoa. Kysyminen on taitavaa ajattelua ja sellaista arvostetaan (ainakin lukion) kirjallisissa töissä.

Osaako joku kysyä jotakin?

Läksin ensimmäisessä osassa liikkeelle ajatuksesta, että kysyminen on opiskelutaitoa.

Oletan, että se on monille opiskelijoille näkymätön ja siksi tietoisesti kehittämättä jäävä osa opiskelutaitoa. Näin siltikin, että kysymyksissä piilee valtava oppimista siivittävä voimavara. Älyllisenä asenteena kysyminen ruokkii niin motivaatiota, muistia kuin ajattelutaitojakin. Joku on sanonut näinkin: Viisaat ihmiset ovat kehittyneet viisaiksi juuri siksi, että he ovat osanneet esittää oikeita kysymyksiä.

Kysyminen ei ole  tietämättömyyden paljastamista.

Se on taitavaa ajattelua.

 

***

Opeblogin puolelle on rakentumassa juttusarja siitä, miten opettajana käytän kysymistä oppimisen tukemiseen.

Ensimmäinen osa: Kysyviä työtapoja I: Ennakoivat kysymykset