Suunta hukassa?

Olen aiemmin kirjoittanut jutun motivaation puutteen erilaisista syistä. Juttu onkin yksi eniten vierailuja saaneista teksteistä tässä blogissa. Jutussa ehdotan, että yksi syy motivaation puutteeseen on tilanne, jossa laajempi näkemys siitä, miksi opiskelee, on hukassa. Elämällä ei oikein ole sellaista suuntaa, johon kouluttautuminen tuntuisi liittyvän. Tässä tekstissä haluan miettiä tarkemmin tämän tyyppistä motivaation puutetta. Mitä voi tehdä silloin, jos suunta on hukassa, eikä oikein tiedä, mihin opiskelulla tähtäisi? 

Kun Laura Lahtela ja joukko suomalaisia tutkijoita kysyivät 50-vuotiailta ihmisiltä, mitä nämä katuivat elämässään, kaikkein yleisin katumuksen aihe olivat ehkä hieman yllättäen opiskeluun ja koulutukseen liittyvät valinnat. Opiskelun merkitys hahmottuu usein vasta jälkikäteen. Suunnan puuttumisesta syntyvä motivaation puute saattaa siis olla asia, jota katuu myöhemmin, jos se johtaa heikkoihin oppimistuloksiin tai opiskeluhaaveista luopumiseen. Usein ympärillä olevat aikuiset ymmärtävät tämän ja yrittävät pökkiä motivoitumatonta nuorta kaikesta huolimatta opintojen pariin. 

Suunnan puutetta potevalle opiskelijalle haluaisin jakaa muutaman ajatuksen siinä toivossa, että niistä voisi olla apua motivaation rakentamisessa.

Opiskelu kannattaa joka tapauksessa.

Opiskelu itsessään luo suuntaa: jos ei tiedä, minne on menossa, paikalleen jääminen ei auta. Täytyy lähteä samoilemaan maastoon ja katsoa, mitä kukkuloiden takaa avautuu. Oikean tai väärän suunnan hahmottaa usein vasta jälkikäteen. Etenkin lukio-opiskelussa on oman suunnan miettiminen on tärkeä osa opiskelua. Eri oppiaineiden avaamat näköalat auttavat hahmottamaan, mihin asioihin haluaa jatkossa syventyä paremmin.

Omien arvojen selkeyttäminen. 

Kysymys tulevaisuudesta asetetaan usein ammatinvalintakysymyksen muotoon. Uskallan kuitenkin ajatella, että tämä tärkeä päätös korostuu joskus liikaa. Ammatista ja koulutusalasta on toki tehtävä päätös yhden kouluvaiheen päättyessä ja valinta on tärkeä. Voi kuitenkin olla, että on monta sopivaa vaihtoehtoa, eikä päätös ole peruuttamaton. Minusta kysymyksen tulevaisuudesta voisi esittää itselleen laajempana, koko elämään ohjaavien arvojen ja arvostusten mittaisena. Mm. psykoterapeutti Arto Pietikäinen on kirjoittanut konkreettisten tavoitteiden ja niiden taustalla olevien arvojen erottamisesta. Vasta arvojen selkeyttäminen auttaa asettamaan itselle mielekkäitä tavoitteita. Arvot koskevat sitä, millaista elämää haluan elää, millaisia asioita haluan tukea ja edistää elämässäni ja laajemmin. Millainen ihminen haluan olla? Mihin asioihin haluan vaikuttaa?

Näyttökuva 2018-11-5 kello 9.17.25

Et opiskele itseäsi varten (sellaisena kuin nyt olet) vaan tulevaa itseäsi varten.

”Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen” totesi fyysikko Niels Bohr.  Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen ei ole helppo hahmottaa sitä, miten monet asiat hänen elämässään muuttuvat vuosien myötä. Kun koehenkilöitä on pyydetty arvioimaan, miten paljon he ovat muuttuneet edellisen kymmenen vuoden aikana sekä sitä, miten paljon he tulevat muuuttumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, koehenkilöt olettavat olevansa tulevaisuudessa nykyisen itsensä kaltaisia, vaikka he ovat edellisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet huomattavasti!

Opiskelijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä luot elämän edellytyksiä ihmiselle, josta et tiedä vielä kaikkea. Vaikka nyt tuntuisi siltä, ettei historia kiinnosta, voisiko olla niin, että tulevaisuuden minäsi arvostaa kokonaisvaltaista käsitystä maailman tapahtumista? Vaikka nyt tuntuu, ettet tarvitse kieliä, matkustaako tulevaisuuden minäsi enemmän, kuin sinä nyt?

Nykyhetken valinnat luovat sitä tulevaisuutta, johon olet matkalla. Joudut väistämättä tekemään valintoja. Kaikkeen ei voi varatautua, mutta on hyvä olla avoin sille, että asiat näyttäytyvät myöhemmissä ikävaiheissa hieman toisessa valossa. Valitse rohkeasti, mutta älä lyhytnäköisesti.

Et opiskele pelkästään itseäsi varten.

Minusta tuntuu, että nuorille sanotaan nykyaikana harvoin: ”me tarvitsemme teitä”. Sen sijaan korostetaan oma polun etsimistä, yksilöllisiä tavoitteita ja muista erottautumista. Tosiasia kuitenkin on, että me muut –  yhteiskunta – tarvitsemme sinua ja sinun osaamistasi. Sinut on tarkoitettu rakentamaan yhteistä hyvää jollakin, sinulle sopivalla tavalla. Ei ole kyse vain siitä, että löydät ”oman juttusi”, vaan että löydät sellaisen oman jutun, jolla on merkitystä myös muille ihmisille. Älä siis kysy pelkästään, mihin aiot käyttää aikaa ja mistä asioista aiot elämässä nauttia, vaan kysy myös, mitä aiot tehdä muiden hyväksi. Voi olla, että haluat hyvä tulot ja ulkoista menestystä. Silloinkin sinun täytyy kehittää itsellesi jotakin sellaista (esim. tuote, osaamista, palvelua), josta muut ovat valmiita maksamaan. Sinun täytyy siis löytää keino vastata toisten tarpeisiin ja palvella heitä. Se voi tapahtua hyvin monin eri tavoin.

Entä, jos et voisi opiskella?

Joskus voi olla hyvä kysyä myös, mikä olisi vaihtoehto, jos et opiskelisi? Entä, jos sinun pitäisi lopettaa opiskelu tänään? Et tulisi opiskelupaikkaasi enää huomenna. Et osallistuisi tunneille, et saisi opetusta, et tekisi tehtäviä. Et koskaan valmistuisi. Mitä seurauksia sillä olisi? Olisiko ajatus pelkästään vapauttava vai menettäisitkö silloin jotakin sellaista, joka tuntuu sinusta oikeasti arvokkaalta? On mahdollista, että olet sinulle tällä hetkellä oikeassa paikassa, vaikka et kokisi itseäsi motivoituneeksi. Ehkä huomaat sen tämän kysymyksen avulla.

Joskus syvä motivaation puute voi kertoa myös siitä, että yrität tehdä jotakin sellaista, joka ei vastaa omia arvojasi ja tarpeitasi. Joskus esimerkiksi opiskelualan muutos on aidosti juuri sitä, mitä tarvitaan. Siinäkin tilanteessa on hyvä miettiä vastauksia yllä oleviin kysymyksin, jotta uudet valinnat olisivat mahdollisimman onnistuneita.  

Mainokset

Ajantajua oppimiseen

2283676770_6b53f8b77f_z

Pitäisiko opiskelulle laatia aikataulu?

Lukiossa opiskelijoita yritetään ohjata suunnittelemaan opiskeluaan ja laatimaan aikatauluja. Tässä on varmasti om viisautensa. Isojen projektien toteuttaminen ilman tuntua siitä, paljonko aikaa on käytettävissä ja mitä tehtävä mahdollisesti vaatii, on vaikeaa. Jonkinlainen ajanataju pitää projektia vauhdissa. Toimivien ja työtä tukevien aikataulujen laatiminen ei aina ole ihan helppoa. Pitäisikö aikataulun olla tarkka ja yksityiskohtainen vai riittääkö väljä luonnos? Entä jos tuntuu, että aikataulu vain lisää paineita?

Tarkat aikataulut – olisiko niistä hyötyä?

Tarkan aikataulun laatiminen ei ole helppoa. Etenkin pidemmällä aikajänteellä muutokset ovat lähes väistämättömiä. Lisäksi tiettyyn tehtävään tarvittavan ajan arvioiminen on aika vaikeaa. Siksi se usein epäonnistuu. Toisaalta tarkka onnistuminen ei ole edes tarpeellista, jos onnistuu välttämään virhearvioihin liittyvät hankalat tottumukset.

  • On tavallista, että opiskelijat aliarvioivat tehtävän vaatimaa aikaa. Usein tämä johtaa siihen, että tehtävä aloitetaan yksinkertaisesti liian myöhään. Virhearviointi johtaa siihen, ettei tehtävää pysty tekemään kunnollisesti.
  • Toisaalta opiskelija voi myös yliarvoida tehtävän vaatiman ajan. Tämä on haitallista lähinnä siinä tapauksessa, että tehtävä näyttäytyy valtavana, kaiken ajan ja voimat syövänä hirviönä, jonka lähestyminen on vastenmielistä.

Jos joka tapauksessa aloittaa tehtävän tekemisen ajoissa, tehtävään vaaditun ajan aliarvioiminen ei juurikaan haittaa. Samoin, jos ei anna työmäärän säikäyttää, lannistaa tai madaltaa tekemisen motivaatiota, ei vaaditun ajan yliarvioinnista koidu vahinkoa. Tällöin tekemiselle varattua aikaa vain jää yli – ja sen voi käyttää miten haluaa.

Jos aikataulu ahistaa, aloita ajoissa!

Ilman aikataulua toimimisessa on myös oma viehtättävyytensä. Jos aloittaa reilusti ajoissa ja työskentelee säännöllisesti, voi usein käytännössä olla murehtimatta aikataulusta ja vain luottaa siihen, että lopulta työ tulee valmiiksi.

Ajoissa aloittamisen hienoja puolia on vapaus. Tekemiselle voi antaa sen vaatiman ajan. Joskus työ valmistuu yllättävän nopeasti, joskus paneutumiseen kuluukin enemmän aikaa kuin ennakoitiin. Kummassakin tapauksessa stressitaso säilyy kohtuullisena.

Suunnitteluvaiheessa ei siis yritetäkään määritellä kauanko työhön menee aikaa. Varataan vain yksinkertaisesti (toistuva) aika tehtävän tekemiseen. (Kuinka se tapahtuu? Lisäohjeita täältä.)  Aikaa varataan lisää, kunnes tehtävä on tehty. Tämä sopii hyvin laajoihin, tärkeisiin projekteihin, joiden määräpäivä on vielä kaukana.

5655715130_fc80ff95f8_z

Joskus rajaamaton aika johtaa työn paisumiseen.

Kaikissa tilanteissa rajaamattamat aikamäärät eivät sovi. Voi näet olla, että tehtävä paisuu ilman aikarajoja kohtuuttomasti. Tähän pätee ns. Parkinsonin laki:

”Work expands to fill the time available for its completion” (Työ vie kaiken sille varatun ajan.)

Asettamalla määräaikoja tehtävän tai sen osien tekemiseen, tekemistä saa rajattua ja perfektionismia taltutettua. Kaiken kun voisi yleensä aina tehdä vielä vähän paremmin.

Jos huomaat itsellesi tapahtuvan näin, voit helpottaa tilannetta asettamalla konkreettisia välitavoitteita ja niille sopivia aikarajoja. Tähän tyyliin… ”Kirjoitan tätä johdantoa korkeintaan tunnin…” Abiturientti voisi ajatella vaikka näin: ”Tämän viikon jälkeen siirryn kertaamaan seuraavan kurssin kirjaa, vaikka tämä jäisi kesken…” 

Pikamatkoilla kisaat aikaa vastaan

Joskus aikatietoisuus voi olla se tekijä, joka saa tarttumaan toimeen, innostaa ja motivoi. Yleensä kisatunnelmaa on helpointa hyödyntää melko lyhyellä aikajänteellä. Menetelmä ja tuttu ja yksinkertainen: Tietylle tehtävälle asetetaan lähietäisyydelle suhteellisen haastava aikatavoite, jonka saavuttamista seurataan työskentelyn kuluessa. Siis näin: Katsotaan saanko kaikki nämä tehtävä tehtyä puolessa tunnissa… 

Selkeän aikatavoitteen asettaminen sopii hyvin esimerkiksi rutiiniluontoisiin tehtäviin, joissa laatu ei liikaa kärsi kiireestä. Tällainen voisi olla vaikkapa sanojen opetteleminen korttimenetelmällä. Parhaimmillaan aikaraja luo sopivan paineen, joka auttaa keskittymään ja ajattelemaan tehokkaasti.

Aikatauluttaminen vaatii itsetuntemusta

Taitavasti käytettynä aikataulut jäsentävät ja tehostavat oppimista. Edessä olevat tehtävät hahmottuvat ja aika jäsentyy.  Ajan käytön suunnittelu helpottaa kasautuvista töistä syntyvää stressiä, koska järkevä aikataulu on samalla jonkinlainen pidemmän tähtäimen selviytymissuunnitelma. Sen varassa voi kunakin päivänä keskittyä sinä päivänä kohdalla oleviin tehtäviin.

Tekemistään voi monesti tehostaa psykologisella aikatietoisuudella, jota aikatauluttaminen tuottaa. Olennaista on oppia tunnistamaan millaisissa tehtävissä ja tilanteissa aikatietoisuuden muunteleminen parhaiten auttaa oppimista. Joskus on hyvä syventyä ja unohta ajan kuluminen. Joskus taas tarkempi aikaseuranta edistää tekemistä.

Kokeile ja etsi itsellesi sopivia tapoja hyödyntää ajantajua oppimisessa!

 

Kuvat cc)  ToniVC, Zorin Denu,