Kun on sanalistan vuoro

Kirjoitin aiemmin, että kielen opiskeleminen ei saisi supistua vain sanalistojen tankkaamiseen. Sanalistojen kanssa puuhastelun pitäisi olla vain pieni osa kielen oppimista – ei suinkaan ainoa kielten opiskelutekniikka.

En kuitenkaan usko, että kovin moni opiskelija siirtyy kokonaan pois sanalistamenetelmästä. Sanalistan opiskeleminen pitäisi kuitenkin aloittaa vasta tekstiin paneutumisen jälkeen. Tällöin sanalistan kanssa työskentely on lähinnä keino varmistaa, että tarvittava sanasto on tekstin yhteydessä tullut sisäistetyksi.

Jos opiskelet sanalistoja – tee se tehokkaasti!

Sanalistojen opiskelemisessa toimii hyvin versio korttimenetelmästä. Sanojen kirjoittaminen korteille olisi ehkä liian työlästä, joten kyseessä on eräänlainen kortiton korttimenetelmä, jossa sanalista toimittaa korttien virkaa. Koska niitä sanoja, joita ei muistettu, ei voi siirtää listasta sivuun, täytyy kehittää jokin merkintäjärjestelmä, joka kertoo, mitä sanoja ei osattu.

  • Voit esimerkiksi merkitä ne sanat, jotka osasit ja käydä sanoja läpi, kunnes jokainen sana on merkitty. Ihanteellisessa tapauksessa pidät tämän jälkeen tauon ja testaat osaamisesi vielä kerran (kts. hajautettu harjoittelu).

Menetelmän tehokkuus perustuu siihen, että kertaaminen kohdistuu nimenomaan niihin sanoihin, joita ei osattu. Sanastoa, joka jo osataan, ei kerrata jokaisella kierroksella.

  • Toinen mahdollisuus on merkitä ne sanat, joita et osannut. Toisella kierroksella käydään läpi vain merkityt sanat. Jos sana ei toisellakaan kierroksella palaudu mieleen, merkitään uusi merkki sanan viereen. Kolmannella kierroksella palautetaan mieleen vain kahdella merkillä merkityt sanat – ja niin edelleen.

Tästä työtavasta on se ilo, että myöhemmin sanoja kerratessa vaikeat sanat erottuvat muista, koska niiden vieressä on merkkijono. Näin esimerkiksi sanakokeen edellä voi nopeasti nähdä, mitkä sanat vaativat kipeimmin kertaamista.

Jaksottaminen

Pitkän sanalistan kohdalla voi olla tehokasta jakaa opiskeltavat sanat pienempiin ryhmiin (esim. 10 sanaa) ja käyttää sitten edellä kuvattua menetelmää jokaisen jakson opiskelemiseen vuorotellen.

Sanoja paperilla

Sanalistojen kirjoittaminen tehostaa niiden oppimista. Eräs opiskelija kertoi joskus opiskelleensa kielen sanoja kirjoittamalla niitä opiskeluvaiheessa sikin sokin paperille sekä suomeksi, että vieraalla kielellä. Lopuksi hän sitten yhdisteli sanan ja sen käännöksen toisiinsa.

Entä kun on aika kerrata? 

Sanasto ei välttämättä jää pysyvästi mieleen yhden lukukerran jälkeen, vaikka sen olisi tehnyt tehokkaastikin. Kertaaminen on siis tarpeen. Kertaamisen kannattaa käyttää ensisijaisesti tekstin lukemista ja vasta toissijaisesti uutta korttimenetelmäkierrosta. Kaikki kerrattavat sanat (ja kymmeniä muita) löytyvät tekstistä. Niitä on käytetty siellä luontevasti ja kieliopillisesti oikein. Tekstistä opit myös sanan käyttötapaa ja sisäistät sanan merkitykseen liittyviä sävyjä, joita sanalistan käännökset eivät onnistu välittämään.

Palaa siis tekstiin. Huolehdi vähemmän sanalistasta ja enemmän kielitaidosta.

***

Kuva: Darvin Bell.

Opi kieli kontekstissaan eli miksi sanalistojen pänttääminen on surkea tapa oppia kieliä

Lukiolaiset käyttävät liikaa aikaa sanalistojen kanssa ja liian vähän aikaa lukemalla kielten kappaleita.

Olen haastatellut opiskelijoita heidän tavastaan opiskella kieltä. Kielissä heikommin menestyvät kuvaavat yleensä opiskeluaan lähinnä sanojen lukemisena. Sanoja osataan myös lukea melko tehokkaasti.  Tästä huolimatta sanalistojen pänttääminen on kuitenkin huono tapa oppia kieltä. Ne jotka menestyvät paremmin kertovatkin selvästi useammin lukevansa myös oppikirjan kappaleita.

On varmaan monia syitä, miksi sanalistojen lukeminen on niin suosittua. Ensinnäksin siihen on totuttu alakoulusta lähtien. Sanakokeet ohjaavat lukemaan juuri sanoja ( – vaikka usein lukiossa sanakokeessakin pitäisi osata käyttää sanaa jossakin asiayhteydessä – kuten kirjan kappaleessakin on tehty.)  Tekstien lukeminen näyttää helposti jotenkin päämääräätömältä ”lueskelemiselta”, kun taas sanalistan pänttäämisestä saa helpommin tunteen, että on oikeasti tehnyt työtä ja edistynyt. Sitä, mitä on sisäistänyt tekstiä lukemalla, on vaikeampi hahmottaa.

Tästä huolimatta väitän, että sanalistojen lukeminen on yliarvostettu menetelmä kielen opiskelussa. Sanastoa tulee toki oppia ja opiskella, mutta onko sanasto tosiaan oikea paikka sanojen oppimiselle? Eikö sanastoakin olisi luontevampaa ja mielekkäämpää oppia tekstin yhteydessä?

Sanalistojen lukemiseen käytetystä ajasta ja energiasta pitäisi suurin osa siirtää tekstien lukemiseen opittavalla kielellä. 

Mitä hyötyä tekstien lukemisesta olisi? 

  • sanat voi oppia yhtälailla tekstistä kuin sanalistastakin
  • tekstit kehittävät kielikorvaa
  • tekstit kehittävät passiivista sanavarastoa
  • tekstit auttavat kirjoittamaan paremmin
  • sanalistan kertaaminen ja tehtävien ratkaiseminen on helppoa sitten, kun tekstiä on lukenut useampaan kertaan.

Ääneen lukemisella on vielä erityisiä etuja:

  • Ääneen lukeminen vahvistaa kielikorvaa paremmin.
  • Ääneen lukeminen auttaa ääntämisessä ja suullisessa kielitaidossa.
  • Ääneen lukiessa keskittyminen on helpompaa.

Miten opit sanaston lukemalla tekstiä?

TÄSTÄ KESKEN VIELÄ!!!   On olennaista, että lukukertoja on useita – onhan tavoitteena sisäistää kieltä ja sen tärkeitä rakenteita. Lisäksi kun tavoitteena on opia juuri tietyn aihepiirin sanastoa, lukemisenkin pitää olla tavoitteellista ja tuottaa tulosta. Tähän tarvitaan useita lukukertoja. Voit tavoitella eri lukukerroilla hieman eri asioita.

  • Yhdellä kerralla voit vain upota tekstiin ja lukea nopeasti riippumatta siitä kuinka paljon itseasiassa ymmärrät.
  • Toisella kerralla voit suomentaa tekstin ja merkitä tekstiin esimerkiksi alleviivaamalla sanat, joita et vielä hallitse ja jotka vaativat kertausta.
  • Kolmannella kerralla luet tekstin ja pysähdyt kaikkien edellisellä kerralla merkittyjen sanojen kohdalla tarkistamaan niiden merkityksen.
  • Neljännellä kerralla voit lukea ääneen ja tarkistaa vielä samalla vaikeimpien ilmaisujen ymmärtämistä.

Samoin kuin sanalistoissakin tässä tarvitaan toistoa. Itseasiassa opiskelet sanoja toistamalla ja palauttamalla mieleen, mutta käytät vihjeinä tekstiä ja kokonaisia lauseita. Sanalistan sanojen merkitseminen tekstiin on tärkeää, jos haluat tähdätä juuri tietyssä sanakokeessa menestymiseen. Seuraa oppimistasi ja selvitä montako lukukertaa on sinulle riittävä määrä, jotta osaat sanaston ja keskeiset ilmaisut.

Tekstin pitäisi tulla sillä tavalla tutuksi, että jotkin lauseet, ilmaisut tai lauseen osat kaikuvat mielessä lukemisen jälkeenkin. Nämä oikein opitut lauseet ovat käyttössäsi, kun kirjoitat aineita tai kun pitää päätellä mikä mahtaisi olla oikea kielioppimuoto tai tarvittava prepositio johonkin ilmaisuun tms.

Sanaston lisäksi opit tärkeitä rakenteita ja kielikuvia, kielikorvasi kieliopin suhteen kehittyy ja niiden sanojen määrä joista ”aavistat” mitä ne saattaisivat tarkoittaa moninkertaistuu, koska kertaat jatkuvasti valtavaa määrää sanoja.

Tekstin lukemisen jälkeen on hyvä tarkistaa sanalistasta, osaako suomenkielisen käännöksen pohjalta tuottaa oikean englanninkielisen sanan.

***

Kuvat KaCey ja Paul Bence