Pidä huolta – ohjeita etäopiskeleville

Toisen asteen oppilaitoksissa ollaan monessa paikassa siirrytty etäopetukseen. Kyselyjeni mukaan aika suuri osa opiskelijoista selviää tilanteessa hyvin tai ainakin kohtuullisesti, mutta sitten on niitä, joiden mielen hyvinvointi notkahtaa ja opiskelu kärsii. Mediassa mietitään melkein päivittäin onko nuorten maksama hinta koronatoimenpiteistä liian suuri. (Varmasti moni on myös helpottunut siitä, ettei joudu altistumaan sairausriskille ikäryhmässä, jossa positiivisten koronatestitulosten osuus oli jossain äskettäin julkaistussa selvityksessä kaikista ikäryhmistä korkein.) Joka tapauksessa päätöksiä näissä asioissa tekevät muut kuin opiskelijat tai opettajat. Opiskelijan ja meidän opettajien osaksi jää yrittää sopeutua tilanteeseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että NYT on jokaisella ihan erityinen tehtävä pitää huolta itsestä!

Nyt on se aika, jolloin kannattaa ottaa käyttöön yksinkertaisia omaa mielenterveyttä tukevia toimia. Ihan itse. Jo tänään.

Kuulen, että opiskelijat valittavat etäkoulusta ikään kuin etäopetuksessa oleminen automaattisesti tarkoittaisi sitä, että kömmitään minuuttia ennen oppitunnin alkamista koneelle ilman aamupalaa tai aamutoimia, torkutaan siinä kamera kiinni ja toivotaan, että tää kaikki olisi jo ohi. Kännykkä on liimautunut tassuun ja pahimmassa tapauksessa ope pistetään mutelle heti, kun juttu menee puuroiseksi.

Kuule opiskelija, eihän tuossa ole mitään järkeä!

Keino 1: Aamurytmi

Photo by Gian Cescon on Unsplash

Se, että herää tarpeeksi ajoissa, tekee jonkinlaiset järkevät aamutoimet, syö aamupalaa ja pukeutuu muuhun kuin yöpukuun tapahtuu melkein itsestään silloin, kun ollaan lähikoulussa. Silloin teet sen, koska se tuntuu käytännön syistä välttämättömältä. Ja nyt sitten et tee sitä, koska se ei ole samalla tavalla välttämätäntöntä, mutta et ehkä tule ajatelleeksi, että jätät päivästä pois osuuden, joka tukee hyvinvointiasi ja jaksamistasi ihan olennaisesti!

Tarvitset päivärytmin, tarvitset aikaa käynnistyä ja valmistautua hetkeen, jolloin sinuun kohdistuu odotuksia ja vaatimuksia. Tottakai tuntuu ihan mahdottomalta tehdä tehtäviä ja seurata tuntia, jos et ole antanut itsellesi edes mahdollisuutta herätä lempeästi ja vähitellen siirtyä työskentelyvaihteelle. Tavallisesti tämä tapahtuu huomaamatta koulumatkan aikana ja kouluympäristö mielleyhtymineen vielä auttaa asiaa. Pienet vuorovaikutustilanteet muiden kanssa matkan varrella ovat nekin tärkeitä.

Voitko siis herätä vähän aiemmin?

Voitko kenties syödä aamupalaa perheen kanssa?

Voitko pestä hampaat ja käydä suihkussa, jos sitä tarvitset?

Voitko antaa itsellesi aikaa tuijottaa tyhjyyteen kahvikuppi kädessä ennen kuin alat odottaa itseltäsi mitään suorituksia?

Ymmärrän, että moni opiskelija ei käyttäydy aiemmin kuvaamallani tavalla siksi, että pitäisi sitä järkevänä, vaan on ennemminkin luisunut kyseiseen tapaan toimia, kun pakottavia syitä toimia toisin ei ole ollut. Muutokseen kannattaakin hankkia vetoapua, jos pelkkä järkipuhe ei riitä. Tarvitaan vaan vähän luovuutta. Tässä muutamia ideoita:

  • Entä jos pidät kirjaa aamuista, jolloin onnistut tässä ja palkitset itsesi, kun saat useamman aamuun striikin?
  • Entä jos sopisit jonkun opiskelukaverin kanssa Get Up Challengesta, jossa kannustatte toisianne ja laitatte toisillenne aamulla viestin tai vaikka selfien päivän asusta reippaasti ennen tuntien alkamista?
  • Entä jos turvaudut perinteiseen konstiin ja pyydät äitiä tai isää herättämään sinut, jos et ole noussut ajoissa?
  • Entä, jos kytket tähän jotain muuta vastuuta: lupaat vielä koiran ulos joka aamu tai huolehdit pikkusisaruksen aamupalasta?

Keino 2: Ulkoilu ja liikkuminen

Koronarajoituksista huolimatta ei ole pakko olla koko ajan samoissa nurkissa. Ei se tee kenellekään hyvää. Kun olet saanut itsesi päivävaatteisiin jo aamulla, on helpompi puikahtaa jossain kohtaa myös ovesta ulos. Jos harrastat aktiivisesti liikuntaa tai urheilet tavoitteellisesti tämä tuskin on ongelma ja tiedät myös kokemuksesta, että liikkuminen tukee mielen hyvinvointia. Monilla muilla – ja uskoisin, että monella, joka etäkoulusta kärsii – arkiliikunnasta putoaa etätilanteessa leijonan osa pois.

Jos sinulle on käynyt niin, että tulee päiviä, jolloin et poistu kotoa tai liiku mitenkään, tarjolla on yksi aika yksinkertainen keino oman hyvinvoinnin tukemiseen. Käy siellä pihalla, kävele edes kortteli tai pari. Tai vielä parempi, etsiydy metsään, rannalle, luontoon. Tämä tukee mielen hyvinvointia niin monella tavalla! Tarvitsemme vaihtelua. Tarvitsemme liikettä. Tarvitsemme raitista ilmaa. Tarvitsemme aikaa antaa ajatusten vaeltaa. Tarvitsemme kauneutta. Tarvitsemme yhteyttä luontoon.

Ulkoilun ja liikkeen ei tarvitse tuntua rentouttavalta ja kivalta. Ehkä se ei tunnu aluksi miltään. Ehkä ei huvita melkein ollenkaan tai ajattukset kieppuvat tyhmissä, stressaavissa asioissa. Ei se haittaa. Tämän lääkkeen vaikutus ei perustu siihen, miltä tuntuu välittömästi, vaan siihen, miltä tuntuu vähitellen, kun keho saa enemmän sitä, mitä se tarvitsee ja mielessä oleville asioille jää pikkuisen enemmän tilaa pyöriä.

Ei ole ihan huono idea lisätä päivään pieni ”koulumatka” ennen tuntien alkamista ja toinen työskentelyn päätteeksi. Piipahdus ulkoilmassa, pieni kävely tai muu liikunta näiden siirtymien kohdalla voi myös luoda tunnetta siitä, että päivä jakautuu koulupäivään ja vapaa-aikaan, vähän samaan tapaan kuin lähikoulutilanteessakin.

Photo by Jennifer Latuperisa-Andresen on Unsplash

Keino 3. Mene nukkumaan

Need I say more?

Et tietenkään jaksa opiskella tai voi hyvin, jos tingit unesta. Ei minun tätä tarvitse selittää.

Mieti, mille itsellesi tärkeälle varastat aikaa tinkimällä unesta. Mitä tarvetta ilta/yökukkuminen palvelee? Kehitä keinot ja mieti, miten voit saada tarvitsemaasi ja kaipaamaasi jo vähän aiemmin, tinkimättä unesta. Laita illaksi hälytys päälle siihen aikaan, kun iltatoimet on hyvä aloittaa. Pyri vähitellen kohti säännöllistä nukkumaanmenoaikaa, joka antaa sinulle tarpeeksi unta. Nuku enemmän, stressaa vähemmän!

Keino 4. En vaan minä

Etäopiskelu on rankkaa myös siksi, että tavalliset sosiaaliset suhteet jäävät niin vähälle. Ole siis tosi matalalla kynnyksellä yhteydessä muihin. Viestittele, kokeile vanhaa hyvää konstia ja soita puhelu (vaikka samalla kun käyt siellä kävelyllä!) tai ota videoyhteys kaveriin. Muista, että sillä toisellakin on ehkä haastavaa pysytellä etäopiskelun kanssa pinnalla. Olisitko sinä juuri se, joka voi tsempata ja piristää?

Muiden auttaminen on yksi tutkitusti tehokkaista tavoista piristää myös omaa oloa. Yksin kotona voi helposti tulla tunne, ettei omilla tekemisillä ole merkitystä oikein kenellekään. Vaikka se ei olisi totta. Sillä, mitä sinulla on annettavana muille, on aina merkitystä. Eikä sen tarvitse olla mitään isoa. Jo opettajalle tunnin lopussa huikattu moikka tai kiitos on jotakin. Ketä muita sinun ympärilläsi on? Mitä pientä voisit tehdä tänään heille?

Etäelämäntaito

En ole puhunut nyt tässä mitään opiskelusta. Se on vasta seuraava vaihe. Etäkoulussa monelle olennaisin ongelma ei taida kuitenkaan olla etäopetus ja etätilanteessa oppiminen sinänsä. Ja vaikka niihinkin liittyy haasteita, ainakin nämä perusjutut on hyvä saada ensin kuntoon. Tarvitaan ensin etäelämäntaitoa, ennen kuin mietitään tarkemmin etäopiskelutaitoa.

Jos nyt siis tuntuu, että oma hyvinvointi kärsii etäopetustilanteessa, kokeile tehdä jokin pieni muutos. Korona ei estä näitä juttuja. Jos et voi ihan mahdottoman huonosti, voit ihan oikeasti tehdä omasta olosta pikkuisen paremman tekemällä fiksumpia valintoja. Rohkaisen siihen! Mieti nämä perusasiat läpi ja tee joku muutos. Mieluiten yhdessä jonkun kaverin kanssa, jotta voitte rohkaista toisianne ja lisätä juttuun huumoria ja pientä sosiaalista painetta.

ps. Siinä tapauksessa, että voit niin huonosti, ettei tällainen oikeasti enää onnistu, hae tukea ja apua. Koululla on aikuisia sitä varten, että saa tukea tilanteeseesi.

Abille avuksi – kun aikaa on vähän

Eilen lukuisat abiturientit saivat yllättäen tiedon siitä, että ylioppilastutkinnon reaaliaineiden kokeet on siirretty pidettäviksi viikkoa normaalia aikataulua aikaisemmin. Opiskelijat, jotka hetki sitten ajattelivat valmistautumisaikaa olevan vielä puolitoista tai kaksi viikkoa, ovatkin tilanteessa, jossa aikaa on vain muutamia päiviä tai alle viikko (riippuen kirjoitettavista aineista). Joillakin opiskelijoilla aikaistuiminen koskee kahta eri reaaliainetta. Abit ovat hankalassa tilanteessa. Viimeistelyvaiheen opiskelusta on leikattu aikaa. Lisäksi perättäisten kokeiden välille ei jää oletetulla tavalla välipäiviä, jotka voisi käyttää palautumiseen tai kertaamiseen.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? 

Oppimisen taidot ovat aika turhia, jos niistä on hyötyä vain ihanteellisissa olosuhteissa. Kirjoitan seuraavassa abiturienteille ja etsin joitakin ajatuksia siitä, miten tässäkin tilanteessa vähästä ajasta ja omasta osaamisesta saisi kaiken irti.

justin-novello-MDJiR79HinY-unsplash

Photo by Justin Novello on Unsplash

1. Muista, että osaat jo

Ylioppilaskoe mittaa lukio-opintojen aikana kertynyttä osaamista. Kaikki aiemmin tekemäsi työ on edelleen pääomaa, jolla ponnistat kokeessa. Lukulomakin on ollut täysimittaisena käytettävissäsi. Viimeisten päivien ponnistelun merkitys on todennäköisesti vähäisempi, kuin miltä tässä vaiheessa tuntuu. Mielenkiintoisissa opiskeluaikatauluja koskevissa kokeiluissa on todettu mm. että kertaava opiskelu kielten sanojen kohdalla tehokkaampaa silloin, kun kertaaminen tehtiin reilusti ennen sanakoetta, kuin jos se tehtiin juuri edellisenä iltana. Ajatus siitä, että kaiken pitäisi olla tuoreena mielessä, saattaa olla vähän harhaan johtava. Monet reaalikokeiden tehtävät mittaavat ajattelutaitoa, kokonaisuuksien hahmottamista, kykyä käsitellä aineistoja ja soveltaa tietoa. Näiden taitojen kehittymisen suhteen muutamalla päivällä tuskin on lainkaan merkitystä.

Toki on harmillista, ettet voi kerrata aikomallasi tavalla. Olit varmasti ajatellut tehdä hyödyllisiä ja mielekkäitä asioita oppimisesi eteen. Onneksi tutkinnon arvosanojen pisterajoja määriteltäessä vertaudut juuri tähän abiporukkaan, joilta kaikilta leikattiin pois sama määrä valmistautumisaikaa. Jos tämä vaikuttaa vastausten laatuun, pisterajat laskevat.

Älä siis huolestu liikaa. Tämä on pitkän matkan juoksua. Aiemmin opittu kantaa, vaikka et saisikaan viimeistelyä näissä olosuhteissa kohdilleen. Pyri kuitenkin käyttämään saatavilla oleva aika mahdollisimman hyvin.

2.  Opiskele keskittyen ja lyhyissä jaksoissa

Aikaa on vähemmän kuin kuvittelit.
Aikaa on rajallisesti.

Älä anna valtaa ajatukselle, että aikaa on liian vähän. Sinulla on kuitenkin vielä aikaa. Ei viikkoja, mutta joitakin päiviä ja tunteja kuitenkin. Käytä ne viisaasti.

Kun opiskelet, keskity opiskeluun. Kun et opiskele, pyri tekemään asioita, jotka irrottavat sinut kokeisiin liittyvästä huolesta. Muista, että pienetkin tauot tehostavat oppimista.

Tarvitset voimavaroja ennen kaikkea koepäivänä työskentelemiseen. Kertaa vähän ja tehokkaasti.

3.  Selvitä, mitä osaat

Mitä sitten pitäisi kerrata ja mihin aika käyttää? Joudut tekemään valintoja ja priorisoimaan. Selvitä siis aluksi itsellesi, mitä olet jo tehnyt ja mitä osaat.

Koska mieleenpalauttaminen on niin tehokasta, sinun kannattaa käyttää sitä apuna inventaarion tekemisessä. Muistele kurssi (uudessa opsissa opintojakso/moduli) kerrallaan, mitä tiedät kurssin aiheista. Tee tämä esimerkiksi nopeasti sutaistuna miellekarttana. (Älä juutu tekemään täydellistä ja siistiä. Siihen ei ole nyt aikaa.) Vertaa karttaa oppimateriaalin sisällysluetteloon. Muistitko olennaisia asioita? Onko aiheita, jotka ovat tärkeitä, mutta joista et muista melkein mitään?

Tämän jälkeen sinulla on kaksi mahdollisuutta:

  • Jos tunnistat selkeän katvealueen,  jota et ole ehtinyt vielä kerrata – ja joka on opiskelemasi aineen näkökulmasta ydintietoa, tärkeää, olennaista – keskity kertaamaan tätä aihekokonaisuutta.
  • Jos et tunnista olennaista puutetta, keskity varmistamaan, että osaat hyvin ne kokonaisuudet, jotka olet jo opiskellut ja ymmärtänyt hyvin. Rakennat siis vahvuuksillesi ja luotat siihen, että kokeessa on sen verran valinnanvaraa, että voit kiertää osaamiseen mahdollisesti jääviä puutteita.

Joudut tekemään valintoja. Tee niitä rohkeasti. Opettajana minulta kysytään joskus tärppejä sille, mitä kannattaisi kerrata. Sellaisia on mahdotonta antaa, mutta jonkin kokonaisuuden kertaaminen ja hahmottaminen hyvin, tukee muiden aiheiden muistamista ja oppiaineelle tyypillisen lähestymistavan sisäistämistä. Kertaaminen kannattaa, eikä sitä kannata ajan puutteen vuoksi tehdä pelkästään pintapuolisesti. Uskalla valita!

4. Suosi mieleen palauttamista

Kun kertaat, muistele asioita! Älä vain lue uudelleen, vaan vaivaa päätäsi. Katso otsikoita ja yritä muistaa tai arvata, mitä sisältöjä niiden alla käsitellään. Matemaattisissa aineissa ratko tehtäviä tai mieti edes ratkaisujen perusperiaatteet läpi.

Kun luet, pysähdy välillä ja selitä itsellesi / koiralle / seinille, mitä juuri luit, mitkä olivat ne tärkeimmät asiat. Vaikka aikaa on vähän, anna tilaa ajatuksille ja yhdistele asioita mielessäsi laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

5. Juurru ja katso maisemaa

Valmistaudut nyt ylioppilaskokeeseen varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muuttuneen aikataulun paineen lisäksi koet tietysti myös tavanomaiset kirjoituksiin liittyvät paineet ja epävarmuudet.

On hyvä muistaa, että vaikka kokeet ovat tärkeitä, ne eivät määritä loppuelämääsi. Jos suoriudut jossakin aineessa heikommin kuin kuvittelit, myös heikommalla hyväksytyllä arvosanalla pääsee ylioppilaaksi. Jos saat tutkinnon kasaan, olet jatko-opintoihin hakukelpoinen ja voit tulla valituksi haluamaasi opiskelupaikkaan pääsykokeen kautta. Jos ovet opiskelupaikkaan eivät aukea, kokeen voi uusia ja tutkinnon arvosanoja korottaa.

Puhu itsellesi nyt lempeästi ja rohkaisevasti. Teet parhaasi näissä kovin epätäydellisissä olosuhteissa. Saatoit lukea tiistain tekstitaidon kokeessa Karl Ove Knauskårdin esseen Munat, jossa elämän rosoisuus ja epäjärjestäytyneisyys asetettiin vastakohdaksi kananmunan täydelliselle muodolle. Myös rosoisissa ja repaleissa oloissa on hyvä asettaa jalat tukevasti maahan ja tehdä sitä, mikä on tarpeen ja ottaa seuraava askel.

Onnea opiskeluun!

Suunta hukassa?

Olen aiemmin kirjoittanut jutun motivaation puutteen erilaisista syistä. Juttu onkin yksi eniten vierailuja saaneista teksteistä tässä blogissa. Jutussa ehdotan, että yksi syy motivaation puutteeseen on tilanne, jossa laajempi näkemys siitä, miksi opiskelee, on hukassa. Elämällä ei oikein ole sellaista suuntaa, johon kouluttautuminen tuntuisi liittyvän. Tässä tekstissä haluan miettiä tarkemmin tämän tyyppistä motivaation puutetta. Mitä voi tehdä silloin, jos suunta on hukassa, eikä oikein tiedä, mihin opiskelulla tähtäisi? 

Kun Laura Lahtela ja joukko suomalaisia tutkijoita kysyivät 50-vuotiailta ihmisiltä, mitä nämä katuivat elämässään, kaikkein yleisin katumuksen aihe olivat ehkä hieman yllättäen opiskeluun ja koulutukseen liittyvät valinnat. Opiskelun merkitys hahmottuu usein vasta jälkikäteen. Suunnan puuttumisesta syntyvä motivaation puute saattaa siis olla asia, jota katuu myöhemmin, jos se johtaa heikkoihin oppimistuloksiin tai opiskeluhaaveista luopumiseen. Usein ympärillä olevat aikuiset ymmärtävät tämän ja yrittävät pökkiä motivoitumatonta nuorta kaikesta huolimatta opintojen pariin. 

Suunnan puutetta potevalle opiskelijalle haluaisin jakaa muutaman ajatuksen siinä toivossa, että niistä voisi olla apua motivaation rakentamisessa.

Opiskelu kannattaa joka tapauksessa.

Opiskelu itsessään luo suuntaa: jos ei tiedä, minne on menossa, paikalleen jääminen ei auta. Täytyy lähteä samoilemaan maastoon ja katsoa, mitä kukkuloiden takaa avautuu. Oikean tai väärän suunnan hahmottaa usein vasta jälkikäteen. Etenkin lukio-opiskelussa on oman suunnan miettiminen on tärkeä osa opiskelua. Eri oppiaineiden avaamat näköalat auttavat hahmottamaan, mihin asioihin haluaa jatkossa syventyä paremmin.

Omien arvojen selkeyttäminen. 

Kysymys tulevaisuudesta asetetaan usein ammatinvalintakysymyksen muotoon. Uskallan kuitenkin ajatella, että tämä tärkeä päätös korostuu joskus liikaa. Ammatista ja koulutusalasta on toki tehtävä päätös yhden kouluvaiheen päättyessä ja valinta on tärkeä. Voi kuitenkin olla, että on monta sopivaa vaihtoehtoa, eikä päätös ole peruuttamaton. Minusta kysymyksen tulevaisuudesta voisi esittää itselleen laajempana, koko elämään ohjaavien arvojen ja arvostusten mittaisena. Mm. psykoterapeutti Arto Pietikäinen on kirjoittanut konkreettisten tavoitteiden ja niiden taustalla olevien arvojen erottamisesta. Vasta arvojen selkeyttäminen auttaa asettamaan itselle mielekkäitä tavoitteita. Arvot koskevat sitä, millaista elämää haluan elää, millaisia asioita haluan tukea ja edistää elämässäni ja laajemmin. Millainen ihminen haluan olla? Mihin asioihin haluan vaikuttaa?

Näyttökuva 2018-11-5 kello 9.17.25

Et opiskele itseäsi varten (sellaisena kuin nyt olet) vaan tulevaa itseäsi varten.

”Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen” totesi fyysikko Niels Bohr.  Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen ei ole helppo hahmottaa sitä, miten monet asiat hänen elämässään muuttuvat vuosien myötä. Kun koehenkilöitä on pyydetty arvioimaan, miten paljon he ovat muuttuneet edellisen kymmenen vuoden aikana sekä sitä, miten paljon he tulevat muuuttumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, koehenkilöt olettavat olevansa tulevaisuudessa nykyisen itsensä kaltaisia, vaikka he ovat edellisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet huomattavasti!

Opiskelijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä luot elämän edellytyksiä ihmiselle, josta et tiedä vielä kaikkea. Vaikka nyt tuntuisi siltä, ettei historia kiinnosta, voisiko olla niin, että tulevaisuuden minäsi arvostaa kokonaisvaltaista käsitystä maailman tapahtumista? Vaikka nyt tuntuu, ettet tarvitse kieliä, matkustaako tulevaisuuden minäsi enemmän, kuin sinä nyt?

Nykyhetken valinnat luovat sitä tulevaisuutta, johon olet matkalla. Joudut väistämättä tekemään valintoja. Kaikkeen ei voi varatautua, mutta on hyvä olla avoin sille, että asiat näyttäytyvät myöhemmissä ikävaiheissa hieman toisessa valossa. Valitse rohkeasti, mutta älä lyhytnäköisesti.

Et opiskele pelkästään itseäsi varten.

Minusta tuntuu, että nuorille sanotaan nykyaikana harvoin: ”me tarvitsemme teitä”. Sen sijaan korostetaan oma polun etsimistä, yksilöllisiä tavoitteita ja muista erottautumista. Tosiasia kuitenkin on, että me muut –  yhteiskunta – tarvitsemme sinua ja sinun osaamistasi. Sinut on tarkoitettu rakentamaan yhteistä hyvää jollakin, sinulle sopivalla tavalla. Ei ole kyse vain siitä, että löydät ”oman juttusi”, vaan että löydät sellaisen oman jutun, jolla on merkitystä myös muille ihmisille. Älä siis kysy pelkästään, mihin aiot käyttää aikaa ja mistä asioista aiot elämässä nauttia, vaan kysy myös, mitä aiot tehdä muiden hyväksi. Voi olla, että haluat hyvä tulot ja ulkoista menestystä. Silloinkin sinun täytyy kehittää itsellesi jotakin sellaista (esim. tuote, osaamista, palvelua), josta muut ovat valmiita maksamaan. Sinun täytyy siis löytää keino vastata toisten tarpeisiin ja palvella heitä. Se voi tapahtua hyvin monin eri tavoin.

Entä, jos et voisi opiskella?

Joskus voi olla hyvä kysyä myös, mikä olisi vaihtoehto, jos et opiskelisi? Entä, jos sinun pitäisi lopettaa opiskelu tänään? Et tulisi opiskelupaikkaasi enää huomenna. Et osallistuisi tunneille, et saisi opetusta, et tekisi tehtäviä. Et koskaan valmistuisi. Mitä seurauksia sillä olisi? Olisiko ajatus pelkästään vapauttava vai menettäisitkö silloin jotakin sellaista, joka tuntuu sinusta oikeasti arvokkaalta? On mahdollista, että olet sinulle tällä hetkellä oikeassa paikassa, vaikka et kokisi itseäsi motivoituneeksi. Ehkä huomaat sen tämän kysymyksen avulla.

Joskus syvä motivaation puute voi kertoa myös siitä, että yrität tehdä jotakin sellaista, joka ei vastaa omia arvojasi ja tarpeitasi. Joskus esimerkiksi opiskelualan muutos on aidosti juuri sitä, mitä tarvitaan. Siinäkin tilanteessa on hyvä miettiä vastauksia yllä oleviin kysymyksin, jotta uudet valinnat olisivat mahdollisimman onnistuneita.  

Näin se sujuu! Pikaohje abitissa esseetä väsäävälle

photo-1463171379579-3fdfb86d6285

Näin onnistut:

  1. Lue tehtäväohjeet huolellisesti. Selvitä, mitä kysytään ja millaista näkökulmaa vastaaminen edellyttää (pohdi, vertaile tms.). Etsi avainsanat ja selvitä itsellesi niiden merkitys.
  2. Ajattele aihetta monelta kannalta ennen kuin alat kirjoittaa. Älä juutu ensimmäiseen esimerkkiin tai näkökulmaan. Haasta itseäsi ajattelemaan hyvin! 
  3. Kirjoita muistiin tärkempiä asioita. Tee aiheen käsittelyä selkeyttäviä apukysymyksiä. Mieti vastaukselle järkevä rakenne. 
  4. Älä käytä suunnitteluvaiheeseen liikaa aikaa. Voit ajatella myös kirjoittaessasi. Pidä koko ajan huoli aikataulusta niin, että ehdit vastata kaikkiin kysymyksiin.
  5. Kokoa ajatuksesi tekstiksi. Aloita kirjoittaminen siitä, mistä se on helpoin aloittaa. Voit myöhemmin lisätä puuttuvia osia.
  6. Kun kirjoittaminen on kertaalleen tehty, vastauksesi ei ole valmis. Malta mielesi ja tee lopettelutyöt kunnolla!  Tekstiä voi ja pitää muokata ensimmäisen kirjoittamisen jälkeen. 
  7. Lue vastaus läpi ja korjaa ilmeiset puutteet (kirjoitusvirheet, puuttuvat sanat, oudot kohdat, kesken jääneet lauseet).
  8. Jos aikaa on, viipyile vielä hetki vastauksen parissa. Älä deletoi tekemisiäsi, mutta parantele, jos suinkin voit: 
    • Lue vielä kysymys. Vastaatko varmasti tehtävänannon mukaisesti?
    • Oletko käyttänyt aineistoa tehtävän edellyttämällä tavalla?
    • Voisiko jotakin sanoa selkeämmin?
    • Onko tekstin rakenne johdonmukainen ja ymmärrettävä? Voitko helposti parantaa sitä muuttamalla järjestystä tai kirjoittamalla sidoslauseen?
    • Voisitko sanoittaa jonkin johdan vielä tarkemmin kyseisen oppiaineen kielelle?
    • Voitko lisätä havainnollistavan esimerkin?
    • Löydätkö aiheeseen vielä jonkin uuden näkökulman?

Osaako joku kysyä jotakin?

Tämä on kysymyksiä opiskelutaitona käsittelevän juttusarjan toinen osa. Lue ensimmäinen osa täältä.

photo-1444703686981-a3abbc4d4fe3

Onko tyhmiä kysymyksiä?

Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, on olemassa tyhmiä kysymyksiä, niitä vain tulee vastaan aika harvoin. Eivätkä ne ole niitä kysymyksiä, joita kysyjä itse luulee tyhmiksi. Yksinkertaiset kysymykset eivät ole tyhmiä. Sellaiset kysymykset, jotka paljastavat sen, mitä et vielä tiedä, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka on kysytty usein aiemminkin, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka johtavat umpikujaan tai joihin ei ole (vielä) vastausta eivät ole tyhmiä kysymyksiä. Edes haparoivat ja epäselvät kysymykset eivät ole tyhmiä, koska ne usein auttavat ajattelemaan tarkemmin ja tunnistamaan sitä, mistä pitäisi tietää lisää.

Tyhmiä kysymyksiä ovat sellaiset, joiden avulla ei olekaan tarkoitus ymmärtää mitään. Sellaiset, joilla yritetään välttää ajattelemisen vaivaa. Jos vain haluat tietää oikean vastauksen, et ymmärtää sitä tai oppia sen avulla jotakin, kysyminen voi olla tyhmää. Kriittisyys on minusta fiksua, jatkuva kyyninen kyseenalaistaminen ei välttämättä sitä ole. Kysymiseen asenteena kuuluu avoimuus vastaukselle silloinkin, kun se yllättää ja muuttaa omia käsityksiä.

Yksinkertaiset kysymykset ovat loistavia kysymyksiä

Yksi kysymisen este voi olla odotus siitä, että pitäisi kysyä jotakin hienoa. Ajattelun ja oppimisen kannalta kysymykset ovat kuitenkin perustyökalu, joka on hyvä pitää aika yksinkertaisena.

Yksinkertainen kysymys voi olla syvällinen ja viedä meidät inhimillisen tiedon äärirajoille.  Lapset ja filosofit esittävät usein samoja kysymyksiä.

Toisaalta aivan perustavien tietojen ja lähtökohtien selkeyttämättä jättäminen takaa sen, ettei ajattelu ja oppiminen vaikeammissa kysymyksissä oikein onnistu. On harmi, jos oppiminen estyy siksi, että portit avaava kysymys kuulostaa kysyjän mielessä liian simppeliltä.

Oppitunnilla kysyminen

Oppitunnilla kysymyksiä kannattaa esittää rohkeasti ensinnäkin siksi, että silloin apu on usein lähinnä. Opettaja haluaa selittää ja selventää epäselviä kohtia. Siitähän hänelle maksetaan, niinkuin sanonta kuuluu. Opettaja ei pidä perusasioita tarkentavaa opiskelijaa tyhmänä. Pikemminkin opiskelijoiden kysymykset auttavat opettajaa hahmottamaan, mikä opiskeltavassa asiassa on vaikeaa, milloin pitäisi edetä rauhallisemmin ja mitä selittää tarkemmin. Kun opettaja saa kysymysten avulla tietoa siitä, mitä opiskelijat ajattelevat, hän pystyy myös opettamaan paremmin. Voit siis ajatella, että esittämällä kysymyksiä, autat opettajaa opettamaan paremmin ja varmistat itsellesi paremman oppitunnin.

Toinen syy, miksi kysymyksiä kannattaa esittää on, että kysymykset tekevät luennosta keskustelun. Yksisuuntainen luennointi ja vastaanottava kuunteleminen on vähän… epäluontevaa ja tarkkaavaisuutta saattaa olla vaikea pitää yllä. Myös luennoiminen on vaikeampaa ja tylsempää, jos se on vain yksinpuhelua. Niinpä tässäkin kysymykset auttavat molempia osapuolia. Luennoiva opettaja onnistuu kysymyksen avulla kohdentamaan sanottavansa paremmin. Keskustelun osapuolena oleva opiskelija puolestaan kuuntelee tarkemmin ja muistaa opettajan vastauksena esittämät asiat muita paremmin.

 

Kysyminen ongelmia ratkottaessa

Kysyminen on olennainen opiskelutaito myös silloin, kun tehtävänä on ratkaista älyllisiä pulmia, siis esimerkiksi matematiikassa. Ongelmanratkaisu lähtee siitä, että hahmotetaan mistä ongelmassa on kysymys. Selvitetään, mitä tilanteesta jo tiedetään. Selvitetään, mitä sellaista ei vielä tiedetä, joka veisi ratkaisun suuntaan. Kun ongelmaa on perannut sen verran, että tietää, mitä pitäisi tietää, että ongelma ratkeaisi, ollaan jo aika pitkällä.  Ongelmatehtävien ratkaiseminen on vaiheittaista kysymysten esittämistä ja kysymyksiin vastaamista.

Tämä selvä.

Mutta entä, jos ongelma ei ole vain paperilla, vaan myös minussa, oppijassa, joka en ymmärrä matematiikan tehtävää, esseen tehtävänantoa tai muuta oppimisen pulmaa? Entä jos olen sössinyt kokeen tai epäonnistunut projektissa? 

Väitän nyt, että kysymysten tekeminen on tässäkin tilanteessa tärkeä opiskelutaito. 

Mikä tarkalleen meni pieleen? Mitä ihan tarkkalleen et osannut?

Mitä sinun olisi pitänyt tietää tai osata? Mitä olisit voinut tehdä toisin?

Mitä sinun nyt pitäisi tietää ja ottaa selville, että pääsisit tilanteessa eteenpäin?

Tiedätkö, mitä et tiedä?

Kysymällä tarkkoja kysymyksiä ja etsimällä niiden avulla ratkaisevan puuttuvan tiedon tai tärkeimmän korjattavissa olevan taidon, virheistä ja epäonnistumisista on mahdollista oppia.

Jos jokin tehtävä tuntuu mahdottomalta, se kannattaa pilkkoa kysymysten avulla osiin. Onko tehtävässä sanoja, joiden merkitystä et tiedä? Muuta ne kysymyksiksi ja ota selvää. Kysy siis: Mikä on lukujono tai kvartaali tai mitä tarkoittaa kogniitivinen? Mitä pitää tehdä silloin, jos kirjoitetaan tekstianalyysi, ratkaistaan yhtälö tai tulkitaan tutkimuksen tuloksia. Jos pystyt tällä tavalla paikallistamaan sen asian, jonka avulla pääset eteenpäin, säästyt epämääräiseltä osamaattomuuden ja huonouden tunteelta. Niin, ja tiedät, mitä sinun on tehtävä seuraavaksi.

Taitavat opiskelijat ovat tietoisia siitä, mitä he eivät osaa. He käyttävät eniten aikaa niiden tietojen ja taitojen paikkaamiseen, mikä hyödyttää heidän oppimistaan eniten.

photo-1422429059342-a28a4f82cee7

Teksti kypsyy kysymyksistä

Opiskeluun liittyy monenlaista kirjoittamista. Ainakin aloittelevilla lukiolaisilla on joskus vaikeuksia tietää, mitä esseeseen pitäisi kirjoittaa ja miten keksii tarpeeksi paljon kirjoitettavaa. Kyky tuottaa mielekkäitä, oppiaineeseen sopivia kysymyksiä auttaa tässä valtavasti. Jos on harjoitellut opiskelemaan kysymällä, on samalla oppinut huomaamattaan taitavammaksi kirjoittajaksi. Silloin teet kysymyksiä uudesta asiasta ennen tekstin lukemista ja mietit, mitä tästä pitäisi tietää, teet aivan saman asian, joka sinun täytyy tehdä, kun kirjoitat aiheesta esseetä!

Opiskelija, joka on taitava tekemään kysymyksiä, osaa ajatella kirjoittamista tarpeeksi monipuolisesti. Lisäksi se, että vastaa yhdessä kappaleessa yhteen olennaiseen kysymykseen, tekee tekstin jäsentelystä selkeämpää. Lisäksi kysymisessä harjaantuminen auttaa pohtimaan, arvioimaan ja soveltamaan tietoa. Kysyminen on taitavaa ajattelua ja sellaista arvostetaan (ainakin lukion) kirjallisissa töissä.

Osaako joku kysyä jotakin?

Läksin ensimmäisessä osassa liikkeelle ajatuksesta, että kysyminen on opiskelutaitoa.

Oletan, että se on monille opiskelijoille näkymätön ja siksi tietoisesti kehittämättä jäävä osa opiskelutaitoa. Näin siltikin, että kysymyksissä piilee valtava oppimista siivittävä voimavara. Älyllisenä asenteena kysyminen ruokkii niin motivaatiota, muistia kuin ajattelutaitojakin. Joku on sanonut näinkin: Viisaat ihmiset ovat kehittyneet viisaiksi juuri siksi, että he ovat osanneet esittää oikeita kysymyksiä.

Kysyminen ei ole  tietämättömyyden paljastamista.

Se on taitavaa ajattelua.

 

***

Opeblogin puolelle on rakentumassa juttusarja siitä, miten opettajana käytän kysymistä oppimisen tukemiseen.

Ensimmäinen osa: Kysyviä työtapoja I: Ennakoivat kysymykset 

Miksi kysyminen on olennainen opiskelutaito

photo-1417978855732-192f9006c46a

Kun aloitat opiskelun, mietitkö hetken aikaa, mitä haluaisit tietää opiskeltavasta aiheesta? Mikä siinä on kiinnostavaa? Mitä jo tiedät ja mitä kannattaisi tietää lisää? Mihin tieto laajemmin liittyy ja mihin tietoa voi soveltaa? 

En ole nähnyt opiskelutaitokirjaa, jossa olisi oma lukunsa taidosta tehdä kysymyksiä. Sellainen pitäisi kirjoittaa, sillä kysyminen on olennainen osa taitavaa opiskelua. Kysyminen unohtuu, sitä ei opeteta ja niille, jotka sitä käyttävät, se on usein niin luonnollinen osa ajattelua, että he eivät ehkä edes tunnista käyttävänsä kysymistä opiskelutekniikkana.

Kysyminen unohtuu, jos vahingossa ajattelet oppimista valmiiksi annetun tiedon vastaanottamisena. Oppiminen on kuitenkin ajattelua. Valmis luento, valmis teksti tai muu oppimateriaali on siinä siksi, että kävisit ajatellen keskustelua sen kanssa ja tekisit siitä omaasi. Siitä oppimisessa oikeasti on kysymys, eikä se onnistu ilman kysymyksiä.

Onneksi kysymistä voi opetella. Se on yhtä paljon asennetta kuin taitoa. Kysyminen on onneksi myös suhteellisen helppoa, eikä se (harjoitteluvaiheen jälkeen) lisää opiskeluun käytettävää aikaa.

Mitä minä nyt sitten tarkoitan kysymisellä? Kysymys on lause, joka alkaa kysymyssanalla ja päättyy kysymysmerkkiin. Tutuimmassa muodossaan kysymys esitetään opettajalle silloin, kun ei ole ymmärretty jotakin. Sekin on tärkeää, mutta puhun nyt vähän toisenlaista kysymisestä. Ehkä pikemminkin kysyvästä asenteesta ja ajattelusta, jota kysyminen vaatii. Tässä mielessä kysymysten olisi hyvä reunustaa opiskeluprosessia alusta loppuun saakka. 

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten kysymyksiä voi käyttää opiskelun apuna:

Kysyminen ruokkii uteliaisuutta

Entä, jos ennen uuden aiheen oppimiseen sukeltamista pysähtyisit hetkeksi miettimään, mikä sinua aiheessa kiinnostaa. Voit miettiä esimerkiksi:

  • Onko sinulla aiheesta kokemuksia? Ristiriitaisia kokemuksia? Selitystä vaativia kokemuksia?
  • Olisiko tiedosta mahdollisesti jotakin hyötyä? Mitä sen avulla voisi selittää?
  • Luuletko jo jotakin? Oletko kuuullut jotakin? Haluaisitko tarkistaa tai tarkentaa käsitystäsi?
  • Kaikki ei kiinnosta kaikkia, mutta jokaisesta aiheesta joku on kiinnostunut. Eläydy sellaisen ihmisen asemaan, joka on kiinnostunut edessä olevasta aiheesta. Mistä hän on siinä kiinnostunut? Mitä hän haluaa tietää?

Kysyminen ennen opiskelun aloittamista on hyödyllistä, koska se

  1. auttaa tunnistamaan, mikä aiheessa voisi olla kiinnostavaa
  2. auttaa tunnistamaan, mitä jo tiedät aiheesta ja mitä kokemuksia sinulla on aiheeseen liittyen
  3. virittää mieltä etsimään vastauksia kysymyksiin ja rakentamaan tietoa aiheesta

photo-1437149817972-a799113fe460

Kysyminen jäsentää tietoa

Toinen mahdollisuus on lähteä suuntaamaan tiedon hankkimista kysymysten avulla. Kysy siis: Kun olen oppinut tämän asian, mitä minun pitäisi tietää?

Harjoittele avaamaan aihe kysymysten avulla. Aseta kysymykset sen mukaan, millaista asiaa olet opiskelemassa. Tässä muutama esimerkki.

Jos yrität ymmärtää historiallista tapahtumaa, aloita kysymällä vaikkapa nämä peruskysymykset:

Kuka? 

Mitä? 

Milloin? 

Miksi? 

Jos yrität oppia käsitteen, kysy ainakin:

Mitä käsite tarkoittaa?

Miten sitä käytetään? mitä se selittää?

Millaisia esimerkkejä asiasta voi antaa? 

Mihin suurempaan kokonaisuuteen käsite liittyy? 

Tietyn oppiaineen oppimisesta osa on juuri sitä, että opit tunnistamaan minkälaisia kysymyksiä tällä tiedonalalla esitetään. Esimerkkiksi psykologinen ajattelu on osaksi juuri sitä, että osaa kysyä uudesta ilmiöstä psykologiatieteelle tyypillisiä kysymyksiä.

Kysymysten avulla jäsentäminen on hyödyllistä ennen opiskelun aloittamista, koska kysymykset ikäänkuin avaavat mielen poimimaan tietoa. Kysymykseen vastauksen etsiminen on luonnollinen tapa olla tiedon kanssa tekemisissä. Asiantuntija lukee yleensä aina etsien vastauksia häntä kiinnostaviin kysymyksiin.

photo-1429198739803-7db875882052

Kysymykset tekstin tai luennon avulla opittaessa

Asiantuntija myös yleensä kirjoittaa tai luennoi antaen vastauksia olennaisiin kysymyksiin. Kysymysten tunnistaminen on osa taitavaa lukemista ja kuuntelemista. Cal Newport* teki havainnon, että hänen haastattelemansa taitavat opiskelijat jäsensivät tietoa luennolla miettien:

Mihin kysymykseen luennoitsija nyt vastaa?

Mikä vastaus on?

Miten vastausta perustellaan?

Mitkä kysymykset jäävät avoimiksi?

Nämä kysymykset tekevät luennosta aktiivisen ajattelemisen tilanteen. Kuunteleminen kun ei ole, eikä voi olla valmiiksi pureskellun tiedon vastaanottamista. Ainakaan, jos haluat, että kuultu jää muistiin ja muodostuu oman ajattelun rakennusaineeksi.

Samanlaista kysymisen tapaa voi käyttää hyväksi myös tekstejä lukiessa. Kirjoittaja kirjoittaa usein niin, että kukin kappale koostuu yhdestä muita tärkeämmästä asiasta, jonka kirjoittaja haluaa välittää eteenpäin. Taitava lukija oppii tunnistamaan tekstissä sitä, mitä kirjoittaja kappaleessa yrittää tehdä. Ja taitava opiskelija voi jäsentää sen kysymyksen muodossa itselleen. Mihin kysymykseen tämä teksti vastaa? Jos tunnistat sen, alat tunnistaa, mikä tekstissä on tärkeää – mikä vain johdattelua, havainnollistusta tai muuta täytettä.

Toimi esimerkiksi näin:

Lue pätkä tekstiä, yksi kappale tai muu pieni kokonaisuus.

Pysähdy ja mieti: Mihin kysymykseen tämä on vastaus?

Kirjoita kysymys marginaaliin tai muistiinpanoihisi. Huomaa, miten siihen on vastattu.

Lukemisen lopuksi kertaa asiat käymällä läpi kysymykset ja vastaamalla niihin mielessäsi.

Yhdessä opiskeleminen voi olla vielä mukavampaa. Silloin voi tehdä esimerkiksi näin:

Lukekaa molemmat sama pieni osa tekstistä (yksi kappale tai muu pieni kokonaisuus).

Sopikaa, kumpi kysyy ja kumpi vastaa. Kysyjä miettii, mihin kysymykseen tekstissä vastataan. Vastaaja selittää vastauksen omin sanoin ja tarvittaessa täydennetään tekstin avulla.

Jatkakaa lukemista seuraavan pienen osan verran.

Vaihtakaa rooleja. Nyt äskeinen vastaaja kysyy ja kysyjä vastaa.

Jatkakaa vuorotellen lukemista, kysymistä ja vastaamista, kunnes opiskeltava aihe on käsitelty. Kun opiskelette uutta asiaa osat saavat olla hyvin lyhyitä. Kun kertaatte jo opittua, voitte pyrkiä hahmottamaan vähän suurempia kokonaisuuksia kerrallaan.

*Cal Newport (2007) How to become a straight-A student. 

merkit 2

Itsensä kuulusteleminen

20130910-202718.jpg

Sellainen opiskelu, johon kuuluu pinnistelyä opitun palauttamiseksi mieleen, on tutkitusti erittäin tehokasta. On parempi kerrata asioita kysymällä ja vastaamalla, kuin vain lukemalla uudelleen ja uudelleen. Lukemisen aikana tehdyt kysymykset voivat olla kertaavan mieleenpalauttamisen kannalta erinomaisen hyödyllisiä. Yhtä hyvin kysymyksiä voi miettiä jälkeenpäinkin.

Hyviä kertaavia kysymyksiä voit kehitellä esimerkiksi näiden kysymysten avulla:

Mitä opettaja saattaisi kysyä kokeessa?

Miten opitut asiat liittyvät toisiinsa?

Mitä suuria kokonaisuuksia muodostuu?

Mitkä ajatukset toistuvat?

Mihin ja miten tietoa voisi soveltaa?

Olen aiemminkin kirjoittanut mieleenpalauttavan opiskelun tärkeydestä mm. täällä.

photo-1444703686981-a3abbc4d4fe3

Yksi vastaus – kymmenen kysymystä lisää

Kun tutkija raportoi tutkimuksen tuloksia, loppuun kirjoitetaan usein kappale, jossa nimetään uusia, selvittämättömiä kysymyksiä jatkotutkimusten aiheiksi. Tutkimus alkaa kysymyksestä, jota yritetään selvittää ja päättyy uusiin kysymyksiin, joihin ei vielä tiedetä vastausta. Yksi selvitetty kysymys tuottaa monta uutta avointa kysymystä.

Miksipä oppiminen olisi yhtään erilaista?

Uusi tieto tuottaa uusia kysymyksiä. Valmista ei tule, mutta uusien kysymysten herääminen kertoo siitä, että olet ajatellut aihetta, olet kokeillut soveltaa tietoa, olet alkanut hahmottaa suurempia kokonaisuuksia. Kyky kysyä opitusta kertoo usein myös kriittisyydestä ja arviointikyvystä. On hyvän merkki, jos kysymyksiä on lopussa enemmän kuin opiskelun alkaessa.

Kysyminen on taito, jota voi ja kannattaa harjoitella.

Kuvat Unsplash CC0

 

JATKOAJATUKSIA:

Tämä on kysymyksiä käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa.

Lue myös toinen osa: Osaako joku kysyä jotakin?

Opeblogin puolelle on hiljalleen rakentumassa tähän liittyvä juttusarja siitä, miten opettaja voi käyttää kysymistä oppimisen tukemiseen.

 

***

 

Dysleksia

Monet kärsivät lukihäiriöstä. Videolla joitakin kuuluisia lukihäiriöisiä ja heidän kokemuksiaan.

Olen juuri aloittanut Oppimisen taidot -kurssin, jolla mietitään erityisesti lukihäiriön kanssa selviämistä. Näyttää siltä, että edessä on kiinnostavia haasteita ja motivoituneita opiskelijoita.

 

 

 

Pitäisi kirjoittaa, mutta kun en vaan pääse alkuun…

10215164_50994c9d2d_oMoni opiskelija ja kirjoittaja lienee ollut samassa tilanteessa, kuin minä tässä viime viikkoina. Pitäisi kirjoittaa, olisi ehkä aikaakin, mutta ei tule kirjoitettua. Tulee tehtyä ihan jotakin muuta. Tulee ehkä yritettyä vähän lähestyä kirjoittamista, mutta varsinaiseen työhön tuntuu olevan vaikea tarttua.

Syitä voi aina miettiä ja on joskus hyväkin miettiä… mutta siinä kuluu taas yksi ilta ja toinen ilta… Löydetyt vastaukset eivät ehkä myöskään auta eteenpäin. ”Olen laiska…”, ”On niin kiireistä…”, ”Väsyttää ja flunssakin on tulossa…” tai pahimmillaan ”Olen liian tyhmä, liian huono, liian taidoton tähän…”

Se, mikä auttaa on aloitteleminen. Aloittelemisella tarkoitan niitä ihan konkreettisia pieniä tekoja, joilla voi varovasti houkutella itsestään esille kirjoittamisvalmiutta ja tehdä kirjoittamisesta helpompaa. Tässä muutamia hyväksi havaitsemiani keinoja:

Kirjoittamisen aloittelemisen keinoja

  1. Rajaa pois turha muu tekeminen kirjoittamisen aloittamiselle varatulta ajalta. Kirjoitit sitten tai et, tänä aikana et… pelaa, selaa nettiä tai siivoa laatikoita (mitä keinoa sitten käytätkään viivytellessäsi aloittamista). Sovi myös itsesi kanssa, että et voi käyttää aloittelemiseen rajattomasti aikaa, vaan kello XX alat taas katsella telkkaria, siivota laatikoita tai pelata tietokoneella. (Voit siis vetkutella vain rajatun ajan.)
  2. Kerää kaikki tarvittava helposti saataville. Silmäile lähteitä ja materiaaleja. Selitä jollekulle ääneen jokin ajatus aiheeseen liittyen. Muistele, mikä tässä on innostavaa. Mieti, miten hyvä fiilis on sitten, kun työ on tehty.
  3. Lue aiemmin kirjoittamaasi tekstiä. Tekisikö mieli jatkaa? Parantaa jotakin?
  4. Lue jotakin uutta aiheeseen liittyvää. Jos et osaa kirjoittaa, koska et tiedä tarpeeksi tai et yhtään tiedä, mitä olet sanomassa, etsi tietoa ja täytä aukot.
  5. Lämmittele kirjoittamislihaksia. Kirjoita jotakin. Kirjoita ajatuksenvirtaa. Teeskentele kirjoittavasi oikeasti., mutta kirjoita aiheeseen liittyvä lause tai kappale, joka on ihan huono ja jonka ei ole tarkoituskaan tulla osaksi tekstiä.
  6. Kirjoita yksi lause oikeaa tekstiä. Kai sitä nyt sen verran voi itsestään pakottaa ulos?
  7. Toista ainakin kohdat 1, 5 ja 6 seuraavalla kerralla. Kun vahvistut, voit asettaa tavoitteeksi kokonaisen kappaleen.
  8. Muista, että kirjoittaminen on lukuisien perättäisten ongelmien ratkaisemista. Olisiko tässä tekstissä jokin ihan pieni juttu, jonka kenties kaikesta vastustuksestasi huolimatta voisit ratkaista tänään?

 

17491233555_8ef43b7661_z

Ps.

Tämä teksti on kirjoitettu omaan tarpeeseen.  Tekstin kirjoittaminen oli  kohdan 5. toteuttamista.  Kirjoittamiseen meni jonkin verran aikaa, mutta ehdin työlle varaamassani ajassa (kohta 1) vielä katsoa vähän sitä varsinaisesti työn alla olevaa tekstiä. Löysin kuin löysinkin sieltä yhden pienen ongelman (kohta 8), johon koin voivani tarttua. Asettamani aikarajan viimeisen 15 minuutin aikana kirjoitin melkein sivun uutta luonnostekstiä. Tästä jää nyt hyvä mieli ja tekstiin palaaminen on seuraavalla kerralla helpompaa.

Miten selvitä, kun koulussa on tylsää?

Tätä kysyttiin Harvardin yliopistossa työskentelevältä Pasi Sahlbergilta Nyt-liitteen haastattelussa.

Jos kysyt sitä itseltäsi, linkin takaa löytyy hyviä neuvoja. Tutustu niihin. Se on tämän postauksen tärkein viesti.

Oppiminen tapahtuu harvoin ihanteellisissa olosuhteissa. Tunnit ovat liian pitkiä tai liian lyhyitä, tai liian aikaisin tai liian myöhään tai juuri ennen ruokailua, jolloin on nälkä tai juuri ruokailun jälkeen, kun on raukea. Opettajat puhuvat liikaa tai eivät selitä asioita tarpeeksi, tehtävät ovat liian helppoja tai liian vaiketa, tietokoneita ei käytetä tai niitä käytetään liikaa, opetusmenetelmät eivät sovi juuri omaan tyyliin, opettaja on liian pelottava tai liian lepsu…

Opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti epätäydellisissä olosuhteissa, mutta usein olosuhteet ovat riittävän hyvät oppimisen kannalta. On tärkeä opiskelutaito löytää keino oppia parhaalla mahdollisella tavalla niissä olosuhteissa, joissa tosiasiallisesti on. Ei kannata jäädä odottelemaan juuri itselle sopivaa opettajaa, tehtäviä, oppimateriaalia, pienryhmää tai digitaalista ympäristöä, koska sellaista osuu harvakseen kohdalle.

Uuteen oppimistilanteeseen asettuessa kannattaa kysyä itseltää kaksi kysymystä:

  1. Miten minä voin parhaiten oppia tässä tilanteessa ja tämän opettajan kanssa? 
  2. Miten voin itse vaikuttaa tilanteeseen? 

Ainakin jossain vaiheessa on hyvä suunnata jupinaan ja epäkohtien valitteluun käytettyä energiaa oppimiseen, omien asenteiden tutkimiseen ja omien vaikutusmahdollisuuksien tutkimiseen.

Taitava opiskelija ei niin helposti juutu ympäristön tai opettajan puutteisiin, vaan löytää omat keinonsa hyötyä opetuksesta, kaikesta huolimatta.

Matemaattisia ongelmanratkaisutaitoja voi kehittää

Seuraavan artikkelin on kirjoittanut blogissa vierailijana Johanna Järnström.

 

Matematiikka: mekaanista laskemista vai ongelmanratkaisua?

Kun nykyään lähes kaikilla opiskelijoilla on käytössään tietokoneen kaltainen laskin ja/tai älypuhelin, joilla saa muutamassa sekunnissa ratkaistua yhtälöitä, derivoitua funktioita, laskettua keskihajontoja ja määritettyä käyrien leikkauspisteitä, matematiikan opetus ja opiskelu voisi ehkä yhä enemmän keskittyä laskurutiinien hiomisen sijasta ajattelua ja luovuutta vaativaan ongelmanratkaisuun. Laskurutiinien opettaminen ja opiskelu on toki paljon helpompaa, kuin matemaattisten ongelmanratkaisutaitojen opetus ja opiskelu.

Kitaraa oppii soittamaan soittamalla paljon kitaraa. Ruokaa oppii laittamaan laittamalla paljon ruokaa. Ongelmia oppii ratkaisemaan ratkaisemalla paljon ongelmia. Näin on ja tulee varmasti aina olemaan, mutta ongelmanratkaisutaitoja voi ja kannattaa myös kehittää tietoisesti.

Tämän artikkelin esittelemät ongelmanratkaisun periaatteet perustuvat matemaatikko George Pólyan (1887 – 1985) kirjoittamaan kirjaan Ratkaisemisen taito – Kuinka lähestyä matemaattisia ongelmia (englanninkielinen alkuperäisteos How to Solve It).

Ratkaisemisen_taito_kansi

Ongelmanratkaisuprosessi

Ongelmanratkaisuprosessi voidaan jakaa karkeasti neljään vaiheeseen:

1. Ensin ratkaistava ongelma täytyy ymmärtää hyvin.

2. Kun ongelma on ymmärretty hyvin, tehdään ratkaisusuunnitelma.

3. Ratkaisusuunnitelma toteutetaan.

4. Lopuksi kannattaa tarkastella ja pohtia saatua ratkaisua.

Ensimmäinen vaihe on luonnollisesti oleellinen; mitään ongelmaa ei voi yrittää ratkaista, ellei ole ymmärtänyt, mistä siinä on kyse. Ongelmanratkaisuprosessin toinen vaihe, ratkaisusuunnitelman tekeminen, on ylivoimaisesti vaikein vaihe, sillä tässä vaiheessa ongelmanratkaisijan pitäisi saada oivallus, mahdollisesti jopa suoranainen neronleimaus. Kaikki tietävät, kuinka harvinaisia ne todellisuudessa ovat. Siksi on tärkeää, että opiskelijalla on käytössään kokoelma keinoja, joilla ratkaisusuunnitelmaa voi yrittää kehitellä.

  • Ensimmäisenä keinona kannattaa aina muistella, onko joskus kohdannut samantyyppisen ongelman. Kaikkia aiempia ongelmien ratkaisuja kannattaa kierrättää ja käyttää uudelleen.
  • Jos aiemmin ratkaistuista ongelmista ei ole apua, täytyy kokeilla hieman vaativampia keinoja. Ratkaistavaa ongelmaa täytyy ehkä muokata tai sen voi yrittää palastella ja sitten ratkaista palasia erikseen.
  • Ehkä täytyy kehitellä joitakin apuongelmia tai apuelementtejä, joita alkuperäisessä ongelmassa ei varsinaisesti ole. Kannattaa yrittää käyttää analogiaa eli samankaltaisuuksia, yleistämistä eli yleisemmän ongelman ratkaisemista tai erikoistamista eli jonkin erikoistapauksen tarkastelua.
  • Joskus voi olla hyvä idea lähteä liikkeelle siitä tuloksesta, jonka haluaa saada, eli työskennellä lopusta alkuun -menetelmällä. Näihin ja lukuisiin muihin keinoihin löytyy hyviä ohjeita Pólyan kirjassa.
  • Yksi ohjeista kehottaa myös ”nukkumaan yön yli.” Joskus ongelma, jota on edellisenä päivänä pohtinut ankarasti, ratkeaa kuin itsestään seuraavana aamuna.

Ongelmanratkaisuprosessin kolmas vaihe eli ratkaisun toteuttaminen ei enää vaadi neronleimauksia, vaan lähinnä tarkkuutta ja huolellisuutta. Neljäs vaihe on se, joka yleensä unohdetaan kokonaan. Kun opiskelija saa tehtyä hankalan tehtävän, on hän yleensä enemmän kuin valmis laittamaan matematiikan kirjan kiinni ja viimein tekemään jotain ihan muuta. Jos on saanut tehtyä vaativan ja ajattelua vaativan tehtävän, kannattaisi kuitenkin vielä käyttää hetki sen pohtimiseen. Se vahvistaa ongelmanratkaisutaitoja ja ehkä helpottaa tehtävien tekemistä tulevaisuudessa.

Vaikeiden ongelmanratkaisutehtävien kanssa työskentely vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Täytyy olla valmis jättämään muut asiat pois mielestä ja keskittymään tehtävään täysillä. Mitään merkittävää ei yleensä saa aikaan pikaisella huitaisulla eikä mitään vaikeaa voi ymmärtää vain ohimennen vilkaisemalla.

Artikkelin kirjoittaja on matematiikan opettaja ja matemaatikko George Pólyan (1887 – 1985) kirjoittaman kirjan Ratkaisemisen taito – Kuinka lähestyä matemaattisia ongelmia suomentaja.