Haasteiden välttäminen on oppimisen suurin este

Olen aika vakuuttunut siitä, että oppiminen on vahvasti tunnevaltainen tapahtuma. Monissa oppimisen ihannekuvauksissa opiskelija oppii myönteisten tunteidensa siivittämänä: uteliaisuuden, innostuksen ja tiedonjanon kantamana. Hyvä niin.

Usein oppiminen tapahtuu myönteisten ja kielteisten tunteiden ristiaallokossa. Myös hankalia tunteita tarvitaan oppimisen lähtökohdaksi. Usein tarve oppia syntyy hämmennyksestä, epätietoisuudesta ja riittämättömyydestä. Se voi syntyä myös haastetuksi tulemisen kokemuksesta, tarpeesta hieman puolustautua ja näyttää itselle tai muille. Molemmissa tapauksissa on myönnettävä vähintään itselleen, että jotain puuttuu, kaikki ei ole vielä täydellistä.

Oppimiseen pyrkiminen – etenkin silloin, jos yrittää oppia jotakin aidosti merkittävää – sisältää aina myös epäonnistumisen riskin. Varmin tapa estää oppiminen, on alkaa vältellä epäonnistumista välttelemällä haastavia tilanteita, tehtäviä ja ongelmia. Haasteelliset tilanteet ovat oppimisen moottoreita. Juuri hankalat tehtävät, vaikeat tekstit, kimurantit kysymykset ja muut epämukavuudet vievät ajattelua eteenpäin.

”Ajattelemaan opitaan ajattelemalla, ottamalla haasteet vastaan ja sietämällä pulmallisiakin tilanteita.” Jorma Kuusela (Vihdin lukiossa 10.10.2012)

Myös epäonnistumiset ovat tärkeitä. Kaikkeen aktiiviseen tekemiseen liittyy epäonnistumisen mahdollisuus. Mitä suuremmat haasteet, sitä suurempi on myös epäonnistumisen mahdollisuus – jos se sellaisena halutaan nähdä. Oppimisen kannalta onkin ratkaisevaa, miten epännistumiseen suhtautuu. Epäonnistuminen tarkoittaa yksikertaisesti sitä, että sillä kertaa kokeillut keinot eivät vielä olleet oikeita tai riittäviä. Sen syvempiä päätelmiä epäonnistumisesta ei ole välttämätöntä vetää.

Jokainen epäonnistuminen antaa tietoa tilanteesta ja käytetyistä keinoista. Joku on sanonut, että asiantuntija on se, joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet tietyllä aluella. Toisten tekemiä virheitä on kai sitten helpompi kutsua kokemuksista oppimiseksi tai jopa elämänviisaudeksi. Entä jos omalla kohdallakin ajattelisit, että taas olet yhtä virhettä viisaampi?

Haasteiden kohtaaminen, yrittäminen ja epäonnistuminen ovat tärkeä osa oppimista. Älä lannistu niistä, vaan ajattele vielä vähän, ajattele vielä hiukan tarkemmin, etsi uusia näkökulma ja vie taitojasi eteenpäin.

Haasteiden kohtaaminen voi tuntua aluksi hankalalta, mutta juuri tähän ponnisteluun liittyy oppimisen tunneparadoksi: Kohtaamalla haasteita ja ponnistelemalla vaikeiden asioiden kimpussa tulee samalla houkutelleeksi esiin myös oppimisen myönteiset tunneaallot; uteliaisuuden, innostuksen, ja onnistumisen ilon.

Oppimisen taidot osallistuu tällä tekstillä tänään vietettävään Epäonnistumisen päivään.

***

Kuva Krissy Venosdale 

Lyhyitä mietteitä epäonnistumisesta täällä, täällä ja täällä.

Mainokset

Motivaatio – fiilistä vai tahtoa?

  • Tekeminen ei huvita. Ei siis ole motivaatiota.
  • Tekeminen ei huvita. Teen sen silti, niin motivoitunut olen. 

Molemmissa näistä esimerkeistä puhutaan motivaatiosta. Onko motivaatio tunnetta vai toimimista tunteesta huolimatta?

Tahtominen on usein aika emotionaalista. Tahdomme asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja jotka olemme arvioineet hyviksi. Myönteiset tunteet kertovat, että jokin asia edistää tavoitteitamme ja päämääriämme. Tahto ja tunteet osoittavat samaan suuntaan.

Mutta kuinka toimia tilanteissa, joissa näin ei ole?

Tunteiden tuulet antavat suunnan! 

”Jos et halua opiskella, ei siitä pakottamalla mitään tule!” (Lukion 1. vuoden opiskelija)

Yksi mahdollisuus on jäädä odottamaan sopivia tunteita. Innostus tulee, kun on tullakseen, ja kun se on kohdalla, on hyvä toimia. Itsensä pakottaminen ei kuulu kuvioon. Tunteet ratkaisevat.

Tunteen siivellä tekeminen on yleensä aika mukavaa. Haittapuolena on se, että monet tärkeät asiat uhkaavat jäädä tekemättä, kun sopiva tunne ei ilmestykään paikalle oikeaan aikaan. Aloittaminen on usein tekemisen vaikein vaihe. Tehtävä, joka ehkä olisi alkupinnistelyjen jälkeen innostava ja motivoiva, jää turhaan viime tippaan, kun tunteet synnyttävät motivaation vasta aikarajan jo uhkaavasti lähestyessä.

Tunteet sivuun, täältä tulee tahto!

Toinen mahdollisuus on sivuuttaa tunteet tahdon voimalla. Tunteet vaihtelevat. Ne antavat väärää tietoa. Ne ovat lyhytnäköisiä ja siksi huonoja oppaita. Voin haluta tehdä tehtävät – en siksi, että ne tuntuvat nyt hyviltä – vaan koska, kun teen ne, voin myöhemmin tuntea hyviä tunteita (kuten onnistumista, pätevyyttä) tai saavuttaa muita päämääriäni.

Jokainen tarvitsee kykyä sivuuttaa tunteita väliaikaisesti. Pelkän välittömän mielihyvän perässä juokseminen ei vie kohti aidosti tärkeitä tavoitteita.

Toisaalta, jos opiskelu perustuu pelkästään tahdonvoimaan, ei opiskelusta tule kovin mukavaa. Vaarana on myös se, että jos tunteiden tärkeät viestit sivuutetaan, joudutaan toisenlaisiin hankaluuksiin: tehtävät tulevat kyllä tehdyiksi ja suoritukset suoritetuiksi, mutta opiskelija on vaarassa väsyä, koska hän ei kuuntele tarpeeksi omia tunteitaan, eikä huomaa niitä tarpeita, joista tunteiden oli tarkoitus viestittää. Kyky hellittää ja löysätä sopivasti on sekin osa opiskelutaitoa.

Motivaation ylläpitäminen on tunteen ja tahdon yhteispeliä

Taitava motivoituja osaa käyttää sekä tunteita että tahdonvoimaa motivaation ylläpitämiseen.

Tunteiden voimaa tarvitaan esimerkiksi

  • innostuksen tunnistamiseen ja ylläpitämiseen
  • kertomaan milloin tarvitaan lepoa tai milloin ollaan luisumassa itselle tärkeiden tavoitteiden ohi
  • kannustavaan sisäiseen puheeseen ja sopivien ”porkkanoiden” valitsemiseen
  • viisaiden valintojen tekemiseen

Myös tahtoa tarvitaan – esimerkiksi:

  • säännölliseen opiskelemiseen ja toimivien rutiinien ylläpitämiseen
  • aloittamiseen ja aloituskynnyksen ylittämiseen
  • perustaitojen hankkimiseen ja taidoissa olevien puutteiden paikkaamisen
  • oppimiseen itselle huonommin sopivien aineiden tai työtapojen parissa

Itsetuntemusta ja omanarvontuntoa!

Ihmiset, jotka pystyvät ylläpitämään hyvää motivaatiota päivästä toiseen, ovat todennäköisesti hyviä hyödyntämään sekä tunteiden että tahdon suomia voimavaroja. He pystyvät ohjaamaan tunnetta ja tahtoa taitavalla ajattelulla. He tuntevat itsensä ja löytävät keinoja, joilla pystyvät houkuttelemaan itsestään esiin innostusta. Heillä on riittävästi kokemusta siitä, että tekeminen myös synnyttää tunteita. He voivat motivoida itseään muistamalla, kuinka hienolta tuntuu, kun projekti valmistuu tai kuinka mukavaa on rentoutua silloin, kun tietää, että kaikki tarpeellinen tältä päivältä on jo tehty. Onnistumisen ilo on tärkeä motivaation lähde.

Motivaatio ei synny pakosta. Tahdon tuoma kurinalaisuus ei vaadi kuin hetkellisesti itsen pakottamista. Suunnitelmien toteuttaminen ja pitkäjännitteisyys ovat pikemminkin seurausta eräänlaisesta itsekunnioituksesta, omien päämäärien ja tavoitteiden arvostamisesta. Tahdon varassa toimiva tarvitsee luottamusta siihen, että on oikealla tiellä ja jo valinnut hyvät keinot edetä kohti tärkeitä päämääriä. Hyvät opiskelutaidot lisäävät myös tahdonvoimaa.

Motivaatioon tarvitaan fiilistä, tahtoa ja taitavaa ajattelua.

***

Luvassa lisää motivaatiomietteitä tällä viikolla.

Kuvat: robotti, kiipeilijä.

Oppimisen taidot -arvokello: Tunnetaidot

Asioihin, joilla on merkitystä, liittyy tunteita. Niinpä oppiminen ja opiskelu ovat kuivasta maineestaan huolimatta tunnevaltaisia asioita.

Oppiminen edellyttää kykyä sietää hankalia tunteita

Oppimisen lähtökohtana on jonkinlainen tietoisuus nykyisten tietojen tai taitojen aukoista. Opiskelijan on siedettävä kokemusta siitä, että minulla on vielä paljon opittavaa, en tiedä enkä ymmärrä tarpeeksi. Tällaiset ajatukset herättävät ihmisissä erilaisia tunteita.

Opiskelussa kohdataan väistämättä myös vaikeuksia ja eteneminen tuntuu polkevan paikallaan. Se herättä tunteita. Suhtautuminen näihin tunteisiin on osa oppimisen taitoa.

Pettymykset, 

turhautuminen, 

jännittäminen, 

masennus, 

alemmuudentunteet,  

itsensä soimaaminen…

Nämä ovat monelle opiskelijalle tuttuja kokemuksia. Suhtautuminen niihin saattaa ratkaista sen, kuinka hyvin opiskelussa onnistuu. Hankalia tunteita ei välttämättä tarvitse pystyä poistamaan tai ”ratkaisemaan” mitenkään, mutta rauhallinen ja armollinen suhtautuminen tunteeseen on monella tapaa hyödyksi.

Opiskelijoilla saattaa olla jäykkiä ja ankaria uskomuksia siitä, mitä heidän tulee olla ja mitä saavuttaa kelvatakseen itselleen tai muille ihmisille. Oma epäonnistuminen saa usein mielessä suurempia merkityksiä kuin mikä olisi kohtuullista.

Oppiminen edellyttää aina myös jossain määrin omasta turvallisuudentunteesta ja tyytyväisyydestä luopumista. Onneksi nuoret ovat tähän yleensä valmiita.

Innostus ja uteliaisuus siivittävät oppimista

Oppinen tuottaa onneksi myös myönteisiä tunteita. Ongelmien ratkominen voi olla nautinnollista. Uuden oivaltaminen herättää innostusta. Opiskelussa on paljon sellaisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä ns. virtauskokemukselle (flow) ja virtausta tyypillisesti synnyttäville tilanteille. Virtauskokemukset ovat miellyttäviä paneutumisen ja itsensä unohtamisen tiloja, joissa tekeminen tempaa mukaansa. Virtauksen todennäköisyyttä lisäävät mm. seuraavat tekijät:

  • toiminta on itsevalittua ja kiinnostavaa
  • toiminta kehittää jotakin taitoa – se on tavoitteellista
  • toimitaan oman osaamisen ylärajoilla
  • toiminnassa on mahdollista seurata omaa edistymistä suhteellisen nopeasti suoran palautteen tai epäsuorien havaintojen pohjalta

Kyky tuottaa ja säädellä innostuneisuutta on oppimisen kannalta tärkeä taito.

Tunnetaidot arvokellossa

Oppimisen taidot -arvokellon yhdeksi sakaraksi valitsinkin tästä syystä tunnetaidot. Sisällytin tähän ryhmään myös motivaation rakentamiseen ja ylläpitämiseen liittyviä taitoja, koska niille ei viiden tärkeimmän listalla tuntunut jäävän omaa paikkaansa.

Miten tunnetaitojaan sitten voisi arvioida? Tässä muutamia kysymyksiä:

  • Oletko yleensä aina ainakin vähän innostunut jostakin?
  • Oletko asenteeltasi utelias? 
  • Pystytkö paneutumaan myös asioihin, joista et erityisesti pidä? 
  • Tiedätkö, mitä voit tehdä, kun jännittää, ahdistaa, masentaa, pelottaa jne. Pystytkö olemaan näiden tunteiden kanssa ja sietämään niitä? 
  • Vältätkö epäonnistumista kaikin mahdollisin keinoin?  
  • Siedätkö tunnetta siitä, että et vielä osaa jotakin? Kestätkö olla väliaikaisesti ”tyhmä” ja taitamaton? 
  • Ovatko tunteesi usein niin voimakkaita ja ylitsevuotavia, että et pysty niiden vuoksi keskittymään valitsemiisi tehtäviin? 
  • Puhutko itsellesi kuin hyvälle ystävälle? 
  • Oletko omissa silmissäsi arvokas – suorituksista riippumatta? 
  • Tunnistatko sen, milloin olet liian stressaantunut ja vaarassa väsähtää?