Keskittyminen on olosuhdelaji

Kuva cc) Michael Wyszomierski via Flickr

Kuva cc) Michael Wyszomierski via Flickr

Kaikki alkoi siitä, että opiskelijat halusivat tietää, miten he voisivat oppia keskittymään paremmin. Ensimmäisessä jutussa kiersin kysymyksen väittämällä, että usein ns. keskittymiskyvyn puute on seurausta epäselvästä tärkeysjärjestyksestä ja sitä kautta todellisen keskittymishalun vähäisyydestä. Tässä jutussa aion kiertää kysymyksen toista kautta ja pohtia sitä, miten omaa keskittymiskykyään voisi tukea järjestämällä oppimiseen keskittymistä tukevia olosuhteita. (Ehkä jo kolmannessa jutussa pääsen sitten varsinaiseen keskittymistaitoon tai mielen hallinnan kehittämiseen…)

Näin järjestät itsellesi keskittymiseen otolliset olot

Voit tukea keskittymiskykyäsi järjestämällä keskittymiselle suotuisia olosuhteita. Et kuitenkaan tarvitse ihanneolosuhteita voidaksesi keskittyä.

Karsi ulkoisia häiriötekijöitä

Keskittymistä voivat häiritä ulkoiset ärsykkeet tai sisäiset yllykkeet. Usein nämä yhdistyvät. Monet ulkoiset tekijät eivät sinänsä ole häiritseviä, vaan ne häiritsevät siksi, että sieppaavat mielen muihin asioihin. Esimerkiksi kännykkä työpöydällä ei itsessään häiritse keskittymistä, mutta jos on tottunut aina kännykän nähdessään odottamaan viestiä tai tarkistamaan tiettyjä sivuja, keskittyminen kännykkä opiskelutoverina voi olla turhaan vaikeaa.

Tässä muutamia vinkkejä ulkoisten häiriötekijöiden vähentämiseen:

Karsi opiskeluympäristöstä ärsykkeet, jotka houkuttavat muuhun toimintaan.

  • Jätä kännykkä tarkoituksella toiseen huoneeseen ja oppitunnilla laukkuun.
  • Älä opiskele tietokoneen lähellä, ellet tarvitse tietokonetta opiskeluun; jos tarvitse tietokonetta vaienna viesti- ja merkkiäänet.
  • Siisti työpöytä tai huone saattaa auttaa asiaa.
  • Valitse vieruskaveri luokassa viisaasti. Älä istu sen kaverin viereen, jolla on parhaat jutut, jos se estää sinua keskittymästä oppimiseen.
  • Valitse paikka luokassa harkiten. Olisiko varminta istua etupenkissä suojassa häiriöitä? Tukeeko oma tuttu suosikkipaikka viihtymistä ja sitä kautta keskittymistä?
  • Kerro muille, että aiot opiskella ja keskittyä ja pyydä, ettei sinua häiritä. Voit tehdä näin myös sosiaalisessa mediassa sinulta välitöntä reagointia odottaville ystäville.

Hallitse hälyä

Hiljainen ympäristö on usein paras vaikeiden asioiden opiskelemiseen. Tasainen taustahäly ei kuitenkaan välttämättä estä oppimista, joten koulun käytävällä lukiessaan voi aivan hyvin oppia. Äkilliset äänet ja äänet, joita alat helposti kuunnella, häiritsevät oppimista.

  • Valitse rauhallinen opiskelupaikka.
  • Jos kaipaat hiljaisuutta, voit opiskella myös kirjastossa. Monissa kirjastoissa on lukusali tai muita mukavia opiskelunurkkauksia. Niihin voi mennä lukemaan myös muita kuin kirjaston kirjoja ja lehtiä.
  • Jos ympärillä on paljon huomiosta kilpailevia ääniä, sulje itsesi musiikin avulla ”omaan maailmaasi”. Valitse musiikkia, joka on niin tuttua ja ennakoitavaa, ettei se vaadi enää prosessointia tai kiinnitä huomiotasi.

Ehdollista itsesi oppimaan

Olet saattanut ehdollistaa itsesi niin, että kun vain näetkin vilauksen kännykästä, olet jo sitä erityisesti ajattelematta tarkistamassa viestejäsi. Tämä perustuu siihen, että olet toistanut samaa reaktiota samassa asiayhteydessä riittävän monia kertoja. Tällaista oppimista kutsutaan ehdollistumiseksi ja voit käyttää sitä hyväksesi opiskeluun keskittymisessä.

Mm. Cal Newport ehdottaa, että kannattaisi valita keskittyneelle opiskelulle aivan oma paikkansa. Paikan tulee olla helposti saavutettavissa ja sellainen, että et tee siellä mitään muuta. Tällainen voi olla vaikka koulukirjaston tietty työnurkkaus. Menet sinne opiskellaksesi ja aina siellä ollessasi myös opiskelet. Kun et pysty keskittymään tai olet tehnyt tarpeeksi työtä, poistut tästä opiskelukeskittymiselle pyhitetystä paikasta. Välitellen aivosi virittyvät keskittymään oppimiseen lähestyessäsi opiskelupaikkaa. Häiritsevät yllykkeet ja ajatukset muuttuvat harvalukuisemmiksi, koska olet totuttanut itsesi liittämään tähän paikaan ja tähän tilanteeseen juuri tietynlaista toimintaa. Aluksi keskittyminen vaatii itsekuria, mutta myöhemmin se muuttuu lähes automaattiseksi.

Valitse tehtävä viisaasti

Keskittymistään voi tukea myös asettamalla mielekkäitä tavoitteita ja valitsemalla tehtäviä viisaasti.

  • Keskittymistä tukevat tavoitteet ja tehtävät, jotka eivät ole liian helppoja eivätkä liian vaikeita
  • Keskittymistä tukee tekemisen omaehtoisuus. Mieti, mikä on sinun tapasi oppia tämä asia? Läksyt ja tehtävät ovat tikapuita, joiden on tarkoitus tukea oppimistasi – älä yksin anna niiden rajata oppimisesi piiriä.
  • Rytmitä tekemistä asettamalla välitavoitteita. Monenlaisten orastavien taitojen lujittamiseen sopii esimerkiksi aikaa vastaan harjoittelu. Kuinka monta tehtävää saat ratkaistua kymmenessä minuutissa?
  • Uusien kokonaisuuksien hahmottamiseen sen sijaan tarvitset levollisuutta ja aikaa ajatella. Silloin on hyvä asettua nykyhetkeen ja tavoitella ymmärtämistä ilman aikapainetta.

Tunne itsesi

Harvoin keskittymiselle on aivan ihanteellisia olosuhteita. Olosuhteisiin voi myös olla vaikea vaikuttaa. Lisäksi häiriöt, jotka muodostavat todellisen ongelman yhdelle, ovat toisen mielestä helposti sivuutettavissa. Parhaat neuvot oman keskittymiskykysi tukemiseen löydät, kun teet erilaisia kokeiluja ja havainnoit itseäsi rehellisesti. Joku kertoi, että luokan kirkkaat valot häiritsivät valtavasti hänen oppimistaan. Ratkaisu oli lippalakki, joka vaimensi valoärsytyksen ja helpotti keskittymistä. Voi olla, että lippalakki ei auttaisi sinua (ja se saattaa olla oppilaitoksesi järjestyssääntöjen vastainen), mutta varmasti on jotakin, mitä voit tehdä auttaaksesi itseäsi keskittymään. Kokeile ja löydä!

Tehoja kertaamiseen koeviikolla – vinkit pähkinänkuoressa

Lukuvuoden viimeinen koeviikko lähestyy. Tässä koottuna Oppimisen taidot -kurssin vinkkejä erityisesti lukuaineiden parissa pakertaville. Linkeistä löydät lisätietoa ja vinkkejä.  

Kun luet tekstiä, etene näin:

Lue kokonaisuus. Pyri ymmärtämään.

1. Poimi lukiessasi erilleen olennainen yksityiskohtainen tieto, jonka muistaminen on tarpeellista, ja jota et todennäköisesti muista vain ymmärtämiseen tähtäävän lukemisen pohjalta.

Älä poimi kaikkea, mitä olisi hyvä muistaa.  Vain ymmärtämisen, ajattelemisen ja ongelmanratkaisun kannalta välttämättömät perustiedot kuuluvat tähän ryhmään. Tällaista tietoa on lukio-opiskelussa tyypillisesti vain vähän. Aineksen määrä riippuu oppiaineesta: esimerkksi kemian ykköskurssilla tällaista tietoa on paljon, mutta psykologiassa vähän. Välttämättömät määrittelyt, kaavat tms. kuuluvat tähän. Useimmat yksityiskohdat opit kuitenkin parhaiten ymmärtämiseen tähtävän lukutavan sivutuotteena.

Opettele nämä tiedot ns. korttimenetelmällä.

2. Kun luet, pyri jäsentelemän tietoa aktiivisesti. Tähtää kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Ajattele aihetta lukiessasi siitä! Olennaista ei ole se, mihin tahtiin silmäsi kiitävät riveillä, vaan se, mitä mielessäsi tapahtuu.

  • Kysy itseältäsi kysymyksiä ja etsi niihin vastauksia.
  • Alleviivaa aktiivisesti.
  • Tee omia merkintöjä ja muistiinpanoja. Piirrä miellekartta. Piirrä kaavio. Tiivistä laaja kokonaisuus yhdelle sivulle.
  • Etsi väitteitä ja niiden perusteluja.
  • Mieti esimerkkejä. Etsi tiedolle sovellusmahdollisuuksia.

3. Luettuasi pysähdy ja pyri palauttamaan mieleen, mitä juuri opit. Älä kertaa toistamalla, vaan vaivaa muistiasi!

Palauta mieleen valitsemasi kokonaisuus. Se voi tapahtua vaikka näin:

  • Selitä piirtämäsi kaavio ääneen.
  • Piirrä miellekartta uudelleen muistista.
  • Mieti asia läpi.
  • Opeta asia muille.
  • Kirjoita nopea tiivistelmä.
  • Ratkaise tunnilla käsitelty ongelma itsenäisesti uudelleen.
  • Selitä oppikirjassa korostetut käsitteet ja miten ne liittyvät toisiinsa.

Älä välitä, vaikka jotkin yksityiskohdat unohtuvat tai et muista kaikkea. Tavoitteena ei ole tiedon toistaminen, vaan tärkeiden ajatusten ajatteleminen uudelleen muistinvaraisesti. Kun olet palauttanut kokonaisuuden mieleesi, voi sitten tarkistaan ja täydentää yksityiskohtia.

4. Palaa tekstin pariin. Mieleenpalauttamisen jälkeen tiedät paljon paremmin, mihin aika kannattaa tässä vaiheessa käyttää, koska sinulla on tuntumaa siihen, mikä sujui ja mitä et ymmärtänyt.

  • Kertaa se, mikä oli vaikeaa palauttaa mieleen.
  • Varmistu asioiden välisistä suhteista. Syvennä ja tarkenna.
  • Syvennä ja laajenna näkökulmaa. Miten asiat liittyvät toisiinsa? Muihin oppiaineisiin? Omiin kokemuksiisi?
  • Tiivistä lisää! Tee valintoja sen suhteen, mikä on olennaista ja mikä ei. Kaikki tieto ei ole yhtä tärkeää.
  • Etsi olennaiset periaatteet ja tärkeimmät asiat. Palauta ne uudelleen mieleen (kuten edellä).

 

Kuvat: blmiers2 ja soundslogical.

Suunnitelmista tukea ja joustoa opiskeluun

“Your schedule should be rigid enough to be effective, yet flexible enough to take care of ever recurring emergencies.” William H. Armstrong (1995) Study is Hard Work, s. 27
Armstrongin ajatus kiteyttää minusta jotain tosi olennaista suunnittelemisesta. Suunnittelemisen perusajatukseen kuuluu, että suunnitelmaan jossakin mielessä sitoudutaan. Sellaisten suunnitelmien tekeminen, joiden jo suunnitelmaa tehdessä tietää toteutuvan epätodennäköisesti tai tuskin ollenkaan, ei juuri auta. Suunnitelmaan pitää sitoutua. Se pitää laatia sellaiseksi, että se kertoo aidosta, vakavasti otettavasta aikomuksesta suunnitteluhetkellä.  Niinpä suunnitteluhetkellä on syytä olla kirkkaalla ja arkirealistisella mielellä. Vakaasti aiotut, kohtuulliset odotukset itseä kohtaa on sitten myös syytä täyttää.
Suunnitelma, joka lentää kokonaan ikkunasta heti, kun matkaan tulee mutka tai muutos, ei anna tarpeeksi tukea tekemiselle. Pieniä mutkia ja muutoksia tulee näet vastaan lähes aina: väsyttääkin vähän enemmän, aikaa jäikin vähemmän kuin oli ajatellut, on jokin häiriötekijä tai ei vaan huvita juuri sillä hetkellä. Jos suunnitelman toteuttamista pitää joka kerta harkita uudelleen, menetetään suunnitteluun liittyvä ennalta päättämisen ja rutinoitumisen hyöty.
Suunnitelma tai säännöllinen työskentelyrytmi on arvokas juuri siksi, että sillä voidaan kiertää hetkellisiin motivaatiokuoppiin putoamisen ongelmia. ”Tapa talon pitää”, sanoi vanha kansa ja opiskelijalla tämä pätee myös. Kun töihin tarttuminen on ennakoitua ja säännöllistä, opiskelun saa käynnitettyä pienistä mutkista ja häiriötekijöistä huolimatta, parhaimmillaan lähes automaattisesti.
Kaikkea ei mitenkään voi ennakoida. Joskus matkaan mahtuu niitä vähän suurempia mutkia. Suuret muutokset edellyttävät uutta suunnitelmaa. Keskisuuret muutokset edellyttävät joustavaa suunnitelmaa.  Miten se voi toteutua? Minä ymmärrän tämän niin, että suunnitelmaan ei useinkaan ole tarpeen sitoutua viimeistä piirtoa myöten. Tilanteiden muuttuessa suunnitelman tärkeitä osasia on hyvä pystyä järjestelemään uudelleen. Ei ole juurikaan merkitystä sillä, tulevatko matikan tehtävät tehtyä hyppytunnilla vai illalla kotona, kunhan ne tulevat tehdyksi. Jos on aikonut opiskella historiaa, mutta englannin kappale tuntuukin kiinnostavammalta, voi aivan hyvin aloittaa siitä. Johonkin täytyy kuitenkin myös sitoutua, jos mieli, että suunnitelmasta on apua. Näissä esimerkeissä sitoutuminen voi koskea esimerkiksi sitä, että läksyt tulevat päivittäin luetuiksi esimerkiksi niin hyvin kuin tietyn ajan puitteissa on mahdollista.
Suunnitelmaa laatiessaan onkin hyvä miettiä, mikä osa ennakoinnista on sellaista, jota voi tarpeen tullen muuttaa ja mikä taas on sitä, johon on sitoutunut lähestulkoon kaikissa olosuhteissa.
 Kuva: bubbo
Muita juttuja suunnittelemisesta ja ajankäytöstä:

Oppimisen taidot -arvokello: Rutiinit ja työtapa

  • Nukutko tarpeeksi – myös arkiöisin?  
  • Syötkö riittävästi? 
  • Opiskeletko säännöllisesti koulutuntien ulkopuolella? 
  • Oletko pääsääntöisesti läsnä oppitunneilla? 
  • Tiedätkö milloin on seuraavan isomman koulutyön palautuspäivä? 
  • Tiedätkö, mitkä ovat tärkeimmät opiskeluun liittyvät asiat, joita sinun pitäisi tehdä tänään? Entä huomenna? 
  • Käytätkö säännöllisesti aikaa johonkin sellaiseen toimintaan, jonka koet aidosti viristävänä? 

Tämä arvokellon lohko muistuttaa perusasioiden tärkeydestä. Liian väsyneenä on turha opiskella, eikä ongelma ratkea opiskelutekniikkaan hiomalla, jos keho huutaa unta. Ilman riittävää toistoa ja kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä parhaatkaan aikomukset eivät muutu oppimiskokemusta mullistavaksi toiminnaksi.

Menestyvä opiskelija pitää huolta perustarpeistaan, nukkuun hyvin, syö riittävästi, hoitaa ihmissuhteitaan ja tekee vapaa-ajallaan iloa tuovia, virkistäviä asioita. Menestyvä opiskelija käyttää kalenteria ja ennakoi tulevaa. Menestyvä opiskelija ei käytä kaikkea aikaansa opiskeluun, vaan muistaa myös levätä. Menestyvällä opiskelijalla on toimivia ajankäytön rutiineja: hän etsii päivittäin itselleen parhaat hetket ja tavat opiskella ja pyrkii pysymään niissä. Hän kehittää tottumuksia, joiden varassa työt tulevat tehtyä huonompanakin päivänä.

Rutiinit ja työtapa on ryhmä taitoja, jotka liittyvät oppimisen edellytysten luomiseen. Ennen kuin ryhtyy kovin monimutkaisiin analyyseihin omista oppimisen taidoistaan, on hyvä varmistaa, että tämä taitojen ryhmä on riittävän hyvin hallussa.

Ilman perustarpeiden huomioimista ei yksinkertaisesti jaksa opiskella. Mieltä ja ruumista tulee kohdella hyvin.

Ilman ajankäytön taitoja opiskelu tuntuu kaoottiselta; työt jäävät palauttamatta tai kasautuvat viimeiseen iltaan; lukio tuntuu stressaavalta; koskaan ei tunnu olevan aikaa ja toisaalta aika vain häviää, valuu käsistä.

Säännöllinen opiskeleminen on luonnollisesti tärkeää. Koulussa on syytä olla paikalla. Oppitunnilla pitäsi olla enemmän kuin vain fyysisesti läsnä. Läksyille ja muille projekteille olisi hyvä olla päivässä ja viikossa omat melko samoina toistuvat aikansa, jolloin niiden kimppuun tulee käytyä huvittamisen asteesta riippumatta. Vasta sitten, kun opiskelu tai muu työnteko on ennustettavaa ja säännöllistä nähdään tuottaako työsketely tulosta. On yllättävän tehokasta tehdä säännöllisesti vähän.

20 minuuttia matematiikan ongelmien parissa joka päivä tarkoittaa kahta tuntia viikossa, jos yksi päivistä jätetään vapaaksi. Tyypillisen lukiolaisen jakson aikana se tarkoittaa 12-14  tuntia harjoittelua. Tällaisella työmäärällä on jo merkitystä – mutta jos sen 20 minuuttia jättää tekemättä ajatellen, ettei nyt yhdellä 20 minuuttisella ole juurikaan vaikutusta, kasautumisen hyöty jää saamatta. Koeviikon viimehetken harjoittelussa samoihin tuntimääriin on lähes mahdotonta enää päästä.

Millaisia opiskelurutiineja sinulla on?

Kuva täältä.