Näin se sujuu! Pikaohje abitissa esseetä väsäävälle

photo-1463171379579-3fdfb86d6285

Näin onnistut:

  1. Lue tehtäväohjeet huolellisesti. Selvitä, mitä kysytään ja millaista näkökulmaa vastaaminen edellyttää (pohdi, vertaile tms.). Etsi avainsanat ja selvitä itsellesi niiden merkitys.
  2. Ajattele aihetta monelta kannalta ennen kuin alat kirjoittaa. Älä juutu ensimmäiseen esimerkkiin tai näkökulmaan. Haasta itseäsi ajattelemaan hyvin! 
  3. Kirjoita muistiin tärkempiä asioita. Tee aiheen käsittelyä selkeyttäviä apukysymyksiä. Mieti vastaukselle järkevä rakenne. 
  4. Älä käytä suunnitteluvaiheeseen liikaa aikaa. Voit ajatella myös kirjoittaessasi. Pidä koko ajan huoli aikataulusta niin, että ehdit vastata kaikkiin kysymyksiin.
  5. Kokoa ajatuksesi tekstiksi. Aloita kirjoittaminen siitä, mistä se on helpoin aloittaa. Voit myöhemmin lisätä puuttuvia osia.
  6. Kun kirjoittaminen on kertaalleen tehty, vastauksesi ei ole valmis. Malta mielesi ja tee lopettelutyöt kunnolla!  Tekstiä voi ja pitää muokata ensimmäisen kirjoittamisen jälkeen. 
  7. Lue vastaus läpi ja korjaa ilmeiset puutteet (kirjoitusvirheet, puuttuvat sanat, oudot kohdat, kesken jääneet lauseet).
  8. Jos aikaa on, viipyile vielä hetki vastauksen parissa. Älä deletoi tekemisiäsi, mutta parantele, jos suinkin voit: 
    • Lue vielä kysymys. Vastaatko varmasti tehtävänannon mukaisesti?
    • Oletko käyttänyt aineistoa tehtävän edellyttämällä tavalla?
    • Voisiko jotakin sanoa selkeämmin?
    • Onko tekstin rakenne johdonmukainen ja ymmärrettävä? Voitko helposti parantaa sitä muuttamalla järjestystä tai kirjoittamalla sidoslauseen?
    • Voisitko sanoittaa jonkin johdan vielä tarkemmin kyseisen oppiaineen kielelle?
    • Voitko lisätä havainnollistavan esimerkin?
    • Löydätkö aiheeseen vielä jonkin uuden näkökulman?
Mainokset

Osaako joku kysyä jotakin?

Tämä on kysymyksiä opiskelutaitona käsittelevän juttusarjan toinen osa. Lue ensimmäinen osa täältä.

photo-1444703686981-a3abbc4d4fe3

Onko tyhmiä kysymyksiä?

Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, on olemassa tyhmiä kysymyksiä, niitä vain tulee vastaan aika harvoin. Eivätkä ne ole niitä kysymyksiä, joita kysyjä itse luulee tyhmiksi. Yksinkertaiset kysymykset eivät ole tyhmiä. Sellaiset kysymykset, jotka paljastavat sen, mitä et vielä tiedä, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka on kysytty usein aiemminkin, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka johtavat umpikujaan tai joihin ei ole (vielä) vastausta eivät ole tyhmiä kysymyksiä. Edes haparoivat ja epäselvät kysymykset eivät ole tyhmiä, koska ne usein auttavat ajattelemaan tarkemmin ja tunnistamaan sitä, mistä pitäisi tietää lisää.

Tyhmiä kysymyksiä ovat sellaiset, joiden avulla ei olekaan tarkoitus ymmärtää mitään. Sellaiset, joilla yritetään välttää ajattelemisen vaivaa. Jos vain haluat tietää oikean vastauksen, et ymmärtää sitä tai oppia sen avulla jotakin, kysyminen voi olla tyhmää. Kriittisyys on minusta fiksua, jatkuva kyyninen kyseenalaistaminen ei välttämättä sitä ole. Kysymiseen asenteena kuuluu avoimuus vastaukselle silloinkin, kun se yllättää ja muuttaa omia käsityksiä.

Yksinkertaiset kysymykset ovat loistavia kysymyksiä

Yksi kysymisen este voi olla odotus siitä, että pitäisi kysyä jotakin hienoa. Ajattelun ja oppimisen kannalta kysymykset ovat kuitenkin perustyökalu, joka on hyvä pitää aika yksinkertaisena.

Yksinkertainen kysymys voi olla syvällinen ja viedä meidät inhimillisen tiedon äärirajoille.  Lapset ja filosofit esittävät usein samoja kysymyksiä.

Toisaalta aivan perustavien tietojen ja lähtökohtien selkeyttämättä jättäminen takaa sen, ettei ajattelu ja oppiminen vaikeammissa kysymyksissä oikein onnistu. On harmi, jos oppiminen estyy siksi, että portit avaava kysymys kuulostaa kysyjän mielessä liian simppeliltä.

Oppitunnilla kysyminen

Oppitunnilla kysymyksiä kannattaa esittää rohkeasti ensinnäkin siksi, että silloin apu on usein lähinnä. Opettaja haluaa selittää ja selventää epäselviä kohtia. Siitähän hänelle maksetaan, niinkuin sanonta kuuluu. Opettaja ei pidä perusasioita tarkentavaa opiskelijaa tyhmänä. Pikemminkin opiskelijoiden kysymykset auttavat opettajaa hahmottamaan, mikä opiskeltavassa asiassa on vaikeaa, milloin pitäisi edetä rauhallisemmin ja mitä selittää tarkemmin. Kun opettaja saa kysymysten avulla tietoa siitä, mitä opiskelijat ajattelevat, hän pystyy myös opettamaan paremmin. Voit siis ajatella, että esittämällä kysymyksiä, autat opettajaa opettamaan paremmin ja varmistat itsellesi paremman oppitunnin.

Toinen syy, miksi kysymyksiä kannattaa esittää on, että kysymykset tekevät luennosta keskustelun. Yksisuuntainen luennointi ja vastaanottava kuunteleminen on vähän… epäluontevaa ja tarkkaavaisuutta saattaa olla vaikea pitää yllä. Myös luennoiminen on vaikeampaa ja tylsempää, jos se on vain yksinpuhelua. Niinpä tässäkin kysymykset auttavat molempia osapuolia. Luennoiva opettaja onnistuu kysymyksen avulla kohdentamaan sanottavansa paremmin. Keskustelun osapuolena oleva opiskelija puolestaan kuuntelee tarkemmin ja muistaa opettajan vastauksena esittämät asiat muita paremmin.

 

Kysyminen ongelmia ratkottaessa

Kysyminen on olennainen opiskelutaito myös silloin, kun tehtävänä on ratkaista älyllisiä pulmia, siis esimerkiksi matematiikassa. Ongelmanratkaisu lähtee siitä, että hahmotetaan mistä ongelmassa on kysymys. Selvitetään, mitä tilanteesta jo tiedetään. Selvitetään, mitä sellaista ei vielä tiedetä, joka veisi ratkaisun suuntaan. Kun ongelmaa on perannut sen verran, että tietää, mitä pitäisi tietää, että ongelma ratkeaisi, ollaan jo aika pitkällä.  Ongelmatehtävien ratkaiseminen on vaiheittaista kysymysten esittämistä ja kysymyksiin vastaamista.

Tämä selvä.

Mutta entä, jos ongelma ei ole vain paperilla, vaan myös minussa, oppijassa, joka en ymmärrä matematiikan tehtävää, esseen tehtävänantoa tai muuta oppimisen pulmaa? Entä jos olen sössinyt kokeen tai epäonnistunut projektissa? 

Väitän nyt, että kysymysten tekeminen on tässäkin tilanteessa tärkeä opiskelutaito. 

Mikä tarkalleen meni pieleen? Mitä ihan tarkkalleen et osannut?

Mitä sinun olisi pitänyt tietää tai osata? Mitä olisit voinut tehdä toisin?

Mitä sinun nyt pitäisi tietää ja ottaa selville, että pääsisit tilanteessa eteenpäin?

Tiedätkö, mitä et tiedä?

Kysymällä tarkkoja kysymyksiä ja etsimällä niiden avulla ratkaisevan puuttuvan tiedon tai tärkeimmän korjattavissa olevan taidon, virheistä ja epäonnistumisista on mahdollista oppia.

Jos jokin tehtävä tuntuu mahdottomalta, se kannattaa pilkkoa kysymysten avulla osiin. Onko tehtävässä sanoja, joiden merkitystä et tiedä? Muuta ne kysymyksiksi ja ota selvää. Kysy siis: Mikä on lukujono tai kvartaali tai mitä tarkoittaa kogniitivinen? Mitä pitää tehdä silloin, jos kirjoitetaan tekstianalyysi, ratkaistaan yhtälö tai tulkitaan tutkimuksen tuloksia. Jos pystyt tällä tavalla paikallistamaan sen asian, jonka avulla pääset eteenpäin, säästyt epämääräiseltä osamaattomuuden ja huonouden tunteelta. Niin, ja tiedät, mitä sinun on tehtävä seuraavaksi.

Taitavat opiskelijat ovat tietoisia siitä, mitä he eivät osaa. He käyttävät eniten aikaa niiden tietojen ja taitojen paikkaamiseen, mikä hyödyttää heidän oppimistaan eniten.

photo-1422429059342-a28a4f82cee7

Teksti kypsyy kysymyksistä

Opiskeluun liittyy monenlaista kirjoittamista. Ainakin aloittelevilla lukiolaisilla on joskus vaikeuksia tietää, mitä esseeseen pitäisi kirjoittaa ja miten keksii tarpeeksi paljon kirjoitettavaa. Kyky tuottaa mielekkäitä, oppiaineeseen sopivia kysymyksiä auttaa tässä valtavasti. Jos on harjoitellut opiskelemaan kysymällä, on samalla oppinut huomaamattaan taitavammaksi kirjoittajaksi. Silloin teet kysymyksiä uudesta asiasta ennen tekstin lukemista ja mietit, mitä tästä pitäisi tietää, teet aivan saman asian, joka sinun täytyy tehdä, kun kirjoitat aiheesta esseetä!

Opiskelija, joka on taitava tekemään kysymyksiä, osaa ajatella kirjoittamista tarpeeksi monipuolisesti. Lisäksi se, että vastaa yhdessä kappaleessa yhteen olennaiseen kysymykseen, tekee tekstin jäsentelystä selkeämpää. Lisäksi kysymisessä harjaantuminen auttaa pohtimaan, arvioimaan ja soveltamaan tietoa. Kysyminen on taitavaa ajattelua ja sellaista arvostetaan (ainakin lukion) kirjallisissa töissä.

Osaako joku kysyä jotakin?

Läksin ensimmäisessä osassa liikkeelle ajatuksesta, että kysyminen on opiskelutaitoa.

Oletan, että se on monille opiskelijoille näkymätön ja siksi tietoisesti kehittämättä jäävä osa opiskelutaitoa. Näin siltikin, että kysymyksissä piilee valtava oppimista siivittävä voimavara. Älyllisenä asenteena kysyminen ruokkii niin motivaatiota, muistia kuin ajattelutaitojakin. Joku on sanonut näinkin: Viisaat ihmiset ovat kehittyneet viisaiksi juuri siksi, että he ovat osanneet esittää oikeita kysymyksiä.

Kysyminen ei ole  tietämättömyyden paljastamista.

Se on taitavaa ajattelua.

 

***

Opeblogin puolelle on rakentumassa juttusarja siitä, miten opettajana käytän kysymistä oppimisen tukemiseen.

Ensimmäinen osa: Kysyviä työtapoja I: Ennakoivat kysymykset 

Pitäisi kirjoittaa, mutta kun en vaan pääse alkuun…

10215164_50994c9d2d_oMoni opiskelija ja kirjoittaja lienee ollut samassa tilanteessa, kuin minä tässä viime viikkoina. Pitäisi kirjoittaa, olisi ehkä aikaakin, mutta ei tule kirjoitettua. Tulee tehtyä ihan jotakin muuta. Tulee ehkä yritettyä vähän lähestyä kirjoittamista, mutta varsinaiseen työhön tuntuu olevan vaikea tarttua.

Syitä voi aina miettiä ja on joskus hyväkin miettiä… mutta siinä kuluu taas yksi ilta ja toinen ilta… Löydetyt vastaukset eivät ehkä myöskään auta eteenpäin. ”Olen laiska…”, ”On niin kiireistä…”, ”Väsyttää ja flunssakin on tulossa…” tai pahimmillaan ”Olen liian tyhmä, liian huono, liian taidoton tähän…”

Se, mikä auttaa on aloitteleminen. Aloittelemisella tarkoitan niitä ihan konkreettisia pieniä tekoja, joilla voi varovasti houkutella itsestään esille kirjoittamisvalmiutta ja tehdä kirjoittamisesta helpompaa. Tässä muutamia hyväksi havaitsemiani keinoja:

Kirjoittamisen aloittelemisen keinoja

  1. Rajaa pois turha muu tekeminen kirjoittamisen aloittamiselle varatulta ajalta. Kirjoitit sitten tai et, tänä aikana et… pelaa, selaa nettiä tai siivoa laatikoita (mitä keinoa sitten käytätkään viivytellessäsi aloittamista). Sovi myös itsesi kanssa, että et voi käyttää aloittelemiseen rajattomasti aikaa, vaan kello XX alat taas katsella telkkaria, siivota laatikoita tai pelata tietokoneella. (Voit siis vetkutella vain rajatun ajan.)
  2. Kerää kaikki tarvittava helposti saataville. Silmäile lähteitä ja materiaaleja. Selitä jollekulle ääneen jokin ajatus aiheeseen liittyen. Muistele, mikä tässä on innostavaa. Mieti, miten hyvä fiilis on sitten, kun työ on tehty.
  3. Lue aiemmin kirjoittamaasi tekstiä. Tekisikö mieli jatkaa? Parantaa jotakin?
  4. Lue jotakin uutta aiheeseen liittyvää. Jos et osaa kirjoittaa, koska et tiedä tarpeeksi tai et yhtään tiedä, mitä olet sanomassa, etsi tietoa ja täytä aukot.
  5. Lämmittele kirjoittamislihaksia. Kirjoita jotakin. Kirjoita ajatuksenvirtaa. Teeskentele kirjoittavasi oikeasti., mutta kirjoita aiheeseen liittyvä lause tai kappale, joka on ihan huono ja jonka ei ole tarkoituskaan tulla osaksi tekstiä.
  6. Kirjoita yksi lause oikeaa tekstiä. Kai sitä nyt sen verran voi itsestään pakottaa ulos?
  7. Toista ainakin kohdat 1, 5 ja 6 seuraavalla kerralla. Kun vahvistut, voit asettaa tavoitteeksi kokonaisen kappaleen.
  8. Muista, että kirjoittaminen on lukuisien perättäisten ongelmien ratkaisemista. Olisiko tässä tekstissä jokin ihan pieni juttu, jonka kenties kaikesta vastustuksestasi huolimatta voisit ratkaista tänään?

 

17491233555_8ef43b7661_z

Ps.

Tämä teksti on kirjoitettu omaan tarpeeseen.  Tekstin kirjoittaminen oli  kohdan 5. toteuttamista.  Kirjoittamiseen meni jonkin verran aikaa, mutta ehdin työlle varaamassani ajassa (kohta 1) vielä katsoa vähän sitä varsinaisesti työn alla olevaa tekstiä. Löysin kuin löysinkin sieltä yhden pienen ongelman (kohta 8), johon koin voivani tarttua. Asettamani aikarajan viimeisen 15 minuutin aikana kirjoitin melkein sivun uutta luonnostekstiä. Tästä jää nyt hyvä mieli ja tekstiin palaaminen on seuraavalla kerralla helpompaa.

Koneella vai käsin?

Lukiokoulutus on kovaa vauhtia siirtymässä digiaikaan. Opiskelijoiden odotetaan tuovan kouluun oman tietokoneen tai tabletin koulutöitä varten. Tulevaisuudessa ylioppilaskirjoituksissa kirjoitetaan vastaukset tietokoneen avulla. Kirjoittaminen siirtyy yhä enemmän tietokoneella tapahtuvaksi. Tämä muutos on herättänyt myös huolta. Onko käsin kirjoittamisella erityistä merkitystä?  Auttaako käsin kirjoittaminen oppimaan paremmin?

Tutkimukset, jotka kertovat käsin kirjoittamisen eduista ovat saaneet huomiota mediassa. Mtv uutisoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin oppivatko lapset kirjaimia paremmin käsin kirjoittamalla, ympyröimällä vai näppäimistöltä etsimällä. Kirjoittaminen johti parhaaseen oppimiseen. Myös muistiinpanojen tekemisessä käsin kirjoittaminen näyttää vetävän pidemmän korren, ainakin mikäli kuuntelemme Pricetonin tutkijoiden tutkimustuloksia. Aivotutkija Minna Huotilainen on Ylen haastattelussa sitä mieltä, että käsin kirjoittamisella on ”kiistattomia muistihyötyjä”. Joissakin tutkimuksissa myös kehitettyjen ideoiden määrä ja laatu olivat parempia käsin kirjoitettaessa.

Ei siis ole aivan selvää, että uutuuttaan kiiltelevän läppärin onnellisen omistajan kannattaisi siirtyä kokonaan pois käsin kirjoittamisesta. Toisaalta nykylukiolaisen on välttämätöntä ottaa digtaaliset välineet haltuunsa. Tämä tarkoittaa aivan vähimmillään ainakin sitä, että hän osaa kirjoittaa tietokoneella – mielellään kymmensormijärjestelmällä sekä suhteellisen virheettömästi ja nopeasti. Lisäksi olisi hyvä osata tehdä taulukkoja, kaavoita ja miellekarttojakin. Nämä taidot eivät kehity harjoittelematta.

Kuvalähde: e_needs_a_bicycle via Flickr

Kuvalähde: e_needs_a_bicycle via Flickr

Millä tavalla käsin kirjoittaminen on erilaista kuin koneella kirjoittaminen?

1. Käsin kirjoittaminen on hidasta. Koneella kirjoittaminen nopeaa.

Tästä on ehkä hieman yllättäen etua niille, jotka tekevät muistiinpanoja käsin. Hitaus pakottaa valitsemaan tarkemmin ja ajatellummin sen sisällön, jota muistiinpanoihin kirjoitetaan. Käsin kirjoitetuissa muistiinpanoissa on vähemmän sanoja. Onnistumisen edellytyksenä on sisällön pohtiminen ja jäsentäminen, mikä puolestaan edistää oppimista.

Tutkimukset viittaavat siihen, että koneella kirjoitettaessa pohtiminen jää helposti vähemmälle ja muistiinpanot koostuvat useammin pohdiskelematta kopioiduista lauseista. Muistinpanot ovat myös pidempiä, jolloin ne helposti sisältävät myös olennaisen hahmottamista estäviä yksityiskohtia. (Toisaalta hieman pidemmät muistiinpanot, jotka ovat tulosta omasta ajattelusta ja tiedon muokkaamisesta ovat hyödyllisiä.)

Koneella kirjoittamisen nopeus on parhaimmillaan silloin, kun kirjoitetaan ylös omia ajatuksia ja tuotetaan omaa tekstiä. Ajatukset eivät ehdi karata – mutta eivät toisaalta jalostuakaan – ennen kuin päätyvät valkoisen ruudun täytteeksi. Heikoimmillaan sivut täyttyvät jäsentymättömästä sanavirrasta ja oppiminen jää erittäin pinnalliseksi, mutta silloin, ajattelu on kulkee, on hienoa, että tekstiä voi tuottaa lähes ajattelun tahdissa.

2. Koneella kirjoitettua tekstiä on helppo muokata. Käsin kirjoitettu on kirjoitettava kokonaan uudelleen.

Pidempien tekstien muokaamisessa koneella kirjoittamisella on ehdoton etu puolellaan. Tekstiä voi muokata, täydentää, poistaa ja hioa niin paljon kuin haluaa, eikä sivu koskaan suttaannu tai kulu puhki jatkuvasta kumittamisesta.

Tämä voisi vahvuus myös muistiinpanoja kirjoitettaessa. Koneelle voi palata uudelleen ja kirjoittaa muistiinpanoihin auki jääneitä kysymyksiä ja täydentää vastauksia tiedonhaun tai esim. oppikirjan lukemisen yhteydessä. Sanamuotoa ja kaavioita voi muokata ja tiivistää. Epäolennaisesta voi luopua. Jos koneella vain kopioidaan muistiinpanoja, muokattavuudesta ei ole hyötyä ja käsin kirjoittamisen rauhallisuus saattaa tuottaa paremman oppimistuloksen.

3. Koneella kirjoitettu näyttää vakioiselta. Käsiala on vaihtelevaa.

Käsin kirjoitettu vihkon sivu on itse tehdyn näköinen ja ainutlaatuinen. Se on tuotettu hitaasti ja hyvässä tapauksessa ajatuksella. Käsialan epätasaisuudet ja sivun ulkoasu voivat toimia muistivihjeenä. Käsin kirjoitetusta saattaa siksi olla helpompi palauttaa mieleen se ajattelukokonaisuus, johon teksti tai muistiinpanot liittyvät. Koneella kirjoitetun sivun ulkomuoto jää helposti jäsentymättömäksi, ellei tämän eteen näe hieman vaivaa.

Kuvallisten muistivihjeiden lisääminen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa ja tottunut digitaalisten muistiinpanojen tekijä voi helposti tehdä muistiinpanoistaan hyvinkin mieleenpainuvia. Digitaalisiin muistiinpanoihin voi periaatteessa lisätä kuvia, kaavioita, värejä ja tehdä niistä paremmin mieleen painuvia. (Itseasiassa näin työstetyt digitaaliset muistiinpanot voivat helposti ohittaa arkisen vihkon aukeaman visuaalisessa mieleenpainuvuudessaan, mutta työstäminen vaatii näppäryyttä ja vaivaa, tai molempia.)

Kuva: cc)   Jeffrey James Pacres via Flickr

Kuva: cc) Jeffrey James Pacres via Flickr

4. Penaalissa on kumi, terotin ja unohtunut muistilappu. Koneessa on internet, kaverit ja koko maailma.

Kaikki koneella vs. käsin kirjoittamisen tehokkuuten vaikuttavat tekijät eivät liity itse kirjoittamiseen.

Tietokoneella kirjoittaessa pitää jatkuvasti vastustaa ulkopuolisia ärsykkeitä. Viestien tarkistaminen saattaa olla hyvin automatisoitunutta ja tarkkaavaisuus karata tehtävästä kerta toisensa jälkeen. Toisaalta käsillä on myös sanakirja ja muita tietolähteitä, joista voi tarkistaa epäselväksi jääviä asioita tai tekstissä vastan tulleen vaikean käsitteen. Tarkkaavaisuustaidot ovat digiopiskelijalle erityisen tärkeitä.

Paperi ja kynä voivat olla joillekin rauhoittava ja keskittymistä tukeva välineistö. Pienen levottomuuden voi purkaa piirtelyyn ilman, että ajatukset karkaavat kovin kauas. Ruutupaperi ei tarjoa uusia virikkeitä. Käsin kirjoittaminen voi olla hyvä valinta silloin, kun haluaa suojella itseään turhilta häiriöiltä.

5a. Käsin kirjoittaminen on mukavaa. Koneella kirjoittaminen on tuskallista.

5b. Koneella kirjoittaminen on mukavaa. Käsin kirjoittaminen on tuskallista. 

Pidämme eri asioista. Kirjoittaminen, etenkin muistiinpanojen kirjoittaminen, on oppimisen väline. Sellaisella välineellä, jolla on mukava työskennellä, opiskeluun tarttuminen on helpompaa. Kynä ja paperi tuntuvat erilaisilta kädessä kuin kone ja näppäimistö. Kognitiivisesti kuormittavien asioiden tekeminen sujuu pääsääntöisesti paremmin tutussa toimintaympäristössä. Ajatteleminen ja oppiminen sujuvat myös mahdollisesti paremmin niillä välineillä, jotka tuntuvat omimmilta.

Kirjoittamisen tavalla ei välttämättä ole oppimisen kannalta olennaista merkitystä. Totumme erilaisten apuvälineiden käyttöön ja kehitymme uusissa taidoissa vähitellen taitavammiksi. Oppimisen kannalta olennaisia asioita ovat ajattelun aktiivisuus, sisältöjen ymmärtäminen ja liittäminen omiin aiempiin tietoihin. Erilaiset välineet sopivat erilaisiin tilanteisiin.

Lopuksi joitakin ajatuksia valintojen tueksi:

Kirjoita koneella (ainakin) silloin, kun

  1. käsialasi on itsellesikin mahdotonta luettavaa tai kirjoittaminen liian hidasta ja vaivalloista
  2. työstät laajoja tekstikokonaisuuksia ja joka tapauksessa irrottaudut lähteiden sanatarkasta toistamisesta
  3. käytät kirjoittamisen nopeutta hyväksesi ja tiivistät ajatuksia omin sanoin
  4. olet valmis muokkaamaan, täydentämään ja kuvallistamaan muistiinpanojasi digitaalisin keinoin
  5. tarvitset harjoitusta kymmensormijärjestelmällä kirjoittamisessa ja tekstinkäsittelytaidoissa

 Harkitse perinteistä käsin kirjoittamista silloin, kun

  1. kirjoittettavaa ei ole liian paljon ja nautit käsin kirjoittamisesta
  2. haluat tukea sisällön muistamista hitaammalla prosessoinnilla ja yksilöllisellä kirjoitusjäljellä
  3. haluat suojata itseäsi ja keskittymistäsi siirtymällä pois koneympäristöstä
  4. piirrät pikaisesti kuvia, kaavioita tai matemaattisia merkkejä osana kirjoittamistasi (tähän voit myös käyttää piirtämisen ja käsialan sallivia digitaalisia sovelluksia)
  5. huomaat, että koneella kirjoittaminen johtaa omalla kohdallasi helposti pinnallisempaan prosessointiin ja tiedon vähäiseen valikointiin

Kuusi loikkaa aloituskynnyksen yli

Joskus aloittaminen on työn vaikein vaihe

Aloittaminen on joskus vaikeaa. Aloittaminen vaatii erityistä ponnistusta. Edessä on este – aloituskynnys. Aloituskynnykselle kasautuvat pelot, motivaationpuute, mukavuudenhalu, epätietoisuus, epävarmuus, muutosvastarinta, tietämättömyys… Ne tekevät kynnyksestä korkean. Aloittamisen välttäminen tuntuu monin verroin houkuttelevammalta kuin ensimmäisen askeleen ottaminen.

Useimmilla on kokemusta siitä, että työhön tarttuminen on niin vaikeaa, että aloittaminen onnistuu vasta viimeisenä iltana perimmäisen pakon edessä. Aloittamisen viivyttäminen on yleensä monella tavalla huono diili. Tekemätön työ painaa mieltä ja oma vetkuttelu harmittaa. Työn laatu kärsii ja viimehetken paniikissa on pakko oikoa mutkia suoriksi siellä ja täällä.

3268789961_28d88af585_z

Aloituskynnyksen syntymistä on ehkä mahdotonta kokonaan välttää. On kuitenkin mahdollista oppia madaltamaan opiskelutöihin liityvää aloittamisen vaikeutta. Tässä muutamia ideoita.

1) Aloita tarpeeksi kevyesti. Tämän jutun kirjoittamisen sain aloitettua, kun lupasin itselleni, että käyn edes katsomassa mitä juttuideoita viime vuoden puolella olen kirjannut muistiin. Päätin, että ei minun tarvitse edes kirjoittaa, kunhan vain vähän virkistän muistiani. Nyt aloituskynnys on ylitetty ja aika loppuukin kesken.

2) Arvosta aloittelemista. Aloittamisen vaikeus liittyy joskus liikaan vaativuuteen itseä kohtaan. Työn pitäisi alusta alkaen tuntua etenevän hienosti. Jos ensimmäiset yritykset tuntuvat sujuvan huonosti, niistä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Alkuun pääseminen on oma työvaiheensa, omine erityispiirteineen.  Aloittelemiseen kuuluu, että aikaa kuluu ja mitään näkyvää ei välttämättä ilmesty. Aloittelemiseen kuuluu epämääräisyytä ja harha-askelia. Teksti on aluksi kökköä ja kokonaisuus hahmoton.

Hyväksy tämä. Useat tehtävät ovat aloitusvaiheessa epämääräisiä. Jos osaisit tehdä oppimistehtävän hienosti suoralta kädeltä, mitä oppimista siinä silloin olisi?

Aloittamisessa ensimmäinen tehtävä on selvittää, mitä pitäisi tehdä ja kuinka kannattaisi edetä. Aloitteluvaiheessa työ ei etene nopeasti ja osa tekemisestä on eräänlaista tehtävän ympärillä haahuilua, henkistä ja konkreettista valmistautumista tehtävän vaatimuksiin vastaamiseen. Anna itsellesi armoa ja anna aloittelullekin arvoa.

3) Muodosta vetkuttelulta suojaavia rutiineja. Yksi sellainen voi olla, että se, että aloittamisella on aikaraja. Mieti, sopisiko sinun tyyliisi jokin tottumus, josta pidät kiinni ja joka auttaa aloittamaan ajoissa. Tässä pari esimerkkiä toimivista käytännöistä, joista olen kuullut:

  • Läksyt pitää olla päivittäin aloitettu klo 18 mennessä.
  • Uusi projekti tulee olla aloitettu 48 tuntia tehtävänannon saamisesta. 

4) Tee myös jatkamisesta automaattista, kyseenalaistamatonta, itsestäänselvää. Näin voit välttää uuden aloituskynnyksen syntymisen työjaksojen välille.

Kirjailija Heather Sellers kertoo, että hän ottaa kirjoitustyönsä pienessä muodossa jopa lomille mukaan, koska jos kirjoittamisen lopettaa, aloittaminen on usein todella vaikeaa. Ammattikirjoittajakin tunnistaa, että päivän tauko kirjoittamisessa venyy helposti kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi… Pidemmän tauon aikana ehtii syntyä aloittamiskynnys, jonka ylittäminen vaatiikin sitten erityisvoimia ja toimenpiteitä. Kirjoittamisrutiinissa pysyminen on uudelleen aloittamista helpompi vaihtoehto.

Kannattaa siis miettiä, millaisin rutiinein käynnistetyn projektin saisi pidettyä aktiivisesti työn alla.

5) Lopeta kesken. Itse ajattelin pitkään, että on mielekästä työskennellä pyrkien tekemään ”yhden kokonaisuuden kerrallaan valmiiksi”. Joskus näin varmaan onkin, mutta uudelleen aloittamista se ei tee helpommaksi. Päinvastoin voi olla helpompi tarttua työhön, joka on hedelmällisestä kohdasta kesken. Kirjailija saattaa esimerkiksi lopettaa päivän työn keskeneräiseen lauseeseen. Seuraavana aamuna aloittuskynnys on madaltunut: Vaikka kaikki muu olisi vielä epämääräistä, niin ainakin sen yhden lauseen voisin kirjoittaa loppuun…

6) Tee aikomus seuraavaa kertaa varten. Jos et pidä keskeneräisistä lauseista, voit päättää työskentelyn varmistamalla jollakin toisella tavalla, että tiedät, mihin olet seuraavaksi tarttumassa.  Varmista, että aikomus on tarpeeksi kouriintuntuva niin, että tiedät aivan tarkkaan, mitä sinun pitää tehdä. Siis tähän tapaan: Mieti seuraava väliotsikko. Etsi netistä käsitteen synestesia merkitys. Tee lista sodan syistä. Liian laaja tai epämääräinen aikomus voi pelottaa sinut pois työn kimpusta.

Oppimispäiväkirja

Opiskelijani kirjoittavat oppimispäiväkirjaa oppimisen psykologiasta lukion ensimmäisellä psykologian kurssilla. Tämä teksti on kirjoitettu erityisesti heitä silmällä pitäen. 

Oppimispäiväkirja on matkapäiväkirja ajatuksista, joita opittava aihe herättää.

Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on periaatteessa yksinkertaista: opiskelet ja ajattelet oppimaasi ääneen – kirjoittamalla. (Jos tämä kuullostaa vieraalta, tutustu ajatukseen täällä.) Oppimispäiväkirjalle on tyypillistä, että teksti rakentuu vaiheissa: opiskelet ja ajattelet,  opiskelet ja ajattelet…  Yhdellä kertaa rykäistystä oppimispäiväkirjasta jää usein puuttumaan oppimispäiväkirjan paras anti: ajatusten hauduttelu ja vähittäinen kehittyminen. Ajatteluprosessin vaiheet ja uuden oivaltaminen saavat näkyä oppimispäiväkirjassa.

Sopiva näkökulma riippuu aiheesta, josta olet kirjoittamassa.  Ehkä jokin seuraavista kysymyksistä auttaa sinua pääsemään alkuun:

  • mitä uutta olen oppinut tai oivaltanut?
  • mikä on tärkeintä? 
  • mitä johtopäätöksiä tästä voisi tehdä? 
  • mitä en vielä ymmärrä?
  • mitä haluaisin kysyä?
  • mihin tämä liittyy?
  • miten tätä voisi soveltaa?
  • miten tämä näkyy omassa elämässäni?

Toisin kuin tavallisessa päiväkirjassa se, milloin kirjoitat, ei ole olennaista. Matkan pääkohdat ja oivallukset rytmittävät tekstiä. Käytä siis oppimispäiväkirjassasi sisältöihin liittyviä väliotsikoita.

Tekstinä oppimispäiväkirja on suhteellisen vapaamuotoinen ja henkilökohtaisempi, kuin monet muut koulussa kirjoitettavat tekstit. Asiatekstin perusominaisuudet siitä tulisi kuitenkin löytyä.

Kirjoittaminen voi edetä esimerkiksi näin:

  • Luet tai osallistut opetukseen
  • Jäsentelet ja kokoat oppimiasi tietoja ja kuulemiasi ajatuksia
  • Kirjoitat tärkempiä muistiin
  • Ajattelet oppimaasi ja kehittelet ajatuksiasi kirjoittamalla
  • Jos teet oppimispäiväkirjaa kurssisuorituksena, muista ottaa huomioon opettajan antamat ohjeet ja vaatimukset.
  • Luet tekstisi läpi. Muokkaat ehkä hieman, lisäät ajatuksen sinne & tänne. Teet kielenhuollon.
  • Teksti on valmis palautettavaksi.

Ohjeet liittyvät tekstiin Miten kirjoittaminen auttaa ajattelemaan.

***

Oppimispäiväkirjoista muualla netissä:

Vinkkejä oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen

Hyvä elämä: Oppimispäiväkirja

Etälukio: Psykologian oppimispäiväkirja 

***

Kuva cc)  Vajrasattva.

Freewriting eli vapaan kirjoittamisen harjoitus

Vapaan kirjoittamisen harjoitus on Peter Elbown (1981) kirjassaan Writing with Power esittelemä menetelmä, joka on sittemmin tullut varsin suosituksi.

Harjoituksen ideana on kirjoittaa tauotta jokin ennalta määrätty aika, esimerkiksi 10 minuttia. Kirjoittamiselle ei aseteta mitään muita vaatimuksia. Edellytetään ainoastaan, että kynän tai näppäimistöä tapailevien sormien ei anneta pysähtyä. Jos ajatus jää kesken ja lause katkeaa, sen annetaan jäädä valinaiseksi ja jatketaan seuraavasta mieleen tulevasta ajatuksesta. Jos mitään ei tule mieleen, kirjoitetaan siitä. Jos aihe vaihtuu kirjoittaessa, annetaan sen vaihtua. Ajatukset ja ilmaisu saavat olla raakileita, kirjoitetaan silti.

Mihin vapaan kirjoittamisen harjoitus sopii? 

  • lämmittelyksi ennen kirjoitustyön aloittamista
  • ideointivaiheeseen
  • välipalaksi, kun kirjoittaminen on vaikeaa tai olet jumissa

Mitä hyötyä harjoituksesta on? 

  • Opit kirjoittamaan silloinkin, kun kirjoittaminen ei etukäteen houkuttele.
  • Opit kirjoittamaan ajattelematta itse kirjoittamista – samaan tapaan kuin et puhuessasikaan ajattele puhumista. (Elbow,  1981, s. 15)
  • Opit kehittelemään ajatuksia kirjoittamalla.
  • Kun ajattelet kirjoittamalla, ajattelet johdonmukaisemmin ja tarkemmin.
  • Harjoittelemalla opit luottamaan itseesi kirjoittajana.
  • Harjoittelemalla opit myös kirjoittamaan paremmin.

***

Ohjeet liittyvät tekstiin Miten kirjoittaminen auttaa ajattelemaan.

Kuva: Mrsdkrebs