Näin se sujuu! Pikaohje abitissa esseetä väsäävälle

photo-1463171379579-3fdfb86d6285

Näin onnistut:

  1. Lue tehtäväohjeet huolellisesti. Selvitä, mitä kysytään ja millaista näkökulmaa vastaaminen edellyttää (pohdi, vertaile tms.). Etsi avainsanat ja selvitä itsellesi niiden merkitys.
  2. Ajattele aihetta monelta kannalta ennen kuin alat kirjoittaa. Älä juutu ensimmäiseen esimerkkiin tai näkökulmaan. Haasta itseäsi ajattelemaan hyvin! 
  3. Kirjoita muistiin tärkempiä asioita. Tee aiheen käsittelyä selkeyttäviä apukysymyksiä. Mieti vastaukselle järkevä rakenne. 
  4. Älä käytä suunnitteluvaiheeseen liikaa aikaa. Voit ajatella myös kirjoittaessasi. Pidä koko ajan huoli aikataulusta niin, että ehdit vastata kaikkiin kysymyksiin.
  5. Kokoa ajatuksesi tekstiksi. Aloita kirjoittaminen siitä, mistä se on helpoin aloittaa. Voit myöhemmin lisätä puuttuvia osia.
  6. Kun kirjoittaminen on kertaalleen tehty, vastauksesi ei ole valmis. Malta mielesi ja tee lopettelutyöt kunnolla!  Tekstiä voi ja pitää muokata ensimmäisen kirjoittamisen jälkeen. 
  7. Lue vastaus läpi ja korjaa ilmeiset puutteet (kirjoitusvirheet, puuttuvat sanat, oudot kohdat, kesken jääneet lauseet).
  8. Jos aikaa on, viipyile vielä hetki vastauksen parissa. Älä deletoi tekemisiäsi, mutta parantele, jos suinkin voit: 
    • Lue vielä kysymys. Vastaatko varmasti tehtävänannon mukaisesti?
    • Oletko käyttänyt aineistoa tehtävän edellyttämällä tavalla?
    • Voisiko jotakin sanoa selkeämmin?
    • Onko tekstin rakenne johdonmukainen ja ymmärrettävä? Voitko helposti parantaa sitä muuttamalla järjestystä tai kirjoittamalla sidoslauseen?
    • Voisitko sanoittaa jonkin johdan vielä tarkemmin kyseisen oppiaineen kielelle?
    • Voitko lisätä havainnollistavan esimerkin?
    • Löydätkö aiheeseen vielä jonkin uuden näkökulman?
Mainokset

Osaako joku kysyä jotakin?

Tämä on kysymyksiä opiskelutaitona käsittelevän juttusarjan toinen osa. Lue ensimmäinen osa täältä.

photo-1444703686981-a3abbc4d4fe3

Onko tyhmiä kysymyksiä?

Toisin kuin joskus kuulee väitettävän, on olemassa tyhmiä kysymyksiä, niitä vain tulee vastaan aika harvoin. Eivätkä ne ole niitä kysymyksiä, joita kysyjä itse luulee tyhmiksi. Yksinkertaiset kysymykset eivät ole tyhmiä. Sellaiset kysymykset, jotka paljastavat sen, mitä et vielä tiedä, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka on kysytty usein aiemminkin, eivät ole tyhmiä. Kysymykset, jotka johtavat umpikujaan tai joihin ei ole (vielä) vastausta eivät ole tyhmiä kysymyksiä. Edes haparoivat ja epäselvät kysymykset eivät ole tyhmiä, koska ne usein auttavat ajattelemaan tarkemmin ja tunnistamaan sitä, mistä pitäisi tietää lisää.

Tyhmiä kysymyksiä ovat sellaiset, joiden avulla ei olekaan tarkoitus ymmärtää mitään. Sellaiset, joilla yritetään välttää ajattelemisen vaivaa. Jos vain haluat tietää oikean vastauksen, et ymmärtää sitä tai oppia sen avulla jotakin, kysyminen voi olla tyhmää. Kriittisyys on minusta fiksua, jatkuva kyyninen kyseenalaistaminen ei välttämättä sitä ole. Kysymiseen asenteena kuuluu avoimuus vastaukselle silloinkin, kun se yllättää ja muuttaa omia käsityksiä.

Yksinkertaiset kysymykset ovat loistavia kysymyksiä

Yksi kysymisen este voi olla odotus siitä, että pitäisi kysyä jotakin hienoa. Ajattelun ja oppimisen kannalta kysymykset ovat kuitenkin perustyökalu, joka on hyvä pitää aika yksinkertaisena.

Yksinkertainen kysymys voi olla syvällinen ja viedä meidät inhimillisen tiedon äärirajoille.  Lapset ja filosofit esittävät usein samoja kysymyksiä.

Toisaalta aivan perustavien tietojen ja lähtökohtien selkeyttämättä jättäminen takaa sen, ettei ajattelu ja oppiminen vaikeammissa kysymyksissä oikein onnistu. On harmi, jos oppiminen estyy siksi, että portit avaava kysymys kuulostaa kysyjän mielessä liian simppeliltä.

Oppitunnilla kysyminen

Oppitunnilla kysymyksiä kannattaa esittää rohkeasti ensinnäkin siksi, että silloin apu on usein lähinnä. Opettaja haluaa selittää ja selventää epäselviä kohtia. Siitähän hänelle maksetaan, niinkuin sanonta kuuluu. Opettaja ei pidä perusasioita tarkentavaa opiskelijaa tyhmänä. Pikemminkin opiskelijoiden kysymykset auttavat opettajaa hahmottamaan, mikä opiskeltavassa asiassa on vaikeaa, milloin pitäisi edetä rauhallisemmin ja mitä selittää tarkemmin. Kun opettaja saa kysymysten avulla tietoa siitä, mitä opiskelijat ajattelevat, hän pystyy myös opettamaan paremmin. Voit siis ajatella, että esittämällä kysymyksiä, autat opettajaa opettamaan paremmin ja varmistat itsellesi paremman oppitunnin.

Toinen syy, miksi kysymyksiä kannattaa esittää on, että kysymykset tekevät luennosta keskustelun. Yksisuuntainen luennointi ja vastaanottava kuunteleminen on vähän… epäluontevaa ja tarkkaavaisuutta saattaa olla vaikea pitää yllä. Myös luennoiminen on vaikeampaa ja tylsempää, jos se on vain yksinpuhelua. Niinpä tässäkin kysymykset auttavat molempia osapuolia. Luennoiva opettaja onnistuu kysymyksen avulla kohdentamaan sanottavansa paremmin. Keskustelun osapuolena oleva opiskelija puolestaan kuuntelee tarkemmin ja muistaa opettajan vastauksena esittämät asiat muita paremmin.

 

Kysyminen ongelmia ratkottaessa

Kysyminen on olennainen opiskelutaito myös silloin, kun tehtävänä on ratkaista älyllisiä pulmia, siis esimerkiksi matematiikassa. Ongelmanratkaisu lähtee siitä, että hahmotetaan mistä ongelmassa on kysymys. Selvitetään, mitä tilanteesta jo tiedetään. Selvitetään, mitä sellaista ei vielä tiedetä, joka veisi ratkaisun suuntaan. Kun ongelmaa on perannut sen verran, että tietää, mitä pitäisi tietää, että ongelma ratkeaisi, ollaan jo aika pitkällä.  Ongelmatehtävien ratkaiseminen on vaiheittaista kysymysten esittämistä ja kysymyksiin vastaamista.

Tämä selvä.

Mutta entä, jos ongelma ei ole vain paperilla, vaan myös minussa, oppijassa, joka en ymmärrä matematiikan tehtävää, esseen tehtävänantoa tai muuta oppimisen pulmaa? Entä jos olen sössinyt kokeen tai epäonnistunut projektissa? 

Väitän nyt, että kysymysten tekeminen on tässäkin tilanteessa tärkeä opiskelutaito. 

Mikä tarkalleen meni pieleen? Mitä ihan tarkkalleen et osannut?

Mitä sinun olisi pitänyt tietää tai osata? Mitä olisit voinut tehdä toisin?

Mitä sinun nyt pitäisi tietää ja ottaa selville, että pääsisit tilanteessa eteenpäin?

Tiedätkö, mitä et tiedä?

Kysymällä tarkkoja kysymyksiä ja etsimällä niiden avulla ratkaisevan puuttuvan tiedon tai tärkeimmän korjattavissa olevan taidon, virheistä ja epäonnistumisista on mahdollista oppia.

Jos jokin tehtävä tuntuu mahdottomalta, se kannattaa pilkkoa kysymysten avulla osiin. Onko tehtävässä sanoja, joiden merkitystä et tiedä? Muuta ne kysymyksiksi ja ota selvää. Kysy siis: Mikä on lukujono tai kvartaali tai mitä tarkoittaa kogniitivinen? Mitä pitää tehdä silloin, jos kirjoitetaan tekstianalyysi, ratkaistaan yhtälö tai tulkitaan tutkimuksen tuloksia. Jos pystyt tällä tavalla paikallistamaan sen asian, jonka avulla pääset eteenpäin, säästyt epämääräiseltä osamaattomuuden ja huonouden tunteelta. Niin, ja tiedät, mitä sinun on tehtävä seuraavaksi.

Taitavat opiskelijat ovat tietoisia siitä, mitä he eivät osaa. He käyttävät eniten aikaa niiden tietojen ja taitojen paikkaamiseen, mikä hyödyttää heidän oppimistaan eniten.

photo-1422429059342-a28a4f82cee7

Teksti kypsyy kysymyksistä

Opiskeluun liittyy monenlaista kirjoittamista. Ainakin aloittelevilla lukiolaisilla on joskus vaikeuksia tietää, mitä esseeseen pitäisi kirjoittaa ja miten keksii tarpeeksi paljon kirjoitettavaa. Kyky tuottaa mielekkäitä, oppiaineeseen sopivia kysymyksiä auttaa tässä valtavasti. Jos on harjoitellut opiskelemaan kysymällä, on samalla oppinut huomaamattaan taitavammaksi kirjoittajaksi. Silloin teet kysymyksiä uudesta asiasta ennen tekstin lukemista ja mietit, mitä tästä pitäisi tietää, teet aivan saman asian, joka sinun täytyy tehdä, kun kirjoitat aiheesta esseetä!

Opiskelija, joka on taitava tekemään kysymyksiä, osaa ajatella kirjoittamista tarpeeksi monipuolisesti. Lisäksi se, että vastaa yhdessä kappaleessa yhteen olennaiseen kysymykseen, tekee tekstin jäsentelystä selkeämpää. Lisäksi kysymisessä harjaantuminen auttaa pohtimaan, arvioimaan ja soveltamaan tietoa. Kysyminen on taitavaa ajattelua ja sellaista arvostetaan (ainakin lukion) kirjallisissa töissä.

Osaako joku kysyä jotakin?

Läksin ensimmäisessä osassa liikkeelle ajatuksesta, että kysyminen on opiskelutaitoa.

Oletan, että se on monille opiskelijoille näkymätön ja siksi tietoisesti kehittämättä jäävä osa opiskelutaitoa. Näin siltikin, että kysymyksissä piilee valtava oppimista siivittävä voimavara. Älyllisenä asenteena kysyminen ruokkii niin motivaatiota, muistia kuin ajattelutaitojakin. Joku on sanonut näinkin: Viisaat ihmiset ovat kehittyneet viisaiksi juuri siksi, että he ovat osanneet esittää oikeita kysymyksiä.

Kysyminen ei ole  tietämättömyyden paljastamista.

Se on taitavaa ajattelua.

 

***

Opeblogin puolelle on rakentumassa juttusarja siitä, miten opettajana käytän kysymistä oppimisen tukemiseen.

Ensimmäinen osa: Kysyviä työtapoja I: Ennakoivat kysymykset 

Miksi kysyminen on olennainen opiskelutaito

photo-1417978855732-192f9006c46a

Kun aloitat opiskelun, mietitkö hetken aikaa, mitä haluaisit tietää opiskeltavasta aiheesta? Mikä siinä on kiinnostavaa? Mitä jo tiedät ja mitä kannattaisi tietää lisää? Mihin tieto laajemmin liittyy ja mihin tietoa voi soveltaa? 

En ole nähnyt opiskelutaitokirjaa, jossa olisi oma lukunsa taidosta tehdä kysymyksiä. Sellainen pitäisi kirjoittaa, sillä kysyminen on olennainen osa taitavaa opiskelua. Kysyminen unohtuu, sitä ei opeteta ja niille, jotka sitä käyttävät, se on usein niin luonnollinen osa ajattelua, että he eivät ehkä edes tunnista käyttävänsä kysymistä opiskelutekniikkana.

Kysyminen unohtuu, jos vahingossa ajattelet oppimista valmiiksi annetun tiedon vastaanottamisena. Oppiminen on kuitenkin ajattelua. Valmis luento, valmis teksti tai muu oppimateriaali on siinä siksi, että kävisit ajatellen keskustelua sen kanssa ja tekisit siitä omaasi. Siitä oppimisessa oikeasti on kysymys, eikä se onnistu ilman kysymyksiä.

Onneksi kysymistä voi opetella. Se on yhtä paljon asennetta kuin taitoa. Kysyminen on onneksi myös suhteellisen helppoa, eikä se (harjoitteluvaiheen jälkeen) lisää opiskeluun käytettävää aikaa.

Mitä minä nyt sitten tarkoitan kysymisellä? Kysymys on lause, joka alkaa kysymyssanalla ja päättyy kysymysmerkkiin. Tutuimmassa muodossaan kysymys esitetään opettajalle silloin, kun ei ole ymmärretty jotakin. Sekin on tärkeää, mutta puhun nyt vähän toisenlaista kysymisestä. Ehkä pikemminkin kysyvästä asenteesta ja ajattelusta, jota kysyminen vaatii. Tässä mielessä kysymysten olisi hyvä reunustaa opiskeluprosessia alusta loppuun saakka. 

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten kysymyksiä voi käyttää opiskelun apuna:

Kysyminen ruokkii uteliaisuutta

Entä, jos ennen uuden aiheen oppimiseen sukeltamista pysähtyisit hetkeksi miettimään, mikä sinua aiheessa kiinnostaa. Voit miettiä esimerkiksi:

  • Onko sinulla aiheesta kokemuksia? Ristiriitaisia kokemuksia? Selitystä vaativia kokemuksia?
  • Olisiko tiedosta mahdollisesti jotakin hyötyä? Mitä sen avulla voisi selittää?
  • Luuletko jo jotakin? Oletko kuuullut jotakin? Haluaisitko tarkistaa tai tarkentaa käsitystäsi?
  • Kaikki ei kiinnosta kaikkia, mutta jokaisesta aiheesta joku on kiinnostunut. Eläydy sellaisen ihmisen asemaan, joka on kiinnostunut edessä olevasta aiheesta. Mistä hän on siinä kiinnostunut? Mitä hän haluaa tietää?

Kysyminen ennen opiskelun aloittamista on hyödyllistä, koska se

  1. auttaa tunnistamaan, mikä aiheessa voisi olla kiinnostavaa
  2. auttaa tunnistamaan, mitä jo tiedät aiheesta ja mitä kokemuksia sinulla on aiheeseen liittyen
  3. virittää mieltä etsimään vastauksia kysymyksiin ja rakentamaan tietoa aiheesta

photo-1437149817972-a799113fe460

Kysyminen jäsentää tietoa

Toinen mahdollisuus on lähteä suuntaamaan tiedon hankkimista kysymysten avulla. Kysy siis: Kun olen oppinut tämän asian, mitä minun pitäisi tietää?

Harjoittele avaamaan aihe kysymysten avulla. Aseta kysymykset sen mukaan, millaista asiaa olet opiskelemassa. Tässä muutama esimerkki.

Jos yrität ymmärtää historiallista tapahtumaa, aloita kysymällä vaikkapa nämä peruskysymykset:

Kuka? 

Mitä? 

Milloin? 

Miksi? 

Jos yrität oppia käsitteen, kysy ainakin:

Mitä käsite tarkoittaa?

Miten sitä käytetään? mitä se selittää?

Millaisia esimerkkejä asiasta voi antaa? 

Mihin suurempaan kokonaisuuteen käsite liittyy? 

Tietyn oppiaineen oppimisesta osa on juuri sitä, että opit tunnistamaan minkälaisia kysymyksiä tällä tiedonalalla esitetään. Esimerkkiksi psykologinen ajattelu on osaksi juuri sitä, että osaa kysyä uudesta ilmiöstä psykologiatieteelle tyypillisiä kysymyksiä.

Kysymysten avulla jäsentäminen on hyödyllistä ennen opiskelun aloittamista, koska kysymykset ikäänkuin avaavat mielen poimimaan tietoa. Kysymykseen vastauksen etsiminen on luonnollinen tapa olla tiedon kanssa tekemisissä. Asiantuntija lukee yleensä aina etsien vastauksia häntä kiinnostaviin kysymyksiin.

photo-1429198739803-7db875882052

Kysymykset tekstin tai luennon avulla opittaessa

Asiantuntija myös yleensä kirjoittaa tai luennoi antaen vastauksia olennaisiin kysymyksiin. Kysymysten tunnistaminen on osa taitavaa lukemista ja kuuntelemista. Cal Newport* teki havainnon, että hänen haastattelemansa taitavat opiskelijat jäsensivät tietoa luennolla miettien:

Mihin kysymykseen luennoitsija nyt vastaa?

Mikä vastaus on?

Miten vastausta perustellaan?

Mitkä kysymykset jäävät avoimiksi?

Nämä kysymykset tekevät luennosta aktiivisen ajattelemisen tilanteen. Kuunteleminen kun ei ole, eikä voi olla valmiiksi pureskellun tiedon vastaanottamista. Ainakaan, jos haluat, että kuultu jää muistiin ja muodostuu oman ajattelun rakennusaineeksi.

Samanlaista kysymisen tapaa voi käyttää hyväksi myös tekstejä lukiessa. Kirjoittaja kirjoittaa usein niin, että kukin kappale koostuu yhdestä muita tärkeämmästä asiasta, jonka kirjoittaja haluaa välittää eteenpäin. Taitava lukija oppii tunnistamaan tekstissä sitä, mitä kirjoittaja kappaleessa yrittää tehdä. Ja taitava opiskelija voi jäsentää sen kysymyksen muodossa itselleen. Mihin kysymykseen tämä teksti vastaa? Jos tunnistat sen, alat tunnistaa, mikä tekstissä on tärkeää – mikä vain johdattelua, havainnollistusta tai muuta täytettä.

Toimi esimerkiksi näin:

Lue pätkä tekstiä, yksi kappale tai muu pieni kokonaisuus.

Pysähdy ja mieti: Mihin kysymykseen tämä on vastaus?

Kirjoita kysymys marginaaliin tai muistiinpanoihisi. Huomaa, miten siihen on vastattu.

Lukemisen lopuksi kertaa asiat käymällä läpi kysymykset ja vastaamalla niihin mielessäsi.

Yhdessä opiskeleminen voi olla vielä mukavampaa. Silloin voi tehdä esimerkiksi näin:

Lukekaa molemmat sama pieni osa tekstistä (yksi kappale tai muu pieni kokonaisuus).

Sopikaa, kumpi kysyy ja kumpi vastaa. Kysyjä miettii, mihin kysymykseen tekstissä vastataan. Vastaaja selittää vastauksen omin sanoin ja tarvittaessa täydennetään tekstin avulla.

Jatkakaa lukemista seuraavan pienen osan verran.

Vaihtakaa rooleja. Nyt äskeinen vastaaja kysyy ja kysyjä vastaa.

Jatkakaa vuorotellen lukemista, kysymistä ja vastaamista, kunnes opiskeltava aihe on käsitelty. Kun opiskelette uutta asiaa osat saavat olla hyvin lyhyitä. Kun kertaatte jo opittua, voitte pyrkiä hahmottamaan vähän suurempia kokonaisuuksia kerrallaan.

*Cal Newport (2007) How to become a straight-A student. 

merkit 2

Itsensä kuulusteleminen

20130910-202718.jpg

Sellainen opiskelu, johon kuuluu pinnistelyä opitun palauttamiseksi mieleen, on tutkitusti erittäin tehokasta. On parempi kerrata asioita kysymällä ja vastaamalla, kuin vain lukemalla uudelleen ja uudelleen. Lukemisen aikana tehdyt kysymykset voivat olla kertaavan mieleenpalauttamisen kannalta erinomaisen hyödyllisiä. Yhtä hyvin kysymyksiä voi miettiä jälkeenpäinkin.

Hyviä kertaavia kysymyksiä voit kehitellä esimerkiksi näiden kysymysten avulla:

Mitä opettaja saattaisi kysyä kokeessa?

Miten opitut asiat liittyvät toisiinsa?

Mitä suuria kokonaisuuksia muodostuu?

Mitkä ajatukset toistuvat?

Mihin ja miten tietoa voisi soveltaa?

Olen aiemminkin kirjoittanut mieleenpalauttavan opiskelun tärkeydestä mm. täällä.

photo-1444703686981-a3abbc4d4fe3

Yksi vastaus – kymmenen kysymystä lisää

Kun tutkija raportoi tutkimuksen tuloksia, loppuun kirjoitetaan usein kappale, jossa nimetään uusia, selvittämättömiä kysymyksiä jatkotutkimusten aiheiksi. Tutkimus alkaa kysymyksestä, jota yritetään selvittää ja päättyy uusiin kysymyksiin, joihin ei vielä tiedetä vastausta. Yksi selvitetty kysymys tuottaa monta uutta avointa kysymystä.

Miksipä oppiminen olisi yhtään erilaista?

Uusi tieto tuottaa uusia kysymyksiä. Valmista ei tule, mutta uusien kysymysten herääminen kertoo siitä, että olet ajatellut aihetta, olet kokeillut soveltaa tietoa, olet alkanut hahmottaa suurempia kokonaisuuksia. Kyky kysyä opitusta kertoo usein myös kriittisyydestä ja arviointikyvystä. On hyvän merkki, jos kysymyksiä on lopussa enemmän kuin opiskelun alkaessa.

Kysyminen on taito, jota voi ja kannattaa harjoitella.

Kuvat Unsplash CC0

 

JATKOAJATUKSIA:

Tämä on kysymyksiä käsittelevän juttusarjan ensimmäinen osa.

Lue myös toinen osa: Osaako joku kysyä jotakin?

Opeblogin puolelle on hiljalleen rakentumassa tähän liittyvä juttusarja siitä, miten opettaja voi käyttää kysymistä oppimisen tukemiseen.

 

***

 

Ajattelen, siis opin.

Näyttökuva 2016-03-09 kello 14.27.10

Tämän blogin tarkoituksena on hyödyttää opiskelutaitojaan kehittäviä opiskelijoita. Haluan pitää tämän blogin opiskelun teemablogina, jotta olennainen asia löytyy muun pohdinnan sitä sotkematta. Välillä kuitenkin tekee mieli kirjoittaa myös opettamisesta, opetusmenetelmistä tai kommentoidan jotenkin ajankohtaisia koulutuksen tuulia.

Niinpä loin itselleni myös opettajablogin otsikolla Ajattelen siis opin. Siirsin sivulle myös muutaman tänne kirjoittamani opetusaiheisen jutun. Aion pikkuhiljaa koota sivustolle helposti toistettavissa olevia hyviä työtapoja, jotka kehittävät opiskelijoiden ajattelua. Sellaisia haluan käyttää opetuksessani enemmän ja johdonmukaisemmin.

Oppimisen taidot -blogiin kirjoitan edelleen (vaikkakin harvakseen) oppimisesta, opiskelemisesta, motivaatiosta, kirjoittamisesta, ylioppilaskirjoituksista ja muusta sellaisesta, minkä arvelen kiinnostavan (myös) opiskelijoita.

Ps. Tämä olikin Oppimisen taidot -blogin sadas postaus 🙂

Itsekriittisyys

Kuva: cc) Ginny via Flickr

Kuva: cc) Ginny via Flickr

Sellainen itsekriittisyys, joka auttaa huomaamaan missä laadun parantaminen on vielä itselle mahdollista, on hyödyllistä ja siivittää oppimista.

Sellainen itsekriittisyys, joka johtaa siihen, että itse tuhoaa sen, mikä on hyvää, koska se ei ole täydellistä, on rajoittavaa ja haitallista.

Suhtellisuudentaju on ymmärrystä siitä, milloin tavoitella mahdollisimman hyvää ja milloin riittävän hyvää. 

Kannattaako asiat sittenkin jättää viimeiseen iltaan?

Keskustelimme jokin aika sitten Oppimisen taidot -kurssin opiskelijoiden kanssa aikatauluista. Jotkut olivat sitä mieltä, että tehtävien aloittaminen aikaisin on ajan tuhlausta. Jos aikaa on paljon, tekemisestä ei oikein tule mitään, ei osaa keskittyä, päätyy puuhailemaan epäolennaisia ja eteneminen takkuaa. Viimeisenä iltana sen sijaan on toinen ääni kellossa: keskittyminen onnistuu ja tekstiäkin syntyy.

Miksi näin?

Onko viime tipassa tekeminen itseasiassa tehokas tapa oppia ja opiskella?

Sendhil Mullainathan ja Eldar Shafir ovat kirjoittaneet kirjan Scarcity, Why having too little means so much. He esittelevät lukuisan joukon tutkimuksia siitä, miten erilainen niukkuus vaikuttaa ihmisten ajatteluun, tunteisiin ja toimintaan. Osa havainnoista selittää hyvin myös opiskelijan työskentelyä viimeisenä iltana eli niukkojen aikaresurssien olosuhteissa.

cc) Trevor Pritchard via Flickr

cc) Trevor Pritchard via Flickr

Niukkuus siivittää ajattelua

Joskus niukkudesta on hyötyä. Ainakin näitä niukkuuden plussapuolia opiskelijat käyttävät hyödykseen:

  • Niukkuus auttaa keskittymään. Kun on rahapula ajatukset keskittyvät siihen, mistä saisi rahaa ja paljonko asiat maksavat. Kun on aikapula, aikaa ei tuhlata.
  • Niukkuus rajaa huomiokykyä. Vain tehtävään liittyvät seikat tuntuvat olennaisilta.
  • Niukkuus lisää impulsiivisuutta eli toimintaa välittömien mielijohteiden varassa. Kirjoittamisessa tästä voi olla joskus hyötyä. Jos ankara itsekritiikki ja arvioiva ajattelu tuottaa muulloin helposti lukkiutumista, saattaa viime hetken kirjoittaminen tuntua helpommalta. Enää ei ole varaa olla turhan kriittinen. Ja jos epäkohdat myöhemmin paljastuvat, itseä suojeleva selityskin on valmiina: Tein tämän kiireessä. 

Nämä psykologiset syyt johtavat siihen, että viime tingassa tekeminen on – ainakin välillä – tehokas tapa toimia.

Niukkuuden kääntöpuoli

Tiukassa aikataulussa työskenteleminen vaatii kuitenkin veronsa.

Niukuus tyhmentää

Mullainathan ja Safir tutkivat köyhyyden ja niukkuuden vaikutusta ihmisten kykyyn tehdä järkeviä päätöksia talousasioissa. He pyysivät koehenkilöitä arvioimaan omaa toimintaansa tilanteissa, jotka vaativat rahan käyttöön liittyviä ratkaisuja. Osa tilanteista oli sellaisia, että koehenkilöiden tulotason huomioiden tilanteesta selviytyminen olisi helppoa, osassa tilanteista selviytyminen olisi vaikeaa. Tämän jälkeen koehenkilöt vastasivat älykkystestityyppisiin kysymyksiin.

Tutkijat totesivat, että ihmiset, joita pyydettiin kuvittelemaan tilanne, josta heidän olisi vaikea selvitä taloudellisesti, selvisivät ratkaisevasti huonommin päättelytehtävistä. Jo pelkkä niukkuuden kuvitteleminen riitti laskemaan suoritumista älykkyystestitehtävissä merkittävästi. Suoritustason lasku oli suurempi kuin mitä saadaan mitattaessa vakavan unen puutteen vaikutusta!

(Tutkimuksessa ei todettu älykkyseroja eri tulotasosta nauttivien ihmisten välillä. Kaikki ryhmät päättelivät yhtä taitavasti silloin, jos esimerkkitarina oli sellainen, että tilanteesta selviäminen oli helppoa.)

Vaikka niukkuus auttaa kohdistamaan ajatukset aiheeseen, se ei kuitenkaan paranna ajattelukykyä kokonaisvaltaisesti. Scarcity kirjan lukuisat tutkimukset ja esimerkit viittaavat siihen, että niukkuus johtaa kognitiivisten kykyjen heikentymiseen laajalla rintamalla. Liian tiukkaan aikatauluun ajautunut opiskelija on siis myös tyhmempi opiskelija – mutta onneksi vain väliaikaisesti. 

Joustavuuden menettäminen käy kalliiksi

Jos rahat ovat tiukilla, pienikin lisäkustannus aiheuttaa stressiä ja vaatii sopeutumista ja suunnittelua. Näin myös älyllisen ponnistelun tilanteessa. Jos aikaresurssi on vedetty liian tiukalle pienetkin vastoinkäymiset voivat olla kohtalokkaita. Ei ole varaa siihen, että jotkin toimintaan liittyvät riskit toteutuvat.

Opiskelussa on aina lukuisia ulkoisia riskejä. Voit sairastua. Printteri voi hajota. Muistitikku voi syödä osan tekstistäsi (tai unohdat itse tallentaa sen). Perheesi tai ystäväsi tarvitsee sinua. Opettajat antavat ylimääräisiä tehtäviä.

Myös tehtävään itseensä saattaa kätkeytyä riskejä. Ehkä tehtävä vaatiikin enemmän ennakkovalmisteluja tai laajempaa perehtymistä, kuin mitä olit kuvitellut. Ehkä hyvään tulokseen pääseminen onkin vaikeaa. Ehkä tarvitse aikaa ajatusten kypsyttelyyn ja haudutteluun. Oman tekstin kielivirheitäkään ei oikein näe, ellei ole mahdollisuutta siirtää tekstiä hetkeksi sivuun odottamaan.

Joustavuuden menettäminen on hinta, jonka aikapaineen alla työskentelevä maksaa tehokkuuden tunteesta. Jouston puute nostaa stressin taivaisiin silloin, jos tehtävää on kasautunut paljon lyhyelle ajalle. 

Eräs opiskelija kertoi aloittavansa tehtävät aina ajoissa. Hän nautti siitä, että päivinä jolloin työ ei sujunut tai elämä oli muuten kiireisempää, hän saattoi hyvin jättää työskentelyn väliin. Aloissa ajoittaminen salli hänelle sen yleellisyyden, että hän pystyi ottamaan tilanteen ja omat voimavaransa huomioon.

cc) Thomas Leuthard via Flickr

cc) Thomas Leuthard via Flickr

Lainaaminen ja koron maksun aika

Niukkuudessa työskenteleminen johtaa helposti myös eräänlaiseen ajan ja voimavarojen lainaamisen ja koron maksamisen kierteeseen. Rahan käytössä tämä on ilmeistä.

Intian köyhät katukauppiaat lainaavat tyyppillisesti joka päivä rahat, joilla he ostavat myytävät tuotteet. Joka päivä he myös maksavat tästä korkea korkoa, tyypillisesti noin puolet päivän myyntivoitosta. Säästämällä pienen osuuden omasta voitostaan päivittäin olisi mahdollista vapautua velkakierteestä, laskennallisesti jo kuukauden kestävä säästäminen riittäisi siihen, että kauppiaalla olisi tarpeeksi pääomaa päivittäin myytävien tavaroiden ostamiseen ilman lainaa. Tämä tarkoittaisi päivittäisten tulojen kaksinkertaistumista. Kuitenkin useimmat kauppiaat ostavat velaksi päivä toisensa jälkeen. (Lähde: Scarcity, s. 123-126)

Vaikka kauppiaiden käyttäytyminen ei vaikuta kovin järkevältä, se on niukkuuden oloissa jotenkin ymmärrettävää. Niukkuus johtaa lyhytnäköiseen ajatteluun, jossa keskitytään selviämään yhdestä tilanteesta, eikä ennakoimaan elämää pitkällä tähtäimellä. Opiskelijan elämässä pääomaa voi kerätä vaikkapa opiskelemalla säännöllisesti silloinkin, kun opettaja tarkasta, onko läksyt luettu vai ei. Mutta kuinka helppoa tästä onkaan lipsua – ainakin niinä päivinä, kun jonkin toisen projektin palautuspäivä on käsillä?

Viime hetkessä työskenellessä muut asiat jäävät tämän yhden tekemisen jalkoihin Jos valvot liian myöhään otat samalla lainaa oppimiskyvystäsi seuraavana päivänä. Jos tekemistä on vähän ja joustonvaraa paljon, tämä saattaa olla  aika harmitonta. Usein kuitenkin yhden määräpäivän jälkeen lähestyy uusi määräpäivä. Pahimmillaan opiskelija tekee tehtäviä kroonisesti hieman jälkijunassa, jolloin koskaan ei synny normaalitilannetta, jossa olisi mahdollista kerätä pääomaa tekemällä niitä asioita, jotka ovat tarpeen, mutta eivät aivan välttämättömiä. Korkoa maksetaan myös stressin lisääntymisenä, itsekunnioituksen vähenemisenä ja tunteena, ettei voi itse päättää omasta työskentelystään

”Omavarainen” opiskelija onnistuu järjestämän opiskelunsa niin, että hän voi itse suunnitella tekemisiään suhteessa aikarajoihin ilman, että seuraavan päivän oppimiskyky kärsii univajeen tai vain ylikuormittumisen vuoksi. Tekeminen jo ennen aikarajaa voi parhaimmillaan olla levollista, luovaa ja tehokasta. Aikaa opiskeluun ei kulu välttämättä yhtään enempää ja työskentelyn voi ajoittaa niihin hetkiin, jolloin tekemiselle on sopivasti energiaa. Aika ihanteellista – ja yllättävän monelle vaikeaa toteuttaa käytännössä.

cc) Jack Liefer via Flickr

cc) Jack Liefer via Flickr

Aikatasapainoilijan kuntotesti

Viimeisen illan paineesta hyötyminen voi sekin olla osa hyvää opiskelutaitoa. Arvioi kuitenkin tarkasti, mitä seurauksia tekemilläsi valinnoilla on. Seuraavat listat  auttavat pohtimaan, millainen aikatauluttaminen olisi itsellesi sopivinta.

Voit jättää tekemisen ”viimeiseen iltaan”, jos

  • olet tehnyt tarvittavia ennakkovalmisteluja pitkin matkaa
  • olet suhteellisen varma siitä, ettei yllättäviä häiriötekijöitä ilmaannu
  • olet sitä tyyppiä, joka aidosti työskentelee hyvin paineen alla
  • olet tyytyväinen saamiisi tuloksiin
  • teet sen luottavaisena ja hyvillä mielin, etkä kärsi viivyttelyn aiheuttamasta stressistä
  • saat työsi viivyttelystä huolimatta palautettua ajoissa

Opettele viimeisen illan tavasta pois, jos

  • sinulla on tapana palauttaa töitä jatkuvasti myöhässä
  • haluat välttää stressiä ja tasapainottaa elämääsi
  • haluat kehittää hyviä työskentelytottumuksia tulevaisuuden haasteiden varalle (gradua ei kirjoiteta viimeisenä iltana!)
  • haluat parantaa suorituksiasi ja oppia laadullisesti enemmän
  • haluat nukkua hyvin ja oppia myös seuraavana päivänä

Aineistovinkki englannin kirjoituksiin valmistautuville

Kirjoitukset lähestyvät ja on aika hioa kielitaito parhaaseen mahdolliseen näyttökuntoon. Tästä blogista löytyy vain vähän asiaa kielten oppimisesta, joten johdatan teidät runsasveitsemmille lähteille.

Enkun ope Maxx on tehnyt hienot sivut, joilta löytyy mm. ylioppilastutkintokokeeseen valmistautuville mahtavia aineistoja ja linkkejä.  Mitä rakennekokeessa pitää osalta? Miten tehdään hieno kirjoitelma? Idiomeja, käännöslauseita… tai oikeastaan ihan mitä vaan englannin oppimiseen liittyvää. 

Parasta on tietysti aloittaa ajoissa ja opiskella kieliä fiksusti koko lukioajan. Näillä Maxxin kielenopiskeluohjeilla sinustakin tulee Einstein!