Onks sun päässä pallomeri? Kuinka opit käsitteet niin, että todella osaat ne

Reaaliaineissa ja muissakin aineissa opeteltavana näyttää olevan usein liuta uusia hienoja sanoja. Ne ovat tieteenalan tyypillisiä käsitteitä ja ne löytyvät usein oppimateriaalista valmiiksi lihavoituina. Opettajat korostavat käsitteiden osaamista, jotta osaat puhua asioista tarkasti, osuvasti ja pätevästi. Jos opiskelet psykologiaa, opit myös puhumaan psykologiaa.

Oletetaan, että olet opiskellut jotakin aihetta, vaikkapa sosiaalipsykologiaa psykologian kurssilla.

• Mitä muistat viime tunnista?
• Millaista tietoa asiasta sinulla on käsitellystä aiheesta parin viikon päästä?
• Entä sen jälkeen?  Mitä muistat vaikkapa ylioppilaskirjoituksissa?

Seuraavassa on kuvailtu muutamia vaihtoehtoja. Ehkä jokin niistä tuntuu tutulta.

Tiedon rippusia

On mahdollista, että muistat asioita vain hajanaisesti. Käsitteen sieltä, toisen täältä. Jonkin esimerkin tai tutkimuksen. Et ehkä panostanut opiskeluun kovin paljon ja asioiden muistaminen on lähes sattumanvaraista. Tässä tilanteessa tiedät usein itsekin, ettei oppiminen vielä ole ollut riittävää.

Pallomeri

Voit myös olla omaksunut paljonkin uusia käsitteitä. Tunnistat vaikeita sanoja. Osaat asioille uusia nimiä. Muistat olennaista tietoa ja yksityiskohtiakin. Olet kerrannut Quizletillä. Osaat ehkä määritellä käsitteet ja muistat kirjan esimerkin. Kuitenkin on käynyt niin, että tieto on mielessä irrallisina palloina. Pallot ovat hauraita. Ne puhkeavat, jos niitä tökkää kysymyksellä tai yrittää sovittaa uuteen paikkaan. Tietoa ei oikein voi käyttää mihinkään. 

Pallomeri päässä voi kuitenkin tuntua tiedolta. Jos palloja on paljon, sen kokoaminen on voinut olla työlästä. Saatat ajatella, että olet opiskellut juuri niin kuin sinun odotetaankin opiskelevan. Tiedät vaikeita sanoja. Tunnistat, mistä puhutaan.

Tällä tiedolla osaat todennäköisesti vastata moniin opettajan esittämiin kysymyksiin ja saatat pärjätä oikein hyvin monivalintakokeessa. Olet ehkä peruskoulussa pärjännyt ihan kivasti, kun olet ollut nopea keräilemään pallon sieltä, toisen täältä. Pallomeri päässä lukion kokeeseen vastaava opiskelija saattaa kuitenkin olla pettynyt, kun esseistä ei tule hyviä pisteitä, vaikka ”tietää kaiken tarpeellisen”.

Pallolaatikko

Jos yllä kuvatut tilanteet eivät tunnu tutuilta, olet ehkä päässyt tiedon jäsentelyssä pidemmälle. Ymmärrät, että asioita ei kannata opetella irrallaan, vaan asiayhteydessä. Niinpä tiedät, mihin laatikkoon pallot kuuluvat. Tämä sana liittyy näihin sanoihin, tuo noihin toisiin. Nämä kulkevat yhdessä, nuo erillään. Tiedon muistaminen on helpompaa, kun käsitteillä on kavereita. Huomaat, että samaan esimerkkiin voi usein soveltaa useampaa palloa samasta laatikosta. 

Tähän moni opiskelija ymmärtää pyrkiä jo niiden kielten sanojenkin kohdalla. Samaan asiaan liittyvät asiat ryhmitellään yhteen. Käsitteen merkitys on helpompi ymmärtää asiayhteydessä. Psykologian opiskelija tietää, että roolit ja normit liittyvät ryhmien toimintaan, ja ymmärtää, että kulttuurista ja sosiaalistumisesta puhutaan usein samassa yhteydessä.

Ryhmiteltynä eri käsitteet palautuvat helpommin mieleen ja tiedosta tulee käyttökelpoisempaa.

Kokonaisuuksia ja yhteyksiä

Pidemmällekin voi päästä. Voit osata asioita niin, että käsitteistä muodostuu kokonaisuuksia. Hahmotat käsitteiden merkityksen lisäksi niiden käyttötapaa ja suhdetta muihin käsitteisiin. Tiedät, mitkä käsitteet kokoavat ja mitkä tarkentavat. Tunnistat, että samastakin asiasta käytetään joskus sävyltään erilaisia käsitteitä ja huomaat, miten esimerkit näyttäytyvät erilaisina riippuen siitä, minkä käsitteiden avulla niitä tarkastellaan.  

Pois pallomerestä 

Kun on paljon opittavaa, on ihan ymmärrettävää, että päästä löytyy jäsentyneen tiedon sijasta pallomeri. Mutta opiskelussa ei ole kysymys pallojen keräilemisestä. Jos yrität selvitä ajattelutehtävistä – kuten esseen kirjoittamisesta – pallomeren avulla, on edessä taatusti hankaluuksia. 

Onnistuvan opiskelun taustalla on usein pieniä viisaita siirtoja, joita kaikki eivät tee. Siirrot helpottavat oppimista niin paljon, että niitä käyttävät näyttävät tosi fiksuilta, lahjakkailta. Kyse ei kuitenkaan ole asiasta, johon ei voisi itse vaikuttaa. Kuka tahansa voi oppia suhtautumaan tietoon tavalla, joka vähentää pallomerta ja tuottaa käyttökelpoista tietoa ja osaamista. 

Seuraavaksi kerron, miten se käy silloin, kun opittavana on paljon uusia käsitteitä. Fiksun opiskelijan suhtautuminen käsitteisiin tiivistyy neljään siirtoon, joita voi tehdä siinä järjestyksessä, joka kulloinkin tuntuu helpoimmalta. Mikään näistä ei riitä yksinään, mutta yhdessä käytettynä näillä keinoilla syntyy oikeaa osaamista ja käyttökelpoista ymmärrystä.

Fiksun opiskelijan siirrot: Määritelmä tai kuvaus

Todennäköisesti kohtaan uuden käsitteen opettajan opettamana tai oppimateriaalissa. Tällöin sen yhteydestä löytyy tyypillisesti lause tai lauseita, jotka määrittelevät kyseisen käsitteen. Määritelmä tai kuvaus kannattaa lukea hitaasti ja rauhallisesti, mieluusti vaikka ääneen. Pysähdy jokaisen tärkeältä tuntuvan sanan kohdalle ja mieti, mitä sana tarkoittaa. Jos et ymmärrä sitä, kertaa tai ota selvää.

Määritelmälauseisiin pyritään tiivistämään lyhyeen lauseeseen paljon olennaista tietoa. Siksi määritelmät eivät ole helppoa luettavaa. On ehkä houkuttelevaa jättää määritelmä tarkemmin miettimättä ja tyytyä vain opettajan tai oppimateriaalin tarjoaman esimerkin muistamiseen. On kuitenkin hankalaa, jos osaaminen jää yksittäisen esimerkin varaan. Kuinka silloin voi tietää, mikä käsitteessä on olennaista.

Jos pystyt ymmärtäen lukemaan määritelmän, saat paljon aineksia myös seuraaviin siirtoihin. Toisaalta, jos määritelmän ymmärtäminen tuntuu hankalalta, voit miettiä muita fiksun opiskelijan siirtoja ensin ja palata sitten takaisin määrittelyyn. Määritelmä aukeaa usein paremmin, kun ymmärrät, mihin käsitettä tarvitaan ja olet luonut eläviä mielikuvia asiasta.

Fiksun opiskelijan siirrot: Elävät mielikuvat

Käsitteet ovat olemassa siksi, että he auttavat meitä ymmärtämään todellisuutta. Ymmärrettävänä on kokonainen rikas, moniulotteinen maailma, josta sinulla on havaintoja ja kokemuksia. Psykologiaa opiskellessa kokemukset voivat olla välittömiä ja omakohtaisia. Muilla tiedonaloilla voit joutua etsimään esimerkkejä etäämmältä. Joka tapauksessa muistat käsitteen paremmin, jos pysyt luomaan siihen liittyen eläviä mielikuvia. Miltä tämä näyttää, kuulostaa, haisee, maistuu, tuntuu? Miten tämä konkreettisesti tehdään?

Esimerkiksi, jos pohdittavana on psykologian käsite sosiaalistuminen, älä tyydy kirjassa annetuun yhteen esimerkkiin. Kun kirjassa sanotaan, että ”lapsi sosiaalistuu, kun vanhemmat ja muut kasvattajat ohjaavat lapsen käyttäytymistä”, kannattaa miettiä konkreettisia ja keskenään mahdollisimman erilaisia tilanteita, joissa näin tapahtuu. Esimerkiksi näin:

• Kun myöhästymiset merkitään koulussa Wilmaan, lapsi oppii, että aikatauista on tarkoitus pitää kiinni ja että ei ole sopivaa jäädä pelaamaan peliä loppuun tai ihailemaan ötököitä silloin, kun oppitunti on alkamassa. Lapsi sisäistää näin piirteitä vallitsevan kulttuurin aikakäsityksestä.
• Kun vanhemmat lohduttavat itkevää lasta ja sanovat: ”Olet varmaan tosi pettynyt, mutta nyt kannattaa vain jatkaa harjoittelua”, lapsi sosiaalistuu oppiessaan nimeämään ja tunnistamaan tunteita ja löytäessään keinoja selvitä pettymyksestä.
• Kun ekaluokkalainen ihailee opettajaansa ja samastuu häneen, hän samalla sosiaalistuu ja omaksuu käsityksiä siitä, mitä on olla osaava ja tietävä aikuinen.

Käytä hyväksesi omia kokemuksia, aiempia tietoja, oppimateriaalin kuvia ja uteliasta mielikuvitusta.

Ps. Joskus kannattaa luoda mielikuvia myös siitä, mitä käsite ei ole. Näin saat selkeytettyä itsellesi käsitteen merkitystä.

Fiksun opiskelijan siirrot: Tiedon tarkoitus

Monet opiskelijat onnistuvat kahdessa ensimmäisessä siirrossa. Siksi tämän tekstin tärkein kohta saattaa olla tässä: Kysy aina tiedon tarkoitusta.

Miksi tietty käsite on kerrottu sinulle? Käsitteet eivät saisi olla mielessäsi taivaalta valmiina putoilevia pallosia, jotka vaan pitää opetella! Olet oppinut pelaamaan koulupeliä ja opettelemaan vastaan tulevia asioita, vaan siksi että ne ovat siinä. Lopeta tämän pelin pelaaminen.

Opittavat asiat eivät ole edessäsi ilman syytä. Tiedolla on jokin tehtävä. Se on olemassa (ja opetussuunnitelmassa), koska se on jollakin tavalla arvokasta, toimivaa, käyttökelpoista. Sinulle ei kerrota sosiaalistumisesta siksi, että sinun pitää tietää sosiaalistumisesta.

Sinulle kerrotaan käsitteestä esimerkiksi siksi, että se

• tekee näkyväksi asian, joka jäisi muuten huomaamatta
• tarkentaa katseen olennaiseen
• selittää havaittuja/tunnettuja ilmiöitä ja tapahtumia
• ohjaa toimintaa mielekkääseen suuntaan.

Muista kysyä miksi. Muista kysyä, mikä on tiedon tarkoitus.

Hyviä kysymyksiä tiedon tarkoituksen paljastamiseen ovat esimerkiksi seuraavat:

• Mihin kysymykseen tämä on vastaus?
• Mitä tämä auttaa näkemään tarkemmin?
• Mitä tämä selittää?
• Mitä tästä seuraa?

Fiksun opiskelijan siirrot: Lähiseutu

Jossain vaiheessa kannattaa hieman nostaa katsetta ja hahmottaa kokonaisuutta, johon opittava käsite liittyy. Mitä muita tärkeitä sanoja tässä ”pallolaatikossa” on? Miten pallolaatikon käsitteet suhteutuvat toisiinsa? Kannattaa nähdä vaivaa sen tunnistamiseksi, mihin kokonaisuuteen tieto liittyy. Jos olet pohtinut edellistä kysymystä hyvin, sinulla on hyvät edellytykset tunnistaa läheisiä ajatuksia, tutkimuksia ja ilmiöitä.

Jos käsite on osa käsitehierarkiaa, selkeytä se itsellesi.

• Jos käsite olisi otsikko, mitkä olisivat alakohdat?
• Jos käsite olisi alakohta, mikä olisi otsikko.

Jos käsite liittyy tapahtumaketjuun, selkeytä sen kulku itsellesi. Mitä on ennen, mitä tämän jälkeen?

Usein käsitteitä opitaan osana keskustelua siitä, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää ja huomionarvoista. Eri tutkimusperinteissä käytetään samastakin asiasta joskus eri käsitteitä. Tunnistatko tällaisia, läheisiä käsitteitä? Tarkoittavatko ne ihan samaa vai onko niillä sävyero tai jopa ratkaiseva ero siinä, miltä asiat tietyn käsitteen valossa näyttävät?

Pohdintaa voi jatkaa pitkäänkin. Se on osa psykologista ajattelua ja osaamista. Yksittäisen käsitteen kohdalla tuskin voit juttua tähän pitkäksi aikaa, mutta muista edes hetkeksi kohdentaa katsetta yksittäistä sanaa laajemmalle.

Abille avuksi – kun aikaa on vähän

Eilen lukuisat abiturientit saivat yllättäen tiedon siitä, että ylioppilastutkinnon reaaliaineiden kokeet on siirretty pidettäviksi viikkoa normaalia aikataulua aikaisemmin. Opiskelijat, jotka hetki sitten ajattelivat valmistautumisaikaa olevan vielä puolitoista tai kaksi viikkoa, ovatkin tilanteessa, jossa aikaa on vain muutamia päiviä tai alle viikko (riippuen kirjoitettavista aineista). Joillakin opiskelijoilla aikaistuiminen koskee kahta eri reaaliainetta. Abit ovat hankalassa tilanteessa. Viimeistelyvaiheen opiskelusta on leikattu aikaa. Lisäksi perättäisten kokeiden välille ei jää oletetulla tavalla välipäiviä, jotka voisi käyttää palautumiseen tai kertaamiseen.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? 

Oppimisen taidot ovat aika turhia, jos niistä on hyötyä vain ihanteellisissa olosuhteissa. Kirjoitan seuraavassa abiturienteille ja etsin joitakin ajatuksia siitä, miten tässäkin tilanteessa vähästä ajasta ja omasta osaamisesta saisi kaiken irti.

Photo by Justin Novello on Unsplash

1. Muista, että osaat jo

Ylioppilaskoe mittaa lukio-opintojen aikana kertynyttä osaamista. Kaikki aiemmin tekemäsi työ on edelleen pääomaa, jolla ponnistat kokeessa. Lukulomakin on ollut täysimittaisena käytettävissäsi. Viimeisten päivien ponnistelun merkitys on todennäköisesti vähäisempi, kuin miltä tässä vaiheessa tuntuu. Mielenkiintoisissa opiskeluaikatauluja koskevissa kokeiluissa on todettu mm. että kertaava opiskelu kielten sanojen kohdalla tehokkaampaa silloin, kun kertaaminen tehtiin reilusti ennen sanakoetta, kuin jos se tehtiin juuri edellisenä iltana. Ajatus siitä, että kaiken pitäisi olla tuoreena mielessä, saattaa olla vähän harhaan johtava. Monet reaalikokeiden tehtävät mittaavat ajattelutaitoa, kokonaisuuksien hahmottamista, kykyä käsitellä aineistoja ja soveltaa tietoa. Näiden taitojen kehittymisen suhteen muutamalla päivällä tuskin on lainkaan merkitystä.

Toki on harmillista, ettet voi kerrata aikomallasi tavalla. Olit varmasti ajatellut tehdä hyödyllisiä ja mielekkäitä asioita oppimisesi eteen. Onneksi tutkinnon arvosanojen pisterajoja määriteltäessä vertaudut juuri tähän abiporukkaan, joilta kaikilta leikattiin pois sama määrä valmistautumisaikaa. Jos tämä vaikuttaa vastausten laatuun, pisterajat laskevat.

Älä siis huolestu liikaa. Tämä on pitkän matkan juoksua. Aiemmin opittu kantaa, vaikka et saisikaan viimeistelyä näissä olosuhteissa kohdilleen. Pyri kuitenkin käyttämään saatavilla oleva aika mahdollisimman hyvin.

2.  Opiskele keskittyen ja lyhyissä jaksoissa

Aikaa on vähemmän kuin kuvittelit.
Aikaa on rajallisesti.

Älä anna valtaa ajatukselle, että aikaa on liian vähän. Sinulla on kuitenkin vielä aikaa. Ei viikkoja, mutta joitakin päiviä ja tunteja kuitenkin. Käytä ne viisaasti.

Kun opiskelet, keskity opiskeluun. Kun et opiskele, pyri tekemään asioita, jotka irrottavat sinut kokeisiin liittyvästä huolesta. Muista, että pienetkin tauot tehostavat oppimista.

Tarvitset voimavaroja ennen kaikkea koepäivänä työskentelemiseen. Kertaa vähän ja tehokkaasti.

3.  Selvitä, mitä osaat

Mitä sitten pitäisi kerrata ja mihin aika käyttää? Joudut tekemään valintoja ja priorisoimaan. Selvitä siis aluksi itsellesi, mitä olet jo tehnyt ja mitä osaat.

Koska mieleenpalauttaminen on niin tehokasta, sinun kannattaa käyttää sitä apuna inventaarion tekemisessä. Muistele kurssi (uudessa opsissa opintojakso/moduli) kerrallaan, mitä tiedät kurssin aiheista. Tee tämä esimerkiksi nopeasti sutaistuna miellekarttana. (Älä juutu tekemään täydellistä ja siistiä. Siihen ei ole nyt aikaa.) Vertaa karttaa oppimateriaalin sisällysluetteloon. Muistitko olennaisia asioita? Onko aiheita, jotka ovat tärkeitä, mutta joista et muista melkein mitään?

Tämän jälkeen sinulla on kaksi mahdollisuutta:

• Jos tunnistat selkeän katvealueen,  jota et ole ehtinyt vielä kerrata – ja joka on opiskelemasi aineen näkökulmasta ydintietoa, tärkeää, olennaista – keskity kertaamaan tätä aihekokonaisuutta.
• Jos et tunnista olennaista puutetta, keskity varmistamaan, että osaat hyvin ne kokonaisuudet, jotka olet jo opiskellut ja ymmärtänyt hyvin. Rakennat siis vahvuuksillesi ja luotat siihen, että kokeessa on sen verran valinnanvaraa, että voit kiertää osaamiseen mahdollisesti jääviä puutteita.

Joudut tekemään valintoja. Tee niitä rohkeasti. Opettajana minulta kysytään joskus tärppejä sille, mitä kannattaisi kerrata. Sellaisia on mahdotonta antaa, mutta jonkin kokonaisuuden kertaaminen ja hahmottaminen hyvin, tukee muiden aiheiden muistamista ja oppiaineelle tyypillisen lähestymistavan sisäistämistä. Kertaaminen kannattaa, eikä sitä kannata ajan puutteen vuoksi tehdä pelkästään pintapuolisesti. Uskalla valita!

4. Suosi mieleen palauttamista

Kun kertaat, muistele asioita! Älä vain lue uudelleen, vaan vaivaa päätäsi. Katso otsikoita ja yritä muistaa tai arvata, mitä sisältöjä niiden alla käsitellään. Matemaattisissa aineissa ratko tehtäviä tai mieti edes ratkaisujen perusperiaatteet läpi.

Kun luet, pysähdy välillä ja selitä itsellesi / koiralle / seinille, mitä juuri luit, mitkä olivat ne tärkeimmät asiat. Vaikka aikaa on vähän, anna tilaa ajatuksille ja yhdistele asioita mielessäsi laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

5. Juurru ja katso maisemaa

Valmistaudut nyt ylioppilaskokeeseen varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muuttuneen aikataulun paineen lisäksi koet tietysti myös tavanomaiset kirjoituksiin liittyvät paineet ja epävarmuudet.

On hyvä muistaa, että vaikka kokeet ovat tärkeitä, ne eivät määritä loppuelämääsi. Jos suoriudut jossakin aineessa heikommin kuin kuvittelit, myös heikommalla hyväksytyllä arvosanalla pääsee ylioppilaaksi. Jos saat tutkinnon kasaan, olet jatko-opintoihin hakukelpoinen ja voit tulla valituksi haluamaasi opiskelupaikkaan pääsykokeen kautta. Jos ovet opiskelupaikkaan eivät aukea, kokeen voi uusia ja tutkinnon arvosanoja korottaa.

Puhu itsellesi nyt lempeästi ja rohkaisevasti. Teet parhaasi näissä kovin epätäydellisissä olosuhteissa. Saatoit lukea tiistain tekstitaidon kokeessa Karl Ove Knauskårdin esseen Munat, jossa elämän rosoisuus ja epäjärjestäytyneisyys asetettiin vastakohdaksi kananmunan täydelliselle muodolle. Myös rosoisissa ja repaleissa oloissa on hyvä asettaa jalat tukevasti maahan ja tehdä sitä, mikä on tarpeen ja ottaa seuraava askel.

Onnea opiskeluun!

Näin se sujuu! Pikaohje abitissa esseetä väsäävälle

Näin onnistut:

1. Lue tehtäväohjeet huolellisesti. Selvitä, mitä kysytään ja millaista näkökulmaa vastaaminen edellyttää (pohdi, vertaile tms.). Etsi avainsanat ja selvitä itsellesi niiden merkitys.
2. Ajattele aihetta monelta kannalta ennen kuin alat kirjoittaa. Älä juutu ensimmäiseen esimerkkiin tai näkökulmaan. Haasta itseäsi ajattelemaan hyvin! 
3. Kirjoita muistiin tärkempiä asioita. Tee aiheen käsittelyä selkeyttäviä apukysymyksiä. Mieti vastaukselle järkevä rakenne. 
4. Älä käytä suunnitteluvaiheeseen liikaa aikaa. Voit ajatella myös kirjoittaessasi. Pidä koko ajan huoli aikataulusta niin, että ehdit vastata kaikkiin kysymyksiin.
5. Kokoa ajatuksesi tekstiksi. Aloita kirjoittaminen siitä, mistä se on helpoin aloittaa. Voit myöhemmin lisätä puuttuvia osia.
6. Kun kirjoittaminen on kertaalleen tehty, vastauksesi ei ole valmis. Malta mielesi ja tee lopettelutyöt kunnolla!  Tekstiä voi ja pitää muokata ensimmäisen kirjoittamisen jälkeen. 
7. Lue vastaus läpi ja korjaa ilmeiset puutteet (kirjoitusvirheet, puuttuvat sanat, oudot kohdat, kesken jääneet lauseet).
8. Jos aikaa on, viipyile vielä hetki vastauksen parissa. Älä deletoi tekemisiäsi, mutta parantele, jos suinkin voit: 
   • Lue vielä kysymys. Vastaatko varmasti tehtävänannon mukaisesti?
   • Oletko käyttänyt aineistoa tehtävän edellyttämällä tavalla?
   • Voisiko jotakin sanoa selkeämmin?
   • Onko tekstin rakenne johdonmukainen ja ymmärrettävä? Voitko helposti parantaa sitä muuttamalla järjestystä tai kirjoittamalla sidoslauseen?
   • Voisitko sanoittaa jonkin johdan vielä tarkemmin kyseisen oppiaineen kielelle?
   • Voitko lisätä havainnollistavan esimerkin?
   • Löydätkö aiheeseen vielä jonkin uuden näkökulman?

Poimi vain sieniä, jotka tunnet eli käsitteiden määrittelystä esseevastauksissa

”Hyvässä vastauksessa on käytetty tieteenalan käsitteittä.”

Otsikkoon on kirjattu reaalivastausten arvioinnin perusohje. Opiskelu on paljossa uusien käsitteiden omaksumista. Oppimista pitäisi osoittaa koristelemalla tekstinsä psykologisella sanastolla. Miten tämän tapahtuu? Mihin käsitteitä käytetään? Miten niitä käytetään? Pitääkö käsitteet määritellä?

Seuraavassa joitakin ajatuksia siitä, miten saa käsitteet käyttöön reaaliaineissa, erityisesti esseekokeissa. Ohjeet sopivat niin koeviikolle kuin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuville.

Käsitteiden määritteleminen

Opettajat saattavat korostaa, että käsitteet pitää määritellä. Ongelmia tuottaa se, että jos tietää todella paljon, ei mitenkään ehdi määritellä kaikkia käyttämiään käsitteitä. Mitkä käsitteistä siis tulisi määritellä?

1) Tehtävänannon ymmärtämisen kannalta olennaiset käsitteet määritellään aina vastausta suunniteltaessa. Määritelmän kirjoittaminen itse vastaukseen ei sen sijaan ole ihan aina välttämätöntä. Hyvä nyrkkisääntö on, että tehtävänannon olennaiset käsitteet määritellään aina, kun osataan. Jos määrittely on todella vaikeaa, eikä se ole tehtävän ratkaisemisen kannalta välttämätöntä, määrittelyn voi jättää pois.

2) Jos koko vastaus rakentuu tietyn käsitteen merkityksen ymmärtämiselle, määrittelyä ei voi jättää pois vastauksesta. Kysymyksessä ”Onko seksuaalisuus perustarve?” et voi jättää määrittelemättä käsitettä ”perustarve”, koska kysymykseen annettu vastaus riippuu tästä määritelmästä. Toisaalta määritelmän ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan vastauksessa voidaan arvioida erilaisia tulkintoja käsitteestä. Siis esimerkiksi tähän tapaan:

”Jos perustarpeena pidetään tarpeita, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä niin seksuaalisuutta voidaan pitää perustarpeena, mutta jos taas edellytämme, että perustarpeet ovat myös homeostaattisia, seuraa siitä, että…”

Muita tämäntapaisia tehtäviä:

• Tarkastele aikuisiän kiintymyssuhteita (yo kevät 2013, tehtävä 3). Kiintymyssuhde on välttämätöntä määritellä.
• Persoonallisuushäiriöt ja sosiaalinen vuorovaikutus (yo kevät 2013, tehtävä 10+). Persoonallisuushäiriöiden määrittely aivan olennaista. Sosiaalisen vuorovaikutuksen käsitteen ymmärtäminen käy ilmi aiheen käsittelystä, joten määrittely tekstissä ei ole välttämätöntä – sen sijaan käsitteen eri ulottuvuuksien kartoittaminen suunnitteluvaiheissa on ratkaisevan tärkeää.
• Arvioi projektiivisia testejä persoonallisuuden tutkimusmenetelmänä (yo kevät 2013, tehtävä 8). Projektiiviset testit pitää määritellä ja esitellä, selittää niiden toimintaperiaate jne.

Samaan tapaan on tarpeen määritellä esimerkiksi kehityspsykologian tehtävissä mainitut ikämääreet. Esim. leikki-ikä 2-6 v, kouluikä 7-12, nuoruus 12-20/25 jne.

3) Kysymyksessä esiintyvän käsitteen määrittelyn voi jättää pois tekstistä, jos kyseessä ei ole psykologian käsite. 

Esimerkiksi kevään yo tehtävissä 1 ja 9 ei ole tarpeen vastauksessa määritellä sosiaalista mediaa tai kevyttä liikennettä, mutta näiden käsitteiden ymmärtäminen pitää varmistaa vastausta suunniteltaessa.

Tehtävä 1: Miten psykologista tutkimustietoa voidaan hyödyntää kevyen liikenteen suunnittelussa?

Tehtävä 9: Sosiaalisen median (kuten esimerkiksi Facebookin ja Twitterin) merkitys nuoruusiän kehitykselle.

4) Kysymyksessä esiintyvän käsitteen määrittelyn voi jättää pois tekstistä, jos kyseessä on hyvin yleisluontoinen käsite, jonka ymmärtäminen muutoin ilmenee vastauksen sisällöistä. 

Tästä esimerkkinä aiemmin mainittu tehtävä 9+: Persoonallisuushäiriöt ja sosiaalinen vuorovaikutus. Sosiaalisen vuorovaikutuksen voi tässä määritellä, mutta vastauksen arvo ei juurikaan riipu tästä määrittelystä vaan siitä, miten hyvin yhteyksiä persoonallisuushäiriöihin on onnistuttu erittelemään. Aivan ratkaisevaa sen sijaan on se, hahmottaako vastaaja sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeeksi monipuolisesti. Suunnitteluvaiheessa onkin tarpeen esittää itselleen runsaasti kysymyksiä siitä mitä ja millaista sosiaalinen vuorovaikutus voi olla ja haarukoida tästä mahdollisia yhteyksiä persoonallisuushäiriöihin.

Muut esseessä käytetyt käsitteet

Osaamisen osoittaminen ei rajoitu tehtävänannon käsitteisiin. Psykologiassa onkin usein tehtäviä, joissa jokin ilmiö on kuvattu arkikielellä ja vastaajan pitäisi nostaa tarkastelun tasoa psykologiselle tasolle. Usein tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija pystyy nimeämään ilmiön uudelleen.  Aineistotehtävässä saatetaan kertoa henkilön kokevan muut ihmiset järjestään vihamielisinä. Opiskelijan tehtäväksi jää tunnistaa, että kysymys saattaa olla projektiosta.

Hieman samaan tapaan opiskelija voi nostaa itse esittämiensä esimerkkien painoarvoa, jos hän pystyy osoittamaan, että esimerkki kuuluu jonkin yleisemmän käsitteen alaan. Esimerkki voi joskus korvata varsinaisen käsitteen määrittelyn ja osoittaa, että opiskelija tietää, mistä puhuu. Näin kuitenkin vain silloin, kun kysymys on apukäsitteestä. Määrittelyä vaativien käsitteiden kohdalla pelkät esimerkit eivät riitä.

5) Määrittelemättä voi jättää käsitteet, joita osaa käyttää sujuvasti osana vastausta, mutta jotka eivät ole vastauksen pääkäsitteitä.

Tällaisilla käsitteillä voi osoittaa nopeasti ja sujuvasti tietomääräänsä, mikä voi olla rajoitetun ajan puitteissa suuri etu.

Pelkkä hienojen käsitteiden viljeleminen ei tee kuitenkaan vastauksesta hyvää. Tähän pätee sama ohje kuin sienimetsällä: poimi vain sieniä (käsitteitä), jotka tunnet! Jos et oikeasti ymmärrä käsitettä, jota yrität käyttää, käytät sitä todennäköisesti väärin, väärässä paikassa ja epätarkasti.

Jos olet epävarma, käykö tekstistä selvästi ilmi, että ymmärrät käyttämäsi käsitteen merkityksen, määrittele käsite!

Määrittely on sitä tärkeämpää, mitä vähemmän aiheesta tiedät!

Käsitteet ovat ajattelun työkaluja. Opettajana olen miettinyt, miten ohjaisin opiskelijoita hyvään käsitteiden käyttöön. Olen päätynyt kaksisuuntaiseen ohjeeseen:

• Jos sanottavaa on vähän, on panosta selkeyteen. Kirjoita kaikki tietosi auki ikään kuin selittäisit asiaa jollekulle, joka ei vielä tiedä aiheesta.

• Jos taas sanottavaa on paljon, käytä käsitteitä tiiviisti ja taitavasti. Panosta monipuolisuuteen, oivaltavuuteen ja sisäistyneen näkemyksen osoittamiseen. Määrittele vain avainkäsitteet ja kirjoita (kuin) asiantuntevalle lukijalle.

***

Jos haluat oppia lisää siitä, miten käsitteiden määritteleminen tapahtuu, siirry juttuun Käsitteet hallussa kurssikokeessa.

Kuvat: cc) Rameshng ja TylerIngram via Flickr

Millaista ajattelua ylioppilastutkintokoe vaatii?

Ylioppilaskokeessa menestyminen vaatii vankan tietopohjan tueksi ajattelutaitoja. Psykologiassa kysymykset ovat yleensä tietoa soveltavia. On tyypillistä, että tehtävässä annetaan jokin aihepiiri, tapausesimerkki, tutkimusaineisto tai käytännön ongelma, johon opiskelijan toivotaan pystyvän soveltamaan psykologisia tietoja.

Kevään 2013 kokeessa tällaisia aihepiirejä olivat mm.

• kevyen liikenteen suunnittelu (tehtävä 1)
• esimerkkihenkilön kielen kehitykseen liittyvät vaikeudet (tehtävä 2)
• siirtymä peruskoulusta lukioon (tehtävä 4)
• suvaitsemattomuus (tehtävä 5)
• sosiaalinen media (tehtävä 9)

Tehtäville on tyypillistä, että vastaukset eivät löydy suoraan kirjasta. Tarkasteltavana voi olla aihe, jota ei ole koskaan käsitelty psykologian oppitunneilla. Seuraavassa esitän joitakin vinkkejä siitä, miten kysymyksiä kannattaisi lähestyä.

1) Hahmota ilmiö 

Ensimmäinen ajatteluhaaste on tunnistaa tarkasti, mistä ilmiöstä on kysymys. Se vaatii sekä rikastamista että rajaamista.

Rajaaminen tarkoittaa sitä, että määrittelet olennaiset käsitteet vähintään mielessäsi ja kohdistat huomiosi tehtävän kannalta oikeisiin asioihin. Joskus ilmiö on rajattu selkeästi tehtävänannossa. Joskus taas tehtävänannossa vain viitataan oikeaan suuntaan ja ilmiön kartoittaminen jää opiskelijan asiaksi.

Esimerkiksi kevään 2013 tehtävässä 4. todetaan:

”Kun opiskelijat siirtyvät peruskoulusta lukioon, heidän opiskeluun liittyvät suoritusvaatimuksensa kasvavat samalla jyrkästi. Millaisia tämän siirtymän läpikäymistä helpottavia neuvoja voisit antaa lukiota aloittavalle nuorelle.” 

Tehtävässä viitataan suoritusvaatimuksiin, mutta muilta osin siirtymän haasteet jäävät opiskelijan itsensä kartoitettavaksi. Ensimmäinen tehtävä on siis selvittää, millaisia haasteita siirtymään eri ihmisillä voisi liittyä.

Rikastaminen tarkoittaa mielen virittelemistä siten, että tarkasteltava ilmiö alkaa näyttäytyä monitahoisena ja kiinnostavana. Tämä voi tapahtua esimerkiksi luomalla tilanteesta eläviä mielikuvia ja esimerkkejä. Analyyttisempaa reittiä rikastaminen tapahtuu esittämällä kysymyksiä, joiden avulla asiasta löytyy uusia näkökulmia.

Esimerkiksi kevyen liikenteen suunnittelua koskevassa tehtävässä (tehtävä 1, kevät 2013) on hyvä aluksi luoda itselleen mahdollisimman tarkka kuva siitä, mitä kevyt liikenne on. Ketä kevyen liikenteen käyttäjät ovat? Mitä erilaisia ryhmiä käyttäjissä on? Mitä erilaisia tarpeita liikkumiseen liittyy? Missä ja miten kevyeen liikenteen liikkujat liikkuvat? Mistä esim. vaaratilanteet syntyvät?

Jos tämä vaihe hypätään yli vastausta suunniteltaessa, mielikuva kevyestä liikenteestä saattaa yksinkertaisesti olla liian suppea todella hyvän vastauksen rakentamiseen.

2) Erittele ja jäsennä

Toinen vaihe esseen suunnittelussa on analyyttisempi. Kun ensimmäisessä vaiheessa on luotu rikas käsitys siitä, mitä pitäisi tarkastella, tässä vaiheessa ilmiötä aletaan ajatella läpi esitetyn kysymyksen näkökulmasta.

Jäsentämisessä kannattaa käyttää apuna abin ajattelukaavoja, joita olen kokoamassa myöhemmin julkaistavaan tekstiin. Kaavat ovat ns. ennakkojäsentäjiä, joiden avulla voi kerätä ideoita ja ryhmitellä tietojaan.

Erittelyvaiheessa ei kannata tyytyä mihinkään liian valmiina tarjolla olevaan ratkaisuun. Omaa ajatteluaan tulee ravistella ja ruotia. Aivan yksinkertaiset kysymykset voivat auttaa tässä.

Esimerkiksi tehtävässä 2 (kevät 2013) on kerrottu, että Ronjalla oppi myöhään puhumaan, lukemaan oppimisessa oli vaikeuksia ja nuoruusiässä kielten opiskelu on vaikeaa.

On erittäin houkuttelevaa lukea tehtävä siten, että kysymyksessä ovat kielellisen kehityksen vaikeudet yleisesti. Tämän jälkeen vastaus rakentuu YHDEN vaikeuden mahdollisten selitysten kartoittamiseen. Opiskelija, joka ymmärtää tässä kohtaa esittää itselleen kysymyksen siitä, onko kyseessä yksi vai useampi ongelma, on heti askeleen mitan edellä. Hän voi pohtia tekijöitä, jotka voisivat olla kaikkien kysymyksessä mainittujen ongelmien taustalla, mutta myös esittää näkökohtia, jotka pätevät vain yhteen mainituista ilmiöistä.

Yksi vai useampi ilmiö – yksi vai useampi syitä?  Pelkkä kysymyksenasettelu auttaa vastaamaan monipuolisemmin.

Yleensä hyvin valmistautunut opiskelija liikkuu jo jäsentelyvaiheessa psykologisen tiedon tasolla. Joskus tästä seuraa myös ongelmia: opiskelija ei huomaa arkiajattelun näkökulmasta olennaisia puolia kysymyksestä, vaan hyppää suoraan siihen tietoon, jonka esittämistä hän olettaa tehtävän edellyttävän. Psykologian reaalikokeen tehtävät eivät perustu minkään tiedon toistamiseen. Kannattaa siis aina etsiä tiettyä kirjassa esitettyä kokonaisuutta laajempi näkökulma vastaamiseen.

Kevään 2013 kysymyssarjasta tehtävä 3 houkutteli eniten tähän suuntaa. Aiheena olivat aikuisiän kiintymyssuhteet, joita on kuvattu Otavan kehityspsykologian kirjassa selkeästi omassa alaluvussaan. Tehtävästä ei kuitenkaan saa loistavia pisteitä toistamalla alaotsikon alta sisällöt sellaisenaan. Jokainen ylioppilaskokeen tehtävä edellyttää pohdintaa ja sisäistynyttä otetta. Sisäistyneisyys näkyy esimerkiksi siinä, että vastausta on rikastettu yhdistämällä teemaan liittyvää tietoa laajemmin. Tässä esimerkiksi ottamalla esille aikuisuuden kehitystehtävät, transferenssi-ilmiön tai pohdintoja siitä, miksi kiintymyssuhdetyylit näyttävät olevan yhteydessä lapsuuden kiintymyssuhteiden laatuun.

Hyvässä tapauksessa erittelyvaiheen ajattelu on arkiajattelun ja tieteellisten käsitysten vuoropuhelua. Tavoitteena on  mahdollisimman monipuolinen, mutta jäsentynyt kuva tehtävän aiheesta.

3) Kytke psykologiseen tietoon

Lopuksi edellisten vaiheiden oivallukset kytketään psykologiseen tietoon.  Se, mitä on ajateltu esitetään tavalla, joka osoittaa psykologisen käsitteistön, teorioiden ja tutkimustulosten hallintaa.

Lopullisessa vastauksessa painotetaan niitä näkökohtia, joissa tämä onnistuu parhaiten.

Pelkän erittelyn ja arkiajattelun varaan jäävä vastaus ei pääse koskaan korkeisiin pisteisiin. (Kolmeen pisteeseen sellaisella voi hyvässä tapauksessa yltää…) Loistava vastaus on yleensä ”tikutusta”, jossa käsitteet putoilevat lukjian käsiin kuin kypsät omenat toinen toisensa perään.

Psykologialle on oppiaineena tyypillistä, se, että oppimista osoitetaan ilmaisemalla uudella kielellä asioita, joita aiemmin on pystynyt tarkastelemaan vain arkiajattelun valossa. Psykologiset käsitteet voivat tosin myös kyseenalaistaa sen, mitä arkiajattelussa uskotaan.

Toisaalta sisäistynyt tieto itsessään tuottaa uusia, monipuolisempia näkökulmia. Esimerkiksi transferenssin kaltaisia ilmiöitä on mahdollista ajatella ja tunnistaa vasta, kun tuntee psykodynaamista teoriaa.

Reaalikoe on tietyn oppiaineen osaamista mittaava koe. Niinpä ilmiö, joka osataan nimetä on parempi kuin ilmiö, joka vain tunnistetaan ja väite, jota perustellaan tutkimustuloksin on parempi, kuin väite, jonka uskottavuus jää vain väitteen vakuuttavuuden varaan. Pyri siis kaikin keinoin näyttämään kykysi havaita yhteydet psykologisen tiedon ja kuvattujen ilmiöiden välillä.

Esseevastaamisen ensimmäinen sääntö

LUE KYSYMYS

ja vastaa siihen.

Siis ihan oikeasti.

Mikä on yleisin syy saada huonot pisteet kokeesta, vaikka olisi valmistautunut kokeeseen ja tietää asioita?

Se, että vastaa ohi aiheen.

Tai toistaa tietoa ottamatta tehtävänantoa huomioon.

Pelasta itsesi ja opettele esseevastaamisen ensimmäinen sääntö: Lue kysymys. Selvitä mikä ongelma sinun pitää ratkaista. Selvitä, mitkä ovat kysymyksen osat. Selvitä, millaista näkökulmaa kysymykseen vastaaminen edellyttää.

Kun alat kirjoittaa, palaa JOKA SIVULLA tehtävänannon näkökulmaan ja siinä esitettyyn kysymykseen. Älä siis vain kirjoittaa posottele kaikkea, mitä satut muistamaan aiheesta tai vähän sinne päin, vaan KYTKE esittämäsi tiedot VÄHÄN VÄLIÄ tehtäväannossa esitettyyn kysymykseen ja siinä pyydettyyn näkökulmaan! Äläkä hetkeäkään kuvittele, että arvioija poimii kytköksiä rivien väleistä. Kysymyksessä annettu näkökulma pitää näkyä omassa tekstissäsi koko esseen matkalta.

Tehtävänanto määrittää sen näkökulman josta käsin tiedot tulee esseessä esittää.

Siinä on pysyttävä. Se on arvioinnin perusta. Kaikki tieto, jota ei ole liitettyy kysyttyyn näkökulmaan putoaa arvioinnin ulkopuolelle. Pelkästä asioiden muistamisesta ei saa pisteitä, jos ei osaa sitoa muistamaansa siihen, mitä tehtävässä kysytään. Kirjoita siis niin, että jopa sellainen lukija, joka ei ole kuullut kysymystä, ymmärtää tekstin perusteella aivan selvästi, mitä olet ajattelemassa ja mihin kysymykseen vastaamassa.

Abitieto: Mitä tarvitaan huippupisteisiin psykan esseessä?

Olet kirjoittanut esseeseen kaiken mitä tiedät ja oikeastaan kaiken sen, mitä oppikirjassa on kysytystä sanottu. Kuitenkin saat esseestä viisi pistettä. Mitä voisit tehdä, että saisit vastauksesta täydet kuusi pistettä?

Joskus kuuden pisteen vastaus on huikeaa jäsentyneen ja yksityiskohtaisen tiedon vyörytystä – mutta yleensä ero viiden ja kuuden pisteen välillä ei synny pelkästään eroista tietomäärässä. Usein on niin, ettei opettajakaan helposti pystyisi  osoittamaan viiden pisteen vastaajalle, että lisäämällä tämän tai tuon yksityiskohdan vastauksen arvo nousisi.

Kuuden pisteen vastaukseen kannattaa pyrikiä pikemminkin ajattelu- ja käsittelytapa kehittämällä, kuin tiedollisia yksityiskohtia lisäämällä. Kuuden pisteen vastaus on tiedollisesti kattava kirjoitus, josta näkyy, että kirjoittaja osaa ajatella psykologisesti.

Voitaisiin ehkä sanoa, että viiden pisteen vastaaja lukee kysymyksen ja osaa vastata juuri siihen, mitä kysytään. Kuuden pisteen vastaaja osaa lukea kysymykseen vielä jotakin sellaista, joka tuo vastaukseen lisäarvoa.

Hän saattaisi kysyä itseltään: mitä sellaista älykästä voisin – tehtävänannon puitteissa – tehdä, joka kertoisi kyvystäni ajatella taitavasti asetettua kysymystä ja siinä vaadittavaa psykologista tietoa?  

Tällaisia älykkäitä vetoja voivat olla esimerkiksi

• monipuolisuus
• käsitteellinen tarkkuus
• oivaltava havainnollistaminen
• asioiden tarkasteleminen tuoreesta näkökulmasta
• tiedon arvioiminen
• perustellun kritiikin esittäminen
• hienovireinen tarkastelu, yksiulotteisten johtopäätösten välttäminen
• oivaltava loppuyhteenveto
• tutkimusten esittäminen ja perusteltujen johtopäätösten vetäminen tuloksista
• jonkin sellaisen tiedon yhdistäminen aiheeseen, joka ei oppikirjassa esiinny kysymyksen asiayhteydessä, mutta joka soveltuu kysymyksen käsittelemiseen

Kuuden pisteen vastaus on omaperäinen ja ajateltu kokonaisuus, joka perustuu laajaan ja sisäistettyyn tietopohjaan.

Kuuden pisteen vastaus ei siis synny pelkästä muistamisesta ja tiedon toistamisesta. Opettajapiireissä asia saatetaan tiivistää esimerkiksi näin: ”Viiden pisteen vastauksessa on kaikki, mitä on kirjassa sanottu, kuuden pisteen vastauksesta voi jotain puuttuakin…”  Kysymys ei tosiaankaan ole vain tiedon määrästä. Ajattelutaidot ja kyky tiedon soveltamiseen ovat tärkeämpiä.