Oppiminen on kuin…

Terveisiä tämän lukuvuoden ensimmäiseltä Oppimisen taidot -kurssilta. Tällä kertaa mietimme oppimista metaforien avulla. Aluksi vierailimme Reetta Kosken blogissa, jonne on koottu on  102 mielikuvaa oppimisesta. Lueskelimme muutamia Reetan keräämistä metaforista malliksi ja ajatuksia herättelemään. Sitten opiskelijoiden tehtävänä oli keksiä omia vertauskuvia oppimiselle.

Kuva: cc) Tiina-Maria Päivänsalo

Kuva: cc) Tiina-Maria Päivänsalo

Usein oppiminen oli jonkinlaista matkaamista tai kulkemista. Esimerkiksi näin:

  • Oppiminen on kuin hiilillä kävelemistä, koska välillä tekee tiukkaa ja lopussa helpottaa.
  • Oppiminen on kuin pitkä matka, koska se jatkuu läpi elämän.
  • Oppiminen on kuin vaellus, sillä välillä on rankkaa ja matka on pitkä.
  • Oppiminen on kuin ylämäkeen juoksemista (ja onnistuessa alamäkeä).
  • Oppiminen on kuin merivirta, joka kuljettaa ja vie eteenpäin.
  • Oppiminen on kuin purjevene. Ymmärtäessä tuuli puhaltaa vauhtia. Ilman ymmärrystä ei tuule eikä edistytä.

Oppimiseen liittyy tunteita.

  • Oppiminen on kuin vuoristorata, sillä kyydistä lentää liian helposti, mutta rytmiin on helppo mukautua.
  • Oppiminen on kuin laiva merihädässä.
  • Oppiminen on joskus kuin piinapenkki, josta ei pääse irti.

Oppimiseen liittyy rakentamista ja lajittelua.

  • Oppiminen on kuin kierrätyskeskus.
  • Oppiminen on kuin tiiliseinän rakentaminen.

Oppiminen on hidasta muutosta.

  • Oppiminen on kuin puu, koska tulosta ei välttämättä huomaa heti.

Mielikuvatehtävän tulokset on kerätty talteen ja ehkä palaamme niihin vielä kurssin loppupuolella. Tällä kertaa en itse tehnyt tehtävää opiskelijoiden kanssa. Millaisiahan omat mielikuvani olisivat? Kenties konstruktivismin kyllästämiä rakentamismielikuvia tai sitten aivan jotakin muuta…  Entä lukija, mitä sinä vastaisit?

Alleviivaaminen vaatii ajattelutaitoa

Tein oppimisen taidot kurssilla harjoituksen, jossa piti alleviivata tekstiä. Kaikki opiskelijat alleviivasivat saman tekstin, kukin omalla tavallaan. Tämän jälkeen tutkimme ja vertailimme dokumenttikameran avulla eri opiskelijoiden alleviivauksia. Harjoitus oli yllättävän havainnollinen.

Tehtävän opetukseksi nousi se, että taitava alleviivaaminen onkin itseasiassa taito, joka vaatii hahmotus- ja ajattelukykyä. Olen usein ehkä ajatellut, että alleviivaaminen on se alkukohta, jonka päälle rakennetaan niitä muita opiskelutaitoja.

Tekemämme harjoituksen valosssa näyttää pikemminkin siltä, että alleviivaaminen vaatii ja kehittää tekstin jäsentämisen perutaitoja.  Opiskelija, joka oppii alleviivaamaan hyvin ja tehokkaasti, oppii samalla ajattelemaan tekstejä ja niiden rakenteita. Hän osa jäsennellä tietoa taitavasti ja erottaa olennaisen epäolennaisesta. Nämä taidot eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Millaiset alleviivaukset sitten toimivat ja mitä taitoja ne edellyttävät?

Alleviivausten tarkoituksena on korostaa olennaisia asioita. Täytyy olla jokin kriteeri sille, mitkä asiat ovat olennaisia. Eli jotta voi tehdä mielekkäitä valintoja pitää osata ajatella tekstin tavoitetta (mihin kysymykseen teksti vastaa) ja valita sanat niin, että tekstin tavoite välittyy / eli poimitaan ne asiat, joiden avulla hahmottuu se, miten kysymykseen vastataan.

Alleviivaus edellyttää käsitteiden ja tiedon luokittelua. Toimivassa alleviivauksessa poimitaan kaikki samaan teemaan liittyvät asiasanat.

Esimerkiksi kaavioiden hyödyllisyyttä koskevassa tekstissä yksi opiskelija alleviivaa kohdat, jotka valaisevat sitä, miten kaavoita laaditaan.

Toinen opiskelija alleviivaa samasta kappaleesta avainsanat siitä, mitä taitoja kaavioiden laatimisessa käytetään.

Molemmat alleviivaukset toimivat: lukijan tiedoninterssi saa näkyä alleviivauksissa. Tässä mielessä alleviivaaminen on henkilökohtaista, eikä siinä ole yhtä oikeaa ratkaisua.

Kolmas opiskelija sen sijaan on alleviivannut joitain kaavioiden tekemistä koskevia sanoja ja joitain kaavioiden laatimisen vaatimia taitoja, mutta ei johdonmukaisesti kumpaakaan.

Tällaisen alleviivauksen pohjalta saattaa olla aika vaikeaa kerrata asiaa. Alleviivausta ei motivoi kysymys, johon kappaleessa vastataan, vaan jokin muu. Tieto jää jäsentymättä eli alleviivaamisen hyöty jää vähäisemmäksi.

Tekstin piirteet voivat johtaa harhaan

Mielenkiintoista oli sekin, että melkein kaikki opiskelijat olivat alleviivanneet tietyn luettelon käsitteet, vaikka luetteloa käytetiin tekstissä pääasiaa sivuavana esimerkkinä, eikä se erityisesti liittynyt kappaleen ydinajatuksiin. Sanat ja sanamuodot olivat kuitenkin houkuttelevasti sellaisisia, joita oppikirjoista usein löytyy tärkeiden asioiden kohdalta.

Oli aika ymmärrettävä, että nämä sanat olivat tulleet niin säännönmukaisesti alleviivatuiksi. Opiskelijat olivat käyttäneet valintakriteerinä tekstin muotovihjeitä sisällöllisten kysymysten sijasta. Alleviivata voi helposti myös ajattelematta (ja oppimatta). Etenkin, jos tekstissä on valmiiksi olennaisia kohtia korostavia piirteitä (kursiiveja, luetteloja jne.) näitä on helppo ”värittää” melko mekaanisesti.

Tehokkainta alleviivaus on silloin, kun ajatus kulkee mukana ja jäsentelyn vuoksi joutuu ehkä hieman ponnistelemaankin.

Kuva: Scott Wills

Uusi kurssi – uusi arvokello

Lukuvuoden 2012 ensimmäisen Oppimisen taidot -kurssin arvokello.

Uuden lukuvuoden myötä on myös uusi Oppimisen taidot -kurssi alkanut. Teimme ensimmäisellä tunnilla saman harjoituksen kuin aiemminkin. Opiskelijat miettivät, millaisten muutosten he olettaisivat auttavan omaa opiskeluaan ja hyvinvointiaan. Tulokset on koottu yllä olevaan arvokelloon. Kuten keväänkin kurssilla motivaatio oli listalla korkealla. Opiskelijat erottivat yleisen opiskelumotivaation ainekohtaisesta sisältöjen kiinnostavuudesta, joka pääsi arvokellossa toiselle sijalle. Itsekuria kaivattiin useassa ryhmässä. Tämä teema ei tullut edellisellä kurssilla lainkaan esille. Näiden lisäksi arvokelloon pääsivät ahkeruus ja opiskeluun kannustava ympäristö, jotka tosi mainittiin vain puolessa arvokelloja työstäneistä ryhmistä.

Yritän työstää jokaista oppimisen taidot -kurssia opiskelijoiden tarpeiden mukaisesti. Nyt odotuksissa oli sopivasti uusia sävyjä kevään kursseihin verrattuna. Pääsemme miettimään oppimista ja opiskelua vähän uusista näkökulmista. Motivaation löytäminen tuntuisi opiskelijoiden näkökulmasta aivan ratkaisevalta. Sen puuttuessa itsekurista olisi apua. Molemmat käsitteet kuitenkin kuulostavat aika valmiina annetuilta, ominaisuuksilta joihin on vaikea vaikuttaa. (Tai joita ainakin on mahdotonta opettaa.) Viime keväänä sain vähän ajateltua sitä, mistä motivaation rakentumisessa voisi olla kysymys (kts. tämä juttu ja tämä ). Ehkä nyt on aika miettiä itsekuria tästä näkökulmasta. Mitä itsekuri oikeastaan edes on? Millaista itsekuria osoittava käyttäyttäytyminen on? Mitkä asiat, asenteet ja ajatukset tekevät sen mahdolliseksi? Yritän ymmärtää ainakin esim. rutiinien, ehdollistumisen, arvojen ja tavoitteiden merkitystä tästä näkökulmasta, joten juttuja näistä teemoista lienee luvassa.

Tervetuloa mukaan!

Kuinka suunnitella taitavasti?

”Olen tosi hyvä tekemään suunnitelmia,

mä en vaan koskaan toteuta niitä.” 

Suunnitteleminen voi olla innostavaa.

Suunnitteleminen on usein helpompaa kuin toimeen tarttuminen.

Suunnitelmissani olen tehokas ja aikaansaava, en viivyttele tai väsy, käytän kaiken ajan hyödykseni.

Suunnitelmat vain eivät toteudu.

Voin luovuuttaa

tai alkaa tehdä uusia suunnitelmia.

Suurien suunnitelmien tekeminen ja niiden toteuttamatta jättäminen syö itsekunnioitusta ja järsii jämäkkyyttä. Ei ole mukavaa huomata olevansa ihminen, joka ei ole sanansa mittainen – ovathan suunnitelmat aina jossakin mielessä lupauksia itse itsellemme. Siksi en suosittele liian laajamittaista suunnittelua opiskelusi osaksi. Jokinlainen ennakointi ja aikomusten tiedostaminen on kuitenkin tarpeen.

Suunnitteleminen on suunnan ottamista

Suunnitelman tekeminen  auttaa valintojen tekemisessä. Suunnittelu tarkoittaa sitä, että jo ennalta mietin, mihin suuntaan haluan edetä ja millaisia valintoja suunnan säilyttämiseksi olisi hyvä tehdä. Tämä keventää ja helpottaa yksittäisten valintojen tekemistä. Hyvässä suunnitelmassa monet valinnat on tehty ennalta.

Suunnitteleminen on ennakointia

Ennakoiminen on vaikeaa ja siksi sitä ei voi tehdä kovin pitkälle eteenpäin. Suunnitelmia on tarkistettava ja muutettava näkymän tarkentuessa. Suunniteltu ei aina toteudu. Tehtävä vaatii enemmän aikaa kuin arviointiin. Jotakin tärkeää ilmaantuu yllättäen näköpiiriin. Aina ei ole viisasta pitää jääräpäisesti kiinni suunnitelmasta.

Jos suuret linjat ovat selvillä, tarkkaa suunnittelua on tarpeen tehdä vain lyhyellä tähtäimellä. Tärkein suunnniteltava päivä on tänään.  Tämän päivän – ja ehkä huomisen – osalta tiedät tarpeeksi, jotta voit tehdä suunnitelman, jonka voit suurella todennäköisyydellä myös toteuttaa. Aikominen ja aikomuksen toteuttaminen vahvistaa uskoa omaan pätevyyteen ja suoraselkäisyyteen. Se tekee hyvää!  Tässä suhteessa lyhyen tähtäimen suunnitelmat ovat kaikkein parhaita.

Katso kokonaisuus – ja suunnittele sitten tämä päivä ja huominen.

Millainen suunnitelma toimii? 

  • Toimiva ajankäyttösuunnitelma on realistinen.
  • Toimiva suunnitelma on riittävän väljä. Siinä on tilaa palautumiselle ja joustoa pienille viivästyksille ja muutoksille.
  • Toimiva suunnitelma ei perustu pakottamiselle vaan tavoitteille ja mahdollisuuksien hyödyntämiselle.
  • Toimivassa suunnitelmassa on huomioitu käynnistymisen vaatima aika. Monet asiat vaativat alussa enemmän aikaa. Myöhemmin eteneminen on nopeampaa.
  • Hyvä suunnittelu perustuu itsetuntemukselle: milloin minun kannattaa työskennellä, milloin levätä ja mitkä ovat sopivia ajanjaksoja erilaisille tehtäville.


Opiskelijoiden opiskeluvinkkejä

Oppimisen taidot –kurssilla keskusteltiin tällä viikolla tehokkaista opiskelumenetelmistä. Opiskelijat kokosivat omalla kohdallaan hyviksi havaitsemiaan opiskelutekniikoita.

Tällaisia asioita nousi esiin:

  1. yhdisteleminen muihin asioihin ja soveltaminen käytäntöön
  2. mieleenpalauttaminen kirjan tehtävien avulla
  3. tiedon jäsentely (miellekartat, alleviivaukset)
  4. olennaisten asioiden tiivistäminen
  5. kielissä sanalistan jakaminen esim. 10 sanan osiin ja sen jälkeen pätkän opetteleminen kertaamalla listaa aina alusta uudellen, jos jokin sana ei palaudu mieleen.
  6. realiaineissa asiasta kertovat dokumentit ja elokuvat
  7. matikassa tekeminen siis laskeminen
  8. fysiikassa ja kemiassa on erityisen tärkeää tunnilla ymmärtäminen, keskittyminen ja kuunteleminen (koska muuten ei kirjasta tajua kotona mitään)
  9. tiiviit ja ytimekkäät muistiinpanot
  10. tiedon soveltaminen
  11. lukee sopivan paljon, ei liikaa, ei liian vähän (liittyy ajankäyttöön, pidettävä taukoja välissä)
  12. kielissä lähtee ymmärtämispohjalta
  13. facebook kiinni
  14. läksyt ei kaikkia kerralla, vaan taukoja välissä
  15. muistisäännöt
  16. opettaa asian toiselle
  17. kuvien piirtäminen esimerkiksi kielten sanoista (yhdistetään sanan merkitys ja siihen liittyvä mieleyhtymä)

Kuva Pamhule

Opiskelijoiden arvokello

Oppimisen taidot -kurssi pääsi vihdoin käyntiin. Ensimmäisessä kokoontumisessa opiskelijat laativat omia arvokellojaan siitä, millaiset taidot tai muutokset opiskelussa olisivat tärkeimpiä lukiolaisen menestyksen ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

  • Arvokelloja tehtiin neljä kappaletta.
  • Valitsin yhteenvetoon ne aiheet, jotka oli mainittu useimmin eri ryhmien arvokelloissa. Merkitsin nuolet sen mukaisesti, kuinka monta nuolenkärkeä opiskelijat olivat näihin aiheisiin liittäneet.
  • Viimeisen nuolen (opiskelutekniikka – stressinhallinta) suunta on sattumanvarainen.

Opiskelijoiden arvokello 

Opiskelijoiden arvokello näyttää tällaiselta. Motivaatio oli ehdottomasti kaivatuin asia opiskelussa. Kaikki ryhmät olivat yksimielisiä siitä, että motivaation lisääminen auttaisi heidän opiskeluaan eniten.

(Kuva on tehty Duunitalkoot sivuston pohjalle.)

”Ajankäyttö”, ”ajankäytön hallitseminen” tai ”aikataulut” oli mainittu jokaisessa arvokellossa.
Keskittyminen mainittiin kolmessa arvokellossa ja silloin, kun se oli mainittu, sitä myös pidettiin tärkeänä.  

Opiskelijat valitsivat kelloihinsa myös seuraavia asioita:

  • työhön tarttuminen
  • sisäistäminen
  • kärsivällisyys
  • tarkkuus

Näistä sisäistäminen ja tarkkuus liittyvät mielessäni opiskelutekniikkaan ja kärsivällisyys stressinsietokykyyn.

Opettajan ja opiskelijoiden kellot rinnakkain 

Lisään tähän vertailun vuoksi kuvan siitä, miltä opettajan arvokello näytti kurssia suunniteltaessa.

Opiskelijoiden kellossa olevat motivaatio ja stressinsietokyky löytyvät opettajan kellossa otsikon Tunnetaidot alta. Ehkä myös keskittymisen ongelmat liittyvät ainakin osittain tähän samaan teemaan. Rutiinit ja työtapa otsikon alta löytyvät opettajan kellossa myös ajankäyttöön liittyvät taidot. Näissä aihepiireissä kävi, kuten toivoinkin. Opiskelijoiden näkökulma rajaa ja täsmentää teemoja, joita kurssilla voisi käsitellä.

Opiskelutekniikka löytyy molemmista kelloista, eikä se yllätä ketään. Tämä lienee kurssin luontevaa sisältöä joka tapauksessa.

Ajattelutaitojen suhteen opettajan ja opiskelijoiden tulokulmat poikkevat eniten toisistaan. Opiskelijat eivät maininneet ajattelun taitoja, vaikka opettajan näkökulmasta ne tuntuivat tärkeimmiltä kelloon valituista taidoista!

***

Ensi viikolla kurssilla laaditaan ajankäyttösuunnitelmia ja kartoitetaan vähän lisää kurssilaisten tilannetta ja oppimisen taitoja. Motivaatioteeman kimppuun meidän on myös päästävä piakkoin, kunhan saan mietittyä miten niin suurta ja liukasta aihetta voisi jotenkin lähestyä…