Oletko testannut oppimistyylisi?

Jos olet, olet ehkä saanut tietää olevasi visuaalinen, auditiivinen tai kinesteettinen oppija. Oppimistyyliajattelun mukaan yksilöiden välillä on eroja siinä, missä muodossa esitettyä tietoa he omaksuvat parhaiten. Visuaaliset oppijat hahmottavat asioita näköaistin varassa. He hyötyvät kuvista ja kaavioista. Lukeminenkin sopii heille. Auditiiviset oppijat sen sijaan suosivat kuulemalla oppimista. Oppitunneilla istuminen ja kuunteleminen ovat heidän suosiossaan.  Kinestettiset oppijat tarvitsevat kouriintuntuvaa toimintaa oppiakseen parhaiten.

Olitko yllättynyt testin tuloksista? Löydätkö helposti mielestäsi tilanteita, joissa opit näkemällä, kuulemalla tai tekemällä – ja jotka nyt vahvistavat käsitystäsi siitä, että kyseinen oppimistyyli sopii sinulle?

Jos näin on, en ole yllättynyt. Jaottelu on havainnollinen ja yksinkertainen. Lisäksi on vaikea miettiä tilannetta, jossa uuden asian oppiminen tapahtuisi millään muulla kuin yhdellä näistä kolmesta kanavasta. (Uuden oivalluksen syntyminen ajattelussa olisi ehkä esimerkki sellaisesta oppimisesta.) Lisäksi testin tulos perustuu itsearviointiin. Testi kertoo sinulle hieman eri sanoin sen, minkä itse kerroit testissä itsestäsi. Testi antaa kokemuksillesi uuden tulkinnan.

Onko testistä hyötyä?

Jos nyt siis tiedät itsestäsi, että olet vaikkapa auditiivinen oppija, onko tästä tiedosta sinulle hyötyä? Auditiivisena oppijana sinun kannattaisi suosia opiskelutapoja, jossa tieto esitetään kuulonvaraisesti. Neuvo on suoraviivainen ja käytännöllinen, mutta onko se myös hyödyllinen? Valitettavasti ei.

Daniel Willingham kertoo tutkimuksesta, jossa oppimistyylit pantiin testiin. Tutkimukseen osallistui visuaalisia ja auditiivisia oppijoita. Heidät tunnistettiin itsearviointikyselynä toteutetun oppimistyylitestin perusteella. Tehtävänä oli opetella sanalista, joka oli esitetty joko ääneen luettuna tai kuvien avulla. Oletus oli, että visuaaliset oppijat muistaisivat sanat paremmin, jos ne oli esitetty kuvana ja auditiiviset oppijat, jos ne oli esitetty äänenä. Tutkimuksen tuloksena kuitenkin oli, ettei ryhmien välillä ollut mitään eroja. Auditiiviset oppijat eivät siis oppineet yhtään paremmin kuulonvaraisesti kuin näönvaraisesti. Visuaaliset oppijat muistivat yhtä hyvin kuunnellen opitut sanat kuin kuvien välityksellä opitut sanatkin. Oppimistyylillä ei ollut merkitystä. Daniel Willinghamin sanoin: ”Oppimistyylejä ei ole olemassa.”

Oppiminen on merkityksenvaraista

Oppimistyylit eivät määritä sitä, miten hyvin sisältöjä opitaan. Tämä johtuu siitä, että aivot prosessoivat tietoa merkitystenvaraisesti. Näköaistimuksia ja kuuloaistimuksia käsitellään kyllä aluksi omissa hermoverkoissaan, mutta esimerkiksi kielellisen aineksen kohdalla tarkempi prosessointi tapahtuu kielellisen aineksen käsittelyyn erikoistuneissa hermoverkoissa. Opittavat sisällöt ovat vain harvoin itsessään ”auditiivisia” kuten äänenäsävyjä tai ”visuaalisia” kuten muotokielen muistamista. Sisällöt ovat enimmäkseen merkityksiä.

Tiedon vastaanottamisen reitillä ei ole vaikutusta, vaan sillä, miten sisältöä on myllätty työmuistissa, miten hyvin sen on liitetty aiempiin tietoihin ja kokemuksiin ja kuinka hyvin sisältöjä on ymmärretty. Tässä mielessä jokaisella on samankaltainen oppimistyyli ja se on merkityksenvarainen. Yritys muuttaa oppimista auditiivisempaan, visuaalisempaan tai kinestettisempään suuntaan ei todennäköisesti paranna oppimistuloksiasi.

3329507901_64a302e925

Onko testistä haittaa?

Jos nyt siis tiedät, että olet vaikkapa auditiivinen oppija, onko tästä tiedosta sinulle haittaa? Saattaa ollakin! Jos nimittäin käy niin, että testin tehtyäsi vedät itsestäsi vääriä johtopäätöksiä, testituloksesta voi tulla uusien taitojen oppimisen este.

Testituloksistahan voit helposti kehittää itsellesi syyn olla pinnistämättä ja keskittymättä tilanteissa, joissa oppiminen tuntuu haastavalta. Kun edessä on vaikeaselkoinen, mutta tärkeä kaavio, voit ajatella olevasi auditiivinen oppija, joten kaaviot vaan eivät nyt kertakaikkiaan sovi sinulle. Ponnistelu jää puolitiehen, kaavion merkitys hahmottamatta ja käsitys itsestä ihmisenä, joka ei vaan ymmärrä kaavioita saa vahvistusta.

Visuaalinen oppija puolestaan saattaisi selittää keskittymisen vaikeuksia oppimistyylillä ja uskoa, että kun kuunteleminen ei vaan ole hänen juttunsa, on parasta jättää varsinainen opiskelu lukemiseen kotona. Näin hän jättää kehittämättä keskittymiskykyään ja tuhlaa valtavasti aikaa, kun ainakin luentomuotoisilla oppitunneilla tapahtuva oppiminen jää tekemättä.

Olet monimuotoinen oppija

Minusta saattaisi olla viisainta jättää testit sikseen ja uskoa, että jokainen on monimuotoinen oppija. Oppiminen tapahtuu aktiivisen tiedon prosessoinnin tuloksena. Usein tieto, jota on myllätty kuunnellen, lukien, keskustellen ja toimien jää mieleen. Ei ehkä siksi, että sitä on käsitelty eri aistikanavien kautta, vaan siksi, että sitä on käsitelty monta kerta ja eri näkökulmista.

***

Kuva: cc) Striatic ja Timlewismn

Lisää aiheesta englanniksi videolla ja tekstinä. 

Jos kuitenkin haluat tietää oppimistyylisi, testin löydät vaikkapa täältä tai täältä.

Mainokset

Motivaatio – fiilistä vai tahtoa?

  • Tekeminen ei huvita. Ei siis ole motivaatiota.
  • Tekeminen ei huvita. Teen sen silti, niin motivoitunut olen. 

Molemmissa näistä esimerkeistä puhutaan motivaatiosta. Onko motivaatio tunnetta vai toimimista tunteesta huolimatta?

Tahtominen on usein aika emotionaalista. Tahdomme asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja jotka olemme arvioineet hyviksi. Myönteiset tunteet kertovat, että jokin asia edistää tavoitteitamme ja päämääriämme. Tahto ja tunteet osoittavat samaan suuntaan.

Mutta kuinka toimia tilanteissa, joissa näin ei ole?

Tunteiden tuulet antavat suunnan! 

”Jos et halua opiskella, ei siitä pakottamalla mitään tule!” (Lukion 1. vuoden opiskelija)

Yksi mahdollisuus on jäädä odottamaan sopivia tunteita. Innostus tulee, kun on tullakseen, ja kun se on kohdalla, on hyvä toimia. Itsensä pakottaminen ei kuulu kuvioon. Tunteet ratkaisevat.

Tunteen siivellä tekeminen on yleensä aika mukavaa. Haittapuolena on se, että monet tärkeät asiat uhkaavat jäädä tekemättä, kun sopiva tunne ei ilmestykään paikalle oikeaan aikaan. Aloittaminen on usein tekemisen vaikein vaihe. Tehtävä, joka ehkä olisi alkupinnistelyjen jälkeen innostava ja motivoiva, jää turhaan viime tippaan, kun tunteet synnyttävät motivaation vasta aikarajan jo uhkaavasti lähestyessä.

Tunteet sivuun, täältä tulee tahto!

Toinen mahdollisuus on sivuuttaa tunteet tahdon voimalla. Tunteet vaihtelevat. Ne antavat väärää tietoa. Ne ovat lyhytnäköisiä ja siksi huonoja oppaita. Voin haluta tehdä tehtävät – en siksi, että ne tuntuvat nyt hyviltä – vaan koska, kun teen ne, voin myöhemmin tuntea hyviä tunteita (kuten onnistumista, pätevyyttä) tai saavuttaa muita päämääriäni.

Jokainen tarvitsee kykyä sivuuttaa tunteita väliaikaisesti. Pelkän välittömän mielihyvän perässä juokseminen ei vie kohti aidosti tärkeitä tavoitteita.

Toisaalta, jos opiskelu perustuu pelkästään tahdonvoimaan, ei opiskelusta tule kovin mukavaa. Vaarana on myös se, että jos tunteiden tärkeät viestit sivuutetaan, joudutaan toisenlaisiin hankaluuksiin: tehtävät tulevat kyllä tehdyiksi ja suoritukset suoritetuiksi, mutta opiskelija on vaarassa väsyä, koska hän ei kuuntele tarpeeksi omia tunteitaan, eikä huomaa niitä tarpeita, joista tunteiden oli tarkoitus viestittää. Kyky hellittää ja löysätä sopivasti on sekin osa opiskelutaitoa.

Motivaation ylläpitäminen on tunteen ja tahdon yhteispeliä

Taitava motivoituja osaa käyttää sekä tunteita että tahdonvoimaa motivaation ylläpitämiseen.

Tunteiden voimaa tarvitaan esimerkiksi

  • innostuksen tunnistamiseen ja ylläpitämiseen
  • kertomaan milloin tarvitaan lepoa tai milloin ollaan luisumassa itselle tärkeiden tavoitteiden ohi
  • kannustavaan sisäiseen puheeseen ja sopivien ”porkkanoiden” valitsemiseen
  • viisaiden valintojen tekemiseen

Myös tahtoa tarvitaan – esimerkiksi:

  • säännölliseen opiskelemiseen ja toimivien rutiinien ylläpitämiseen
  • aloittamiseen ja aloituskynnyksen ylittämiseen
  • perustaitojen hankkimiseen ja taidoissa olevien puutteiden paikkaamisen
  • oppimiseen itselle huonommin sopivien aineiden tai työtapojen parissa

Itsetuntemusta ja omanarvontuntoa!

Ihmiset, jotka pystyvät ylläpitämään hyvää motivaatiota päivästä toiseen, ovat todennäköisesti hyviä hyödyntämään sekä tunteiden että tahdon suomia voimavaroja. He pystyvät ohjaamaan tunnetta ja tahtoa taitavalla ajattelulla. He tuntevat itsensä ja löytävät keinoja, joilla pystyvät houkuttelemaan itsestään esiin innostusta. Heillä on riittävästi kokemusta siitä, että tekeminen myös synnyttää tunteita. He voivat motivoida itseään muistamalla, kuinka hienolta tuntuu, kun projekti valmistuu tai kuinka mukavaa on rentoutua silloin, kun tietää, että kaikki tarpeellinen tältä päivältä on jo tehty. Onnistumisen ilo on tärkeä motivaation lähde.

Motivaatio ei synny pakosta. Tahdon tuoma kurinalaisuus ei vaadi kuin hetkellisesti itsen pakottamista. Suunnitelmien toteuttaminen ja pitkäjännitteisyys ovat pikemminkin seurausta eräänlaisesta itsekunnioituksesta, omien päämäärien ja tavoitteiden arvostamisesta. Tahdon varassa toimiva tarvitsee luottamusta siihen, että on oikealla tiellä ja jo valinnut hyvät keinot edetä kohti tärkeitä päämääriä. Hyvät opiskelutaidot lisäävät myös tahdonvoimaa.

Motivaatioon tarvitaan fiilistä, tahtoa ja taitavaa ajattelua.

***

Luvassa lisää motivaatiomietteitä tällä viikolla.

Kuvat: robotti, kiipeilijä.