Kun on sanalistan vuoro

Kirjoitin aiemmin, että kielen opiskeleminen ei saisi supistua vain sanalistojen tankkaamiseen. Sanalistojen kanssa puuhastelun pitäisi olla vain pieni osa kielen oppimista – ei suinkaan ainoa kielten opiskelutekniikka.

En kuitenkaan usko, että kovin moni opiskelija siirtyy kokonaan pois sanalistamenetelmästä. Sanalistan opiskeleminen pitäisi kuitenkin aloittaa vasta tekstiin paneutumisen jälkeen. Tällöin sanalistan kanssa työskentely on lähinnä keino varmistaa, että tarvittava sanasto on tekstin yhteydessä tullut sisäistetyksi.

Jos opiskelet sanalistoja – tee se tehokkaasti!

Sanalistojen opiskelemisessa toimii hyvin versio korttimenetelmästä. Sanojen kirjoittaminen korteille olisi ehkä liian työlästä, joten kyseessä on eräänlainen kortiton korttimenetelmä, jossa sanalista toimittaa korttien virkaa. Koska niitä sanoja, joita ei muistettu, ei voi siirtää listasta sivuun, täytyy kehittää jokin merkintäjärjestelmä, joka kertoo, mitä sanoja ei osattu.

  • Voit esimerkiksi merkitä ne sanat, jotka osasit ja käydä sanoja läpi, kunnes jokainen sana on merkitty. Ihanteellisessa tapauksessa pidät tämän jälkeen tauon ja testaat osaamisesi vielä kerran (kts. hajautettu harjoittelu).

Menetelmän tehokkuus perustuu siihen, että kertaaminen kohdistuu nimenomaan niihin sanoihin, joita ei osattu. Sanastoa, joka jo osataan, ei kerrata jokaisella kierroksella.

  • Toinen mahdollisuus on merkitä ne sanat, joita et osannut. Toisella kierroksella käydään läpi vain merkityt sanat. Jos sana ei toisellakaan kierroksella palaudu mieleen, merkitään uusi merkki sanan viereen. Kolmannella kierroksella palautetaan mieleen vain kahdella merkillä merkityt sanat – ja niin edelleen.

Tästä työtavasta on se ilo, että myöhemmin sanoja kerratessa vaikeat sanat erottuvat muista, koska niiden vieressä on merkkijono. Näin esimerkiksi sanakokeen edellä voi nopeasti nähdä, mitkä sanat vaativat kipeimmin kertaamista.

Jaksottaminen

Pitkän sanalistan kohdalla voi olla tehokasta jakaa opiskeltavat sanat pienempiin ryhmiin (esim. 10 sanaa) ja käyttää sitten edellä kuvattua menetelmää jokaisen jakson opiskelemiseen vuorotellen.

Sanoja paperilla

Sanalistojen kirjoittaminen tehostaa niiden oppimista. Eräs opiskelija kertoi joskus opiskelleensa kielen sanoja kirjoittamalla niitä opiskeluvaiheessa sikin sokin paperille sekä suomeksi, että vieraalla kielellä. Lopuksi hän sitten yhdisteli sanan ja sen käännöksen toisiinsa.

Entä kun on aika kerrata? 

Sanasto ei välttämättä jää pysyvästi mieleen yhden lukukerran jälkeen, vaikka sen olisi tehnyt tehokkaastikin. Kertaaminen on siis tarpeen. Kertaamisen kannattaa käyttää ensisijaisesti tekstin lukemista ja vasta toissijaisesti uutta korttimenetelmäkierrosta. Kaikki kerrattavat sanat (ja kymmeniä muita) löytyvät tekstistä. Niitä on käytetty siellä luontevasti ja kieliopillisesti oikein. Tekstistä opit myös sanan käyttötapaa ja sisäistät sanan merkitykseen liittyviä sävyjä, joita sanalistan käännökset eivät onnistu välittämään.

Palaa siis tekstiin. Huolehdi vähemmän sanalistasta ja enemmän kielitaidosta.

***

Kuva: Darvin Bell.

Advertisement

Tehoja kertaamiseen koeviikolla – vinkit pähkinänkuoressa

Lukuvuoden viimeinen koeviikko lähestyy. Tässä koottuna Oppimisen taidot -kurssin vinkkejä erityisesti lukuaineiden parissa pakertaville. Linkeistä löydät lisätietoa ja vinkkejä.  

Kun luet tekstiä, etene näin:

Lue kokonaisuus. Pyri ymmärtämään.

1. Poimi lukiessasi erilleen olennainen yksityiskohtainen tieto, jonka muistaminen on tarpeellista, ja jota et todennäköisesti muista vain ymmärtämiseen tähtäävän lukemisen pohjalta.

Älä poimi kaikkea, mitä olisi hyvä muistaa.  Vain ymmärtämisen, ajattelemisen ja ongelmanratkaisun kannalta välttämättömät perustiedot kuuluvat tähän ryhmään. Tällaista tietoa on lukio-opiskelussa tyypillisesti vain vähän. Aineksen määrä riippuu oppiaineesta: esimerkksi kemian ykköskurssilla tällaista tietoa on paljon, mutta psykologiassa vähän. Välttämättömät määrittelyt, kaavat tms. kuuluvat tähän. Useimmat yksityiskohdat opit kuitenkin parhaiten ymmärtämiseen tähtävän lukutavan sivutuotteena.

Opettele nämä tiedot ns. korttimenetelmällä.

2. Kun luet, pyri jäsentelemän tietoa aktiivisesti. Tähtää kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Ajattele aihetta lukiessasi siitä! Olennaista ei ole se, mihin tahtiin silmäsi kiitävät riveillä, vaan se, mitä mielessäsi tapahtuu.

  • Kysy itseältäsi kysymyksiä ja etsi niihin vastauksia.
  • Alleviivaa aktiivisesti.
  • Tee omia merkintöjä ja muistiinpanoja. Piirrä miellekartta. Piirrä kaavio. Tiivistä laaja kokonaisuus yhdelle sivulle.
  • Etsi väitteitä ja niiden perusteluja.
  • Mieti esimerkkejä. Etsi tiedolle sovellusmahdollisuuksia.

3. Luettuasi pysähdy ja pyri palauttamaan mieleen, mitä juuri opit. Älä kertaa toistamalla, vaan vaivaa muistiasi!

Palauta mieleen valitsemasi kokonaisuus. Se voi tapahtua vaikka näin:

  • Selitä piirtämäsi kaavio ääneen.
  • Piirrä miellekartta uudelleen muistista.
  • Mieti asia läpi.
  • Opeta asia muille.
  • Kirjoita nopea tiivistelmä.
  • Ratkaise tunnilla käsitelty ongelma itsenäisesti uudelleen.
  • Selitä oppikirjassa korostetut käsitteet ja miten ne liittyvät toisiinsa.

Älä välitä, vaikka jotkin yksityiskohdat unohtuvat tai et muista kaikkea. Tavoitteena ei ole tiedon toistaminen, vaan tärkeiden ajatusten ajatteleminen uudelleen muistinvaraisesti. Kun olet palauttanut kokonaisuuden mieleesi, voi sitten tarkistaan ja täydentää yksityiskohtia.

4. Palaa tekstin pariin. Mieleenpalauttamisen jälkeen tiedät paljon paremmin, mihin aika kannattaa tässä vaiheessa käyttää, koska sinulla on tuntumaa siihen, mikä sujui ja mitä et ymmärtänyt.

  • Kertaa se, mikä oli vaikeaa palauttaa mieleen.
  • Varmistu asioiden välisistä suhteista. Syvennä ja tarkenna.
  • Syvennä ja laajenna näkökulmaa. Miten asiat liittyvät toisiinsa? Muihin oppiaineisiin? Omiin kokemuksiisi?
  • Tiivistä lisää! Tee valintoja sen suhteen, mikä on olennaista ja mikä ei. Kaikki tieto ei ole yhtä tärkeää.
  • Etsi olennaiset periaatteet ja tärkeimmät asiat. Palauta ne uudelleen mieleen (kuten edellä).

 

Kuvat: blmiers2 ja soundslogical.