Keskittyminen on olosuhdelaji

Kuva cc) Michael Wyszomierski via Flickr

Kuva cc) Michael Wyszomierski via Flickr

Kaikki alkoi siitä, että opiskelijat halusivat tietää, miten he voisivat oppia keskittymään paremmin. Ensimmäisessä jutussa kiersin kysymyksen väittämällä, että usein ns. keskittymiskyvyn puute on seurausta epäselvästä tärkeysjärjestyksestä ja sitä kautta todellisen keskittymishalun vähäisyydestä. Tässä jutussa aion kiertää kysymyksen toista kautta ja pohtia sitä, miten omaa keskittymiskykyään voisi tukea järjestämällä oppimiseen keskittymistä tukevia olosuhteita. (Ehkä jo kolmannessa jutussa pääsen sitten varsinaiseen keskittymistaitoon tai mielen hallinnan kehittämiseen…)

Näin järjestät itsellesi keskittymiseen otolliset olot

Voit tukea keskittymiskykyäsi järjestämällä keskittymiselle suotuisia olosuhteita. Et kuitenkaan tarvitse ihanneolosuhteita voidaksesi keskittyä.

Karsi ulkoisia häiriötekijöitä

Keskittymistä voivat häiritä ulkoiset ärsykkeet tai sisäiset yllykkeet. Usein nämä yhdistyvät. Monet ulkoiset tekijät eivät sinänsä ole häiritseviä, vaan ne häiritsevät siksi, että sieppaavat mielen muihin asioihin. Esimerkiksi kännykkä työpöydällä ei itsessään häiritse keskittymistä, mutta jos on tottunut aina kännykän nähdessään odottamaan viestiä tai tarkistamaan tiettyjä sivuja, keskittyminen kännykkä opiskelutoverina voi olla turhaan vaikeaa.

Tässä muutamia vinkkejä ulkoisten häiriötekijöiden vähentämiseen:

Karsi opiskeluympäristöstä ärsykkeet, jotka houkuttavat muuhun toimintaan.

  • Jätä kännykkä tarkoituksella toiseen huoneeseen ja oppitunnilla laukkuun.
  • Älä opiskele tietokoneen lähellä, ellet tarvitse tietokonetta opiskeluun; jos tarvitse tietokonetta vaienna viesti- ja merkkiäänet.
  • Siisti työpöytä tai huone saattaa auttaa asiaa.
  • Valitse vieruskaveri luokassa viisaasti. Älä istu sen kaverin viereen, jolla on parhaat jutut, jos se estää sinua keskittymästä oppimiseen.
  • Valitse paikka luokassa harkiten. Olisiko varminta istua etupenkissä suojassa häiriöitä? Tukeeko oma tuttu suosikkipaikka viihtymistä ja sitä kautta keskittymistä?
  • Kerro muille, että aiot opiskella ja keskittyä ja pyydä, ettei sinua häiritä. Voit tehdä näin myös sosiaalisessa mediassa sinulta välitöntä reagointia odottaville ystäville.

Hallitse hälyä

Hiljainen ympäristö on usein paras vaikeiden asioiden opiskelemiseen. Tasainen taustahäly ei kuitenkaan välttämättä estä oppimista, joten koulun käytävällä lukiessaan voi aivan hyvin oppia. Äkilliset äänet ja äänet, joita alat helposti kuunnella, häiritsevät oppimista.

  • Valitse rauhallinen opiskelupaikka.
  • Jos kaipaat hiljaisuutta, voit opiskella myös kirjastossa. Monissa kirjastoissa on lukusali tai muita mukavia opiskelunurkkauksia. Niihin voi mennä lukemaan myös muita kuin kirjaston kirjoja ja lehtiä.
  • Jos ympärillä on paljon huomiosta kilpailevia ääniä, sulje itsesi musiikin avulla ”omaan maailmaasi”. Valitse musiikkia, joka on niin tuttua ja ennakoitavaa, ettei se vaadi enää prosessointia tai kiinnitä huomiotasi.

Ehdollista itsesi oppimaan

Olet saattanut ehdollistaa itsesi niin, että kun vain näetkin vilauksen kännykästä, olet jo sitä erityisesti ajattelematta tarkistamassa viestejäsi. Tämä perustuu siihen, että olet toistanut samaa reaktiota samassa asiayhteydessä riittävän monia kertoja. Tällaista oppimista kutsutaan ehdollistumiseksi ja voit käyttää sitä hyväksesi opiskeluun keskittymisessä.

Mm. Cal Newport ehdottaa, että kannattaisi valita keskittyneelle opiskelulle aivan oma paikkansa. Paikan tulee olla helposti saavutettavissa ja sellainen, että et tee siellä mitään muuta. Tällainen voi olla vaikka koulukirjaston tietty työnurkkaus. Menet sinne opiskellaksesi ja aina siellä ollessasi myös opiskelet. Kun et pysty keskittymään tai olet tehnyt tarpeeksi työtä, poistut tästä opiskelukeskittymiselle pyhitetystä paikasta. Välitellen aivosi virittyvät keskittymään oppimiseen lähestyessäsi opiskelupaikkaa. Häiritsevät yllykkeet ja ajatukset muuttuvat harvalukuisemmiksi, koska olet totuttanut itsesi liittämään tähän paikaan ja tähän tilanteeseen juuri tietynlaista toimintaa. Aluksi keskittyminen vaatii itsekuria, mutta myöhemmin se muuttuu lähes automaattiseksi.

Valitse tehtävä viisaasti

Keskittymistään voi tukea myös asettamalla mielekkäitä tavoitteita ja valitsemalla tehtäviä viisaasti.

  • Keskittymistä tukevat tavoitteet ja tehtävät, jotka eivät ole liian helppoja eivätkä liian vaikeita
  • Keskittymistä tukee tekemisen omaehtoisuus. Mieti, mikä on sinun tapasi oppia tämä asia? Läksyt ja tehtävät ovat tikapuita, joiden on tarkoitus tukea oppimistasi – älä yksin anna niiden rajata oppimisesi piiriä.
  • Rytmitä tekemistä asettamalla välitavoitteita. Monenlaisten orastavien taitojen lujittamiseen sopii esimerkiksi aikaa vastaan harjoittelu. Kuinka monta tehtävää saat ratkaistua kymmenessä minuutissa?
  • Uusien kokonaisuuksien hahmottamiseen sen sijaan tarvitset levollisuutta ja aikaa ajatella. Silloin on hyvä asettua nykyhetkeen ja tavoitella ymmärtämistä ilman aikapainetta.

Tunne itsesi

Harvoin keskittymiselle on aivan ihanteellisia olosuhteita. Olosuhteisiin voi myös olla vaikea vaikuttaa. Lisäksi häiriöt, jotka muodostavat todellisen ongelman yhdelle, ovat toisen mielestä helposti sivuutettavissa. Parhaat neuvot oman keskittymiskykysi tukemiseen löydät, kun teet erilaisia kokeiluja ja havainnoit itseäsi rehellisesti. Joku kertoi, että luokan kirkkaat valot häiritsivät valtavasti hänen oppimistaan. Ratkaisu oli lippalakki, joka vaimensi valoärsytyksen ja helpotti keskittymistä. Voi olla, että lippalakki ei auttaisi sinua (ja se saattaa olla oppilaitoksesi järjestyssääntöjen vastainen), mutta varmasti on jotakin, mitä voit tehdä auttaaksesi itseäsi keskittymään. Kokeile ja löydä!

Mainokset

Kuusi loikkaa aloituskynnyksen yli

Joskus aloittaminen on työn vaikein vaihe

Aloittaminen on joskus vaikeaa. Aloittaminen vaatii erityistä ponnistusta. Edessä on este – aloituskynnys. Aloituskynnykselle kasautuvat pelot, motivaationpuute, mukavuudenhalu, epätietoisuus, epävarmuus, muutosvastarinta, tietämättömyys… Ne tekevät kynnyksestä korkean. Aloittamisen välttäminen tuntuu monin verroin houkuttelevammalta kuin ensimmäisen askeleen ottaminen.

Useimmilla on kokemusta siitä, että työhön tarttuminen on niin vaikeaa, että aloittaminen onnistuu vasta viimeisenä iltana perimmäisen pakon edessä. Aloittamisen viivyttäminen on yleensä monella tavalla huono diili. Tekemätön työ painaa mieltä ja oma vetkuttelu harmittaa. Työn laatu kärsii ja viimehetken paniikissa on pakko oikoa mutkia suoriksi siellä ja täällä.

3268789961_28d88af585_z

Aloituskynnyksen syntymistä on ehkä mahdotonta kokonaan välttää. On kuitenkin mahdollista oppia madaltamaan opiskelutöihin liityvää aloittamisen vaikeutta. Tässä muutamia ideoita.

1) Aloita tarpeeksi kevyesti. Tämän jutun kirjoittamisen sain aloitettua, kun lupasin itselleni, että käyn edes katsomassa mitä juttuideoita viime vuoden puolella olen kirjannut muistiin. Päätin, että ei minun tarvitse edes kirjoittaa, kunhan vain vähän virkistän muistiani. Nyt aloituskynnys on ylitetty ja aika loppuukin kesken.

2) Arvosta aloittelemista. Aloittamisen vaikeus liittyy joskus liikaan vaativuuteen itseä kohtaan. Työn pitäisi alusta alkaen tuntua etenevän hienosti. Jos ensimmäiset yritykset tuntuvat sujuvan huonosti, niistä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Alkuun pääseminen on oma työvaiheensa, omine erityispiirteineen.  Aloittelemiseen kuuluu, että aikaa kuluu ja mitään näkyvää ei välttämättä ilmesty. Aloittelemiseen kuuluu epämääräisyytä ja harha-askelia. Teksti on aluksi kökköä ja kokonaisuus hahmoton.

Hyväksy tämä. Useat tehtävät ovat aloitusvaiheessa epämääräisiä. Jos osaisit tehdä oppimistehtävän hienosti suoralta kädeltä, mitä oppimista siinä silloin olisi?

Aloittamisessa ensimmäinen tehtävä on selvittää, mitä pitäisi tehdä ja kuinka kannattaisi edetä. Aloitteluvaiheessa työ ei etene nopeasti ja osa tekemisestä on eräänlaista tehtävän ympärillä haahuilua, henkistä ja konkreettista valmistautumista tehtävän vaatimuksiin vastaamiseen. Anna itsellesi armoa ja anna aloittelullekin arvoa.

3) Muodosta vetkuttelulta suojaavia rutiineja. Yksi sellainen voi olla, että se, että aloittamisella on aikaraja. Mieti, sopisiko sinun tyyliisi jokin tottumus, josta pidät kiinni ja joka auttaa aloittamaan ajoissa. Tässä pari esimerkkiä toimivista käytännöistä, joista olen kuullut:

  • Läksyt pitää olla päivittäin aloitettu klo 18 mennessä.
  • Uusi projekti tulee olla aloitettu 48 tuntia tehtävänannon saamisesta. 

4) Tee myös jatkamisesta automaattista, kyseenalaistamatonta, itsestäänselvää. Näin voit välttää uuden aloituskynnyksen syntymisen työjaksojen välille.

Kirjailija Heather Sellers kertoo, että hän ottaa kirjoitustyönsä pienessä muodossa jopa lomille mukaan, koska jos kirjoittamisen lopettaa, aloittaminen on usein todella vaikeaa. Ammattikirjoittajakin tunnistaa, että päivän tauko kirjoittamisessa venyy helposti kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi… Pidemmän tauon aikana ehtii syntyä aloittamiskynnys, jonka ylittäminen vaatiikin sitten erityisvoimia ja toimenpiteitä. Kirjoittamisrutiinissa pysyminen on uudelleen aloittamista helpompi vaihtoehto.

Kannattaa siis miettiä, millaisin rutiinein käynnistetyn projektin saisi pidettyä aktiivisesti työn alla.

5) Lopeta kesken. Itse ajattelin pitkään, että on mielekästä työskennellä pyrkien tekemään ”yhden kokonaisuuden kerrallaan valmiiksi”. Joskus näin varmaan onkin, mutta uudelleen aloittamista se ei tee helpommaksi. Päinvastoin voi olla helpompi tarttua työhön, joka on hedelmällisestä kohdasta kesken. Kirjailija saattaa esimerkiksi lopettaa päivän työn keskeneräiseen lauseeseen. Seuraavana aamuna aloittuskynnys on madaltunut: Vaikka kaikki muu olisi vielä epämääräistä, niin ainakin sen yhden lauseen voisin kirjoittaa loppuun…

6) Tee aikomus seuraavaa kertaa varten. Jos et pidä keskeneräisistä lauseista, voit päättää työskentelyn varmistamalla jollakin toisella tavalla, että tiedät, mihin olet seuraavaksi tarttumassa.  Varmista, että aikomus on tarpeeksi kouriintuntuva niin, että tiedät aivan tarkkaan, mitä sinun pitää tehdä. Siis tähän tapaan: Mieti seuraava väliotsikko. Etsi netistä käsitteen synestesia merkitys. Tee lista sodan syistä. Liian laaja tai epämääräinen aikomus voi pelottaa sinut pois työn kimpusta.

Suunnitelmista tukea ja joustoa opiskeluun

“Your schedule should be rigid enough to be effective, yet flexible enough to take care of ever recurring emergencies.” William H. Armstrong (1995) Study is Hard Work, s. 27
Armstrongin ajatus kiteyttää minusta jotain tosi olennaista suunnittelemisesta. Suunnittelemisen perusajatukseen kuuluu, että suunnitelmaan jossakin mielessä sitoudutaan. Sellaisten suunnitelmien tekeminen, joiden jo suunnitelmaa tehdessä tietää toteutuvan epätodennäköisesti tai tuskin ollenkaan, ei juuri auta. Suunnitelmaan pitää sitoutua. Se pitää laatia sellaiseksi, että se kertoo aidosta, vakavasti otettavasta aikomuksesta suunnitteluhetkellä.  Niinpä suunnitteluhetkellä on syytä olla kirkkaalla ja arkirealistisella mielellä. Vakaasti aiotut, kohtuulliset odotukset itseä kohtaa on sitten myös syytä täyttää.
Suunnitelma, joka lentää kokonaan ikkunasta heti, kun matkaan tulee mutka tai muutos, ei anna tarpeeksi tukea tekemiselle. Pieniä mutkia ja muutoksia tulee näet vastaan lähes aina: väsyttääkin vähän enemmän, aikaa jäikin vähemmän kuin oli ajatellut, on jokin häiriötekijä tai ei vaan huvita juuri sillä hetkellä. Jos suunnitelman toteuttamista pitää joka kerta harkita uudelleen, menetetään suunnitteluun liittyvä ennalta päättämisen ja rutinoitumisen hyöty.
Suunnitelma tai säännöllinen työskentelyrytmi on arvokas juuri siksi, että sillä voidaan kiertää hetkellisiin motivaatiokuoppiin putoamisen ongelmia. ”Tapa talon pitää”, sanoi vanha kansa ja opiskelijalla tämä pätee myös. Kun töihin tarttuminen on ennakoitua ja säännöllistä, opiskelun saa käynnitettyä pienistä mutkista ja häiriötekijöistä huolimatta, parhaimmillaan lähes automaattisesti.
Kaikkea ei mitenkään voi ennakoida. Joskus matkaan mahtuu niitä vähän suurempia mutkia. Suuret muutokset edellyttävät uutta suunnitelmaa. Keskisuuret muutokset edellyttävät joustavaa suunnitelmaa.  Miten se voi toteutua? Minä ymmärrän tämän niin, että suunnitelmaan ei useinkaan ole tarpeen sitoutua viimeistä piirtoa myöten. Tilanteiden muuttuessa suunnitelman tärkeitä osasia on hyvä pystyä järjestelemään uudelleen. Ei ole juurikaan merkitystä sillä, tulevatko matikan tehtävät tehtyä hyppytunnilla vai illalla kotona, kunhan ne tulevat tehdyksi. Jos on aikonut opiskella historiaa, mutta englannin kappale tuntuukin kiinnostavammalta, voi aivan hyvin aloittaa siitä. Johonkin täytyy kuitenkin myös sitoutua, jos mieli, että suunnitelmasta on apua. Näissä esimerkeissä sitoutuminen voi koskea esimerkiksi sitä, että läksyt tulevat päivittäin luetuiksi esimerkiksi niin hyvin kuin tietyn ajan puitteissa on mahdollista.
Suunnitelmaa laatiessaan onkin hyvä miettiä, mikä osa ennakoinnista on sellaista, jota voi tarpeen tullen muuttaa ja mikä taas on sitä, johon on sitoutunut lähestulkoon kaikissa olosuhteissa.
 Kuva: bubbo
Muita juttuja suunnittelemisesta ja ajankäytöstä:

Unohda motivaatio – siirry automaattiohjaukseen

MOTTO: Jos luot itsellesi toimivat opiskelurutiinit, säästyt valtavalta määrältä motivaationpuutteesta johtuvaa viivyttelyä.

 

1. Suunnittele itsellesi opiskelupalkki – sopivan pituinen ajanjakso, jonka käytät opiskeluun joka päivä olosuhteista riippumatta. On yksilöllistä millainen ajanjakso on sopiva. (45 minuuttia – 1,5 tuntia lienee tyypillinen aika, joka jaksaa keskittyneesti työskennellä. Vähempikin käy. Rutiineissa ratkaisevaa ei ole ajan pituus, vaan sitkeä toisto. Voit yllättyä miten paljon saat aikaan tehokkaasti käytetyssä tunnissa.)

2. Etsi jokaisesta päivästä sopivin hetki opiskelupalkille. Vaaraa aika kalenteriin, aivan kuin varaat ajan oppitunneillekin. Mieti missä voit opiskella tehokkaasti ja mahdollisimman keskeytyksettä varaamasi ajan. Valitse sopiva paikka.

3. Rajaa aika ennalta. Vaikka näin: Opiskelen tunnin. Tai näin: Opiskelen vähintään puolituntia, mutta enintään puolitoista. Takaraja auttaa tehokkuuteen. Takarajan saavutettuasi olet vapaa tekemään muuta. Jos tuhlaat varaamasi ajan, ei ole viisasta varastaa sitä takaisin muilta mukavilta asioilta. Opit nopeasti, että jos aiot työskennellä, sinun on työskenneltävä juuri nyt, opiskelupalkissa.

4. Valitse tehtävät. Jos sinulla on läksyjä, niistä voi aloittaa. Älä kuitenkaan ulkoista opiskelusi suunnittelua läksyjä määrääville opettajille. Tee joka tapauksessa jotakin. Työstä tulossa olevaa projektia (jota ei ehkä olisi vielä ihan pakko tehdä), paikkaa puutteita, kertaa pääkohtia, syvennä ymmärrystäsi ja osaamistasi jotenkin. MUTTA vain ennalta valitun ajan puitteissa. Tarkoitus, on että opiskelet tehokkaasti ja että sinulla on aikaa muulle elämälle.

5. Keskity. Kokonaan. Palauta mielesi lempeästi, kun se harhaille. (Jos sinun on vaikea keskittyä pitkää aikaa kerrallaan, lyhennä palkin kestoa suunnitellusti. Rakenna opiskelusi sen mittaisista yksiköistä, joista vielä selviät. Vähitellen keskittymiskykysi kasvaa.)

6. Ajan loppuessa luo odotus siitä, mitä teet seuraavalla kerralla.

7. Sulje kirjat. Pidä hauskaa!

8. Toista. Toista. Toista.

 

Idean lähteenä  Study Hacks.

Kuvat Marsmet544 ja Rennet Stowe.

Oppimisen taidot -arvokello: Rutiinit ja työtapa

  • Nukutko tarpeeksi – myös arkiöisin?  
  • Syötkö riittävästi? 
  • Opiskeletko säännöllisesti koulutuntien ulkopuolella? 
  • Oletko pääsääntöisesti läsnä oppitunneilla? 
  • Tiedätkö milloin on seuraavan isomman koulutyön palautuspäivä? 
  • Tiedätkö, mitkä ovat tärkeimmät opiskeluun liittyvät asiat, joita sinun pitäisi tehdä tänään? Entä huomenna? 
  • Käytätkö säännöllisesti aikaa johonkin sellaiseen toimintaan, jonka koet aidosti viristävänä? 

Tämä arvokellon lohko muistuttaa perusasioiden tärkeydestä. Liian väsyneenä on turha opiskella, eikä ongelma ratkea opiskelutekniikkaan hiomalla, jos keho huutaa unta. Ilman riittävää toistoa ja kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä parhaatkaan aikomukset eivät muutu oppimiskokemusta mullistavaksi toiminnaksi.

Menestyvä opiskelija pitää huolta perustarpeistaan, nukkuun hyvin, syö riittävästi, hoitaa ihmissuhteitaan ja tekee vapaa-ajallaan iloa tuovia, virkistäviä asioita. Menestyvä opiskelija käyttää kalenteria ja ennakoi tulevaa. Menestyvä opiskelija ei käytä kaikkea aikaansa opiskeluun, vaan muistaa myös levätä. Menestyvällä opiskelijalla on toimivia ajankäytön rutiineja: hän etsii päivittäin itselleen parhaat hetket ja tavat opiskella ja pyrkii pysymään niissä. Hän kehittää tottumuksia, joiden varassa työt tulevat tehtyä huonompanakin päivänä.

Rutiinit ja työtapa on ryhmä taitoja, jotka liittyvät oppimisen edellytysten luomiseen. Ennen kuin ryhtyy kovin monimutkaisiin analyyseihin omista oppimisen taidoistaan, on hyvä varmistaa, että tämä taitojen ryhmä on riittävän hyvin hallussa.

Ilman perustarpeiden huomioimista ei yksinkertaisesti jaksa opiskella. Mieltä ja ruumista tulee kohdella hyvin.

Ilman ajankäytön taitoja opiskelu tuntuu kaoottiselta; työt jäävät palauttamatta tai kasautuvat viimeiseen iltaan; lukio tuntuu stressaavalta; koskaan ei tunnu olevan aikaa ja toisaalta aika vain häviää, valuu käsistä.

Säännöllinen opiskeleminen on luonnollisesti tärkeää. Koulussa on syytä olla paikalla. Oppitunnilla pitäsi olla enemmän kuin vain fyysisesti läsnä. Läksyille ja muille projekteille olisi hyvä olla päivässä ja viikossa omat melko samoina toistuvat aikansa, jolloin niiden kimppuun tulee käytyä huvittamisen asteesta riippumatta. Vasta sitten, kun opiskelu tai muu työnteko on ennustettavaa ja säännöllistä nähdään tuottaako työsketely tulosta. On yllättävän tehokasta tehdä säännöllisesti vähän.

20 minuuttia matematiikan ongelmien parissa joka päivä tarkoittaa kahta tuntia viikossa, jos yksi päivistä jätetään vapaaksi. Tyypillisen lukiolaisen jakson aikana se tarkoittaa 12-14  tuntia harjoittelua. Tällaisella työmäärällä on jo merkitystä – mutta jos sen 20 minuuttia jättää tekemättä ajatellen, ettei nyt yhdellä 20 minuuttisella ole juurikaan vaikutusta, kasautumisen hyöty jää saamatta. Koeviikon viimehetken harjoittelussa samoihin tuntimääriin on lähes mahdotonta enää päästä.

Millaisia opiskelurutiineja sinulla on?

Kuva täältä.