Suunnitelmista tukea ja joustoa opiskeluun

“Your schedule should be rigid enough to be effective, yet flexible enough to take care of ever recurring emergencies.” William H. Armstrong (1995) Study is Hard Work, s. 27
Armstrongin ajatus kiteyttää minusta jotain tosi olennaista suunnittelemisesta. Suunnittelemisen perusajatukseen kuuluu, että suunnitelmaan jossakin mielessä sitoudutaan. Sellaisten suunnitelmien tekeminen, joiden jo suunnitelmaa tehdessä tietää toteutuvan epätodennäköisesti tai tuskin ollenkaan, ei juuri auta. Suunnitelmaan pitää sitoutua. Se pitää laatia sellaiseksi, että se kertoo aidosta, vakavasti otettavasta aikomuksesta suunnitteluhetkellä.  Niinpä suunnitteluhetkellä on syytä olla kirkkaalla ja arkirealistisella mielellä. Vakaasti aiotut, kohtuulliset odotukset itseä kohtaa on sitten myös syytä täyttää.
Suunnitelma, joka lentää kokonaan ikkunasta heti, kun matkaan tulee mutka tai muutos, ei anna tarpeeksi tukea tekemiselle. Pieniä mutkia ja muutoksia tulee näet vastaan lähes aina: väsyttääkin vähän enemmän, aikaa jäikin vähemmän kuin oli ajatellut, on jokin häiriötekijä tai ei vaan huvita juuri sillä hetkellä. Jos suunnitelman toteuttamista pitää joka kerta harkita uudelleen, menetetään suunnitteluun liittyvä ennalta päättämisen ja rutinoitumisen hyöty.
Suunnitelma tai säännöllinen työskentelyrytmi on arvokas juuri siksi, että sillä voidaan kiertää hetkellisiin motivaatiokuoppiin putoamisen ongelmia. ”Tapa talon pitää”, sanoi vanha kansa ja opiskelijalla tämä pätee myös. Kun töihin tarttuminen on ennakoitua ja säännöllistä, opiskelun saa käynnitettyä pienistä mutkista ja häiriötekijöistä huolimatta, parhaimmillaan lähes automaattisesti.
Kaikkea ei mitenkään voi ennakoida. Joskus matkaan mahtuu niitä vähän suurempia mutkia. Suuret muutokset edellyttävät uutta suunnitelmaa. Keskisuuret muutokset edellyttävät joustavaa suunnitelmaa.  Miten se voi toteutua? Minä ymmärrän tämän niin, että suunnitelmaan ei useinkaan ole tarpeen sitoutua viimeistä piirtoa myöten. Tilanteiden muuttuessa suunnitelman tärkeitä osasia on hyvä pystyä järjestelemään uudelleen. Ei ole juurikaan merkitystä sillä, tulevatko matikan tehtävät tehtyä hyppytunnilla vai illalla kotona, kunhan ne tulevat tehdyksi. Jos on aikonut opiskella historiaa, mutta englannin kappale tuntuukin kiinnostavammalta, voi aivan hyvin aloittaa siitä. Johonkin täytyy kuitenkin myös sitoutua, jos mieli, että suunnitelmasta on apua. Näissä esimerkeissä sitoutuminen voi koskea esimerkiksi sitä, että läksyt tulevat päivittäin luetuiksi esimerkiksi niin hyvin kuin tietyn ajan puitteissa on mahdollista.
Suunnitelmaa laatiessaan onkin hyvä miettiä, mikä osa ennakoinnista on sellaista, jota voi tarpeen tullen muuttaa ja mikä taas on sitä, johon on sitoutunut lähestulkoon kaikissa olosuhteissa.
 Kuva: bubbo
Muita juttuja suunnittelemisesta ja ajankäytöstä:

Oppimisen taidot -arvokello: Rutiinit ja työtapa

  • Nukutko tarpeeksi – myös arkiöisin?  
  • Syötkö riittävästi? 
  • Opiskeletko säännöllisesti koulutuntien ulkopuolella? 
  • Oletko pääsääntöisesti läsnä oppitunneilla? 
  • Tiedätkö milloin on seuraavan isomman koulutyön palautuspäivä? 
  • Tiedätkö, mitkä ovat tärkeimmät opiskeluun liittyvät asiat, joita sinun pitäisi tehdä tänään? Entä huomenna? 
  • Käytätkö säännöllisesti aikaa johonkin sellaiseen toimintaan, jonka koet aidosti viristävänä? 

Tämä arvokellon lohko muistuttaa perusasioiden tärkeydestä. Liian väsyneenä on turha opiskella, eikä ongelma ratkea opiskelutekniikkaan hiomalla, jos keho huutaa unta. Ilman riittävää toistoa ja kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä parhaatkaan aikomukset eivät muutu oppimiskokemusta mullistavaksi toiminnaksi.

Menestyvä opiskelija pitää huolta perustarpeistaan, nukkuun hyvin, syö riittävästi, hoitaa ihmissuhteitaan ja tekee vapaa-ajallaan iloa tuovia, virkistäviä asioita. Menestyvä opiskelija käyttää kalenteria ja ennakoi tulevaa. Menestyvä opiskelija ei käytä kaikkea aikaansa opiskeluun, vaan muistaa myös levätä. Menestyvällä opiskelijalla on toimivia ajankäytön rutiineja: hän etsii päivittäin itselleen parhaat hetket ja tavat opiskella ja pyrkii pysymään niissä. Hän kehittää tottumuksia, joiden varassa työt tulevat tehtyä huonompanakin päivänä.

Rutiinit ja työtapa on ryhmä taitoja, jotka liittyvät oppimisen edellytysten luomiseen. Ennen kuin ryhtyy kovin monimutkaisiin analyyseihin omista oppimisen taidoistaan, on hyvä varmistaa, että tämä taitojen ryhmä on riittävän hyvin hallussa.

Ilman perustarpeiden huomioimista ei yksinkertaisesti jaksa opiskella. Mieltä ja ruumista tulee kohdella hyvin.

Ilman ajankäytön taitoja opiskelu tuntuu kaoottiselta; työt jäävät palauttamatta tai kasautuvat viimeiseen iltaan; lukio tuntuu stressaavalta; koskaan ei tunnu olevan aikaa ja toisaalta aika vain häviää, valuu käsistä.

Säännöllinen opiskeleminen on luonnollisesti tärkeää. Koulussa on syytä olla paikalla. Oppitunnilla pitäsi olla enemmän kuin vain fyysisesti läsnä. Läksyille ja muille projekteille olisi hyvä olla päivässä ja viikossa omat melko samoina toistuvat aikansa, jolloin niiden kimppuun tulee käytyä huvittamisen asteesta riippumatta. Vasta sitten, kun opiskelu tai muu työnteko on ennustettavaa ja säännöllistä nähdään tuottaako työsketely tulosta. On yllättävän tehokasta tehdä säännöllisesti vähän.

20 minuuttia matematiikan ongelmien parissa joka päivä tarkoittaa kahta tuntia viikossa, jos yksi päivistä jätetään vapaaksi. Tyypillisen lukiolaisen jakson aikana se tarkoittaa 12-14  tuntia harjoittelua. Tällaisella työmäärällä on jo merkitystä – mutta jos sen 20 minuuttia jättää tekemättä ajatellen, ettei nyt yhdellä 20 minuuttisella ole juurikaan vaikutusta, kasautumisen hyöty jää saamatta. Koeviikon viimehetken harjoittelussa samoihin tuntimääriin on lähes mahdotonta enää päästä.

Millaisia opiskelurutiineja sinulla on?

Kuva täältä.