Reaaliaineissa ja muissakin aineissa opeteltavana näyttää olevan usein liuta uusia hienoja sanoja. Ne ovat tieteenalan tyypillisiä käsitteitä ja ne löytyvät usein oppimateriaalista valmiiksi lihavoituina. Opettajat korostavat käsitteiden osaamista, jotta osaat puhua asioista tarkasti, osuvasti ja pätevästi. Jos opiskelet psykologiaa, opit myös puhumaan psykologiaa.
Oletetaan, että olet opiskellut jotakin aihetta, vaikkapa sosiaalipsykologiaa psykologian kurssilla.
- Mitä muistat viime tunnista?
- Millaista tietoa asiasta sinulla on käsitellystä aiheesta parin viikon päästä?
- Entä sen jälkeen? Mitä muistat vaikkapa ylioppilaskirjoituksissa?
Seuraavassa on kuvailtu muutamia vaihtoehtoja. Ehkä jokin niistä tuntuu tutulta.
Tiedon rippusia
On mahdollista, että muistat asioita vain hajanaisesti. Käsitteen sieltä, toisen täältä. Jonkin esimerkin tai tutkimuksen. Et ehkä panostanut opiskeluun kovin paljon ja asioiden muistaminen on lähes sattumanvaraista. Tässä tilanteessa tiedät usein itsekin, ettei oppiminen vielä ole ollut riittävää.
Pallomeri
Voit myös olla omaksunut paljonkin uusia käsitteitä. Tunnistat vaikeita sanoja. Osaat asioille uusia nimiä. Muistat olennaista tietoa ja yksityiskohtiakin. Olet kerrannut Quizletillä. Osaat ehkä määritellä käsitteet ja muistat kirjan esimerkin. Kuitenkin on käynyt niin, että tieto on mielessä irrallisina palloina. Pallot ovat hauraita. Ne puhkeavat, jos niitä tökkää kysymyksellä tai yrittää sovittaa uuteen paikkaan. Tietoa ei oikein voi käyttää mihinkään.
Pallomeri päässä voi kuitenkin tuntua tiedolta. Jos palloja on paljon, sen kokoaminen on voinut olla työlästä. Saatat ajatella, että olet opiskellut juuri niin kuin sinun odotetaankin opiskelevan. Tiedät vaikeita sanoja. Tunnistat, mistä puhutaan.
Tällä tiedolla osaat todennäköisesti vastata moniin opettajan esittämiin kysymyksiin ja saatat pärjätä oikein hyvin monivalintakokeessa. Olet ehkä peruskoulussa pärjännyt ihan kivasti, kun olet ollut nopea keräilemään pallon sieltä, toisen täältä. Pallomeri päässä lukion kokeeseen vastaava opiskelija saattaa kuitenkin olla pettynyt, kun esseistä ei tule hyviä pisteitä, vaikka ”tietää kaiken tarpeellisen”.
Pallolaatikko
Jos yllä kuvatut tilanteet eivät tunnu tutuilta, olet ehkä päässyt tiedon jäsentelyssä pidemmälle. Ymmärrät, että asioita ei kannata opetella irrallaan, vaan asiayhteydessä. Niinpä tiedät, mihin laatikkoon pallot kuuluvat. Tämä sana liittyy näihin sanoihin, tuo noihin toisiin. Nämä kulkevat yhdessä, nuo erillään. Tiedon muistaminen on helpompaa, kun käsitteillä on kavereita. Huomaat, että samaan esimerkkiin voi usein soveltaa useampaa palloa samasta laatikosta.
Tähän moni opiskelija ymmärtää pyrkiä jo niiden kielten sanojenkin kohdalla. Samaan asiaan liittyvät asiat ryhmitellään yhteen. Käsitteen merkitys on helpompi ymmärtää asiayhteydessä. Psykologian opiskelija tietää, että roolit ja normit liittyvät ryhmien toimintaan, ja ymmärtää, että kulttuurista ja sosiaalistumisesta puhutaan usein samassa yhteydessä.
Ryhmiteltynä eri käsitteet palautuvat helpommin mieleen ja tiedosta tulee käyttökelpoisempaa.
Kokonaisuuksia ja yhteyksiä
Pidemmällekin voi päästä. Voit osata asioita niin, että käsitteistä muodostuu kokonaisuuksia. Hahmotat käsitteiden merkityksen lisäksi niiden käyttötapaa ja suhdetta muihin käsitteisiin. Tiedät, mitkä käsitteet kokoavat ja mitkä tarkentavat. Tunnistat, että samastakin asiasta käytetään joskus sävyltään erilaisia käsitteitä ja huomaat, miten esimerkit näyttäytyvät erilaisina riippuen siitä, minkä käsitteiden avulla niitä tarkastellaan.
Pois pallomerestä
Kun on paljon opittavaa, on ihan ymmärrettävää, että päästä löytyy jäsentyneen tiedon sijasta pallomeri. Mutta opiskelussa ei ole kysymys pallojen keräilemisestä. Jos yrität selvitä ajattelutehtävistä – kuten esseen kirjoittamisesta – pallomeren avulla, on edessä taatusti hankaluuksia.
Onnistuvan opiskelun taustalla on usein pieniä viisaita siirtoja, joita kaikki eivät tee. Siirrot helpottavat oppimista niin paljon, että niitä käyttävät näyttävät tosi fiksuilta, lahjakkailta. Kyse ei kuitenkaan ole asiasta, johon ei voisi itse vaikuttaa. Kuka tahansa voi oppia suhtautumaan tietoon tavalla, joka vähentää pallomerta ja tuottaa käyttökelpoista tietoa ja osaamista.
Seuraavaksi kerron, miten se käy silloin, kun opittavana on paljon uusia käsitteitä. Fiksun opiskelijan suhtautuminen käsitteisiin tiivistyy neljään siirtoon, joita voi tehdä siinä järjestyksessä, joka kulloinkin tuntuu helpoimmalta. Mikään näistä ei riitä yksinään, mutta yhdessä käytettynä näillä keinoilla syntyy oikeaa osaamista ja käyttökelpoista ymmärrystä.
Fiksun opiskelijan siirrot: Määritelmä tai kuvaus
Todennäköisesti kohtaan uuden käsitteen opettajan opettamana tai oppimateriaalissa. Tällöin sen yhteydestä löytyy tyypillisesti lause tai lauseita, jotka määrittelevät kyseisen käsitteen. Määritelmä tai kuvaus kannattaa lukea hitaasti ja rauhallisesti, mieluusti vaikka ääneen. Pysähdy jokaisen tärkeältä tuntuvan sanan kohdalle ja mieti, mitä sana tarkoittaa. Jos et ymmärrä sitä, kertaa tai ota selvää.
Määritelmälauseisiin pyritään tiivistämään lyhyeen lauseeseen paljon olennaista tietoa. Siksi määritelmät eivät ole helppoa luettavaa. On ehkä houkuttelevaa jättää määritelmä tarkemmin miettimättä ja tyytyä vain opettajan tai oppimateriaalin tarjoaman esimerkin muistamiseen. On kuitenkin hankalaa, jos osaaminen jää yksittäisen esimerkin varaan. Kuinka silloin voi tietää, mikä käsitteessä on olennaista.
Jos pystyt ymmärtäen lukemaan määritelmän, saat paljon aineksia myös seuraaviin siirtoihin. Toisaalta, jos määritelmän ymmärtäminen tuntuu hankalalta, voit miettiä muita fiksun opiskelijan siirtoja ensin ja palata sitten takaisin määrittelyyn. Määritelmä aukeaa usein paremmin, kun ymmärrät, mihin käsitettä tarvitaan ja olet luonut eläviä mielikuvia asiasta.
Fiksun opiskelijan siirrot: Elävät mielikuvat
Käsitteet ovat olemassa siksi, että he auttavat meitä ymmärtämään todellisuutta. Ymmärrettävänä on kokonainen rikas, moniulotteinen maailma, josta sinulla on havaintoja ja kokemuksia. Psykologiaa opiskellessa kokemukset voivat olla välittömiä ja omakohtaisia. Muilla tiedonaloilla voit joutua etsimään esimerkkejä etäämmältä. Joka tapauksessa muistat käsitteen paremmin, jos pysyt luomaan siihen liittyen eläviä mielikuvia. Miltä tämä näyttää, kuulostaa, haisee, maistuu, tuntuu? Miten tämä konkreettisesti tehdään?
Esimerkiksi, jos pohdittavana on psykologian käsite sosiaalistuminen, älä tyydy kirjassa annetuun yhteen esimerkkiin. Kun kirjassa sanotaan, että ”lapsi sosiaalistuu, kun vanhemmat ja muut kasvattajat ohjaavat lapsen käyttäytymistä”, kannattaa miettiä konkreettisia ja keskenään mahdollisimman erilaisia tilanteita, joissa näin tapahtuu. Esimerkiksi näin:
- Kun myöhästymiset merkitään koulussa Wilmaan, lapsi oppii, että aikatauista on tarkoitus pitää kiinni ja että ei ole sopivaa jäädä pelaamaan peliä loppuun tai ihailemaan ötököitä silloin, kun oppitunti on alkamassa. Lapsi sisäistää näin piirteitä vallitsevan kulttuurin aikakäsityksestä.
- Kun vanhemmat lohduttavat itkevää lasta ja sanovat: ”Olet varmaan tosi pettynyt, mutta nyt kannattaa vain jatkaa harjoittelua”, lapsi sosiaalistuu oppiessaan nimeämään ja tunnistamaan tunteita ja löytäessään keinoja selvitä pettymyksestä.
- Kun ekaluokkalainen ihailee opettajaansa ja samastuu häneen, hän samalla sosiaalistuu ja omaksuu käsityksiä siitä, mitä on olla osaava ja tietävä aikuinen.
Käytä hyväksesi omia kokemuksia, aiempia tietoja, oppimateriaalin kuvia ja uteliasta mielikuvitusta.
Ps. Joskus kannattaa luoda mielikuvia myös siitä, mitä käsite ei ole. Näin saat selkeytettyä itsellesi käsitteen merkitystä.
Fiksun opiskelijan siirrot: Tiedon tarkoitus
Monet opiskelijat onnistuvat kahdessa ensimmäisessä siirrossa. Siksi tämän tekstin tärkein kohta saattaa olla tässä: Kysy aina tiedon tarkoitusta.
Miksi tietty käsite on kerrottu sinulle? Käsitteet eivät saisi olla mielessäsi taivaalta valmiina putoilevia pallosia, jotka vaan pitää opetella! Olet oppinut pelaamaan koulupeliä ja opettelemaan vastaan tulevia asioita, vaan siksi että ne ovat siinä. Lopeta tämän pelin pelaaminen.
Opittavat asiat eivät ole edessäsi ilman syytä. Tiedolla on jokin tehtävä. Se on olemassa (ja opetussuunnitelmassa), koska se on jollakin tavalla arvokasta, toimivaa, käyttökelpoista. Sinulle ei kerrota sosiaalistumisesta siksi, että sinun pitää tietää sosiaalistumisesta.
Sinulle kerrotaan käsitteestä esimerkiksi siksi, että se
- tekee näkyväksi asian, joka jäisi muuten huomaamatta
- tarkentaa katseen olennaiseen
- selittää havaittuja/tunnettuja ilmiöitä ja tapahtumia
- ohjaa toimintaa mielekkääseen suuntaan.
Muista kysyä miksi. Muista kysyä, mikä on tiedon tarkoitus.
Hyviä kysymyksiä tiedon tarkoituksen paljastamiseen ovat esimerkiksi seuraavat:
- Mihin kysymykseen tämä on vastaus?
- Mitä tämä auttaa näkemään tarkemmin?
- Mitä tämä selittää?
- Mitä tästä seuraa?
Fiksun opiskelijan siirrot: Lähiseutu
Jossain vaiheessa kannattaa hieman nostaa katsetta ja hahmottaa kokonaisuutta, johon opittava käsite liittyy. Mitä muita tärkeitä sanoja tässä ”pallolaatikossa” on? Miten pallolaatikon käsitteet suhteutuvat toisiinsa? Kannattaa nähdä vaivaa sen tunnistamiseksi, mihin kokonaisuuteen tieto liittyy. Jos olet pohtinut edellistä kysymystä hyvin, sinulla on hyvät edellytykset tunnistaa läheisiä ajatuksia, tutkimuksia ja ilmiöitä.
Jos käsite on osa käsitehierarkiaa, selkeytä se itsellesi.
- Jos käsite olisi otsikko, mitkä olisivat alakohdat?
- Jos käsite olisi alakohta, mikä olisi otsikko.
Jos käsite liittyy tapahtumaketjuun, selkeytä sen kulku itsellesi. Mitä on ennen, mitä tämän jälkeen?
Usein käsitteitä opitaan osana keskustelua siitä, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää ja huomionarvoista. Eri tutkimusperinteissä käytetään samastakin asiasta joskus eri käsitteitä. Tunnistatko tällaisia, läheisiä käsitteitä? Tarkoittavatko ne ihan samaa vai onko niillä sävyero tai jopa ratkaiseva ero siinä, miltä asiat tietyn käsitteen valossa näyttävät?
Pohdintaa voi jatkaa pitkäänkin. Se on osa psykologista ajattelua ja osaamista. Yksittäisen käsitteen kohdalla tuskin voit juttua tähän pitkäksi aikaa, mutta muista edes hetkeksi kohdentaa katsetta yksittäistä sanaa laajemmalle.
Oppimisen taidot 