Poimi vain sieniä, jotka tunnet eli käsitteiden määrittelystä esseevastauksissa

”Hyvässä vastauksessa on käytetty tieteenalan käsitteittä.”

Otsikkoon on kirjattu reaalivastausten arvioinnin perusohje. Opiskelu on paljossa uusien käsitteiden omaksumista. Oppimista pitäisi osoittaa koristelemalla tekstinsä psykologisella sanastolla. Miten tämän tapahtuu? Mihin käsitteitä käytetään? Miten niitä käytetään? Pitääkö käsitteet määritellä?

Seuraavassa joitakin ajatuksia siitä, miten saa käsitteet käyttöön reaaliaineissa, erityisesti esseekokeissa. Ohjeet sopivat niin koeviikolle kuin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuville.

6305993987_ab9c1c52d5_z

Käsitteiden määritteleminen

Opettajat saattavat korostaa, että käsitteet pitää määritellä. Ongelmia tuottaa se, että jos tietää todella paljon, ei mitenkään ehdi määritellä kaikkia käyttämiään käsitteitä. Mitkä käsitteistä siis tulisi määritellä?

1) Tehtävänannon ymmärtämisen kannalta olennaiset käsitteet määritellään aina vastausta suunniteltaessa. Määritelmän kirjoittaminen itse vastaukseen ei sen sijaan ole ihan aina välttämätöntä. Hyvä nyrkkisääntö on, että tehtävänannon olennaiset käsitteet määritellään aina, kun osataan. Jos määrittely on todella vaikeaa, eikä se ole tehtävän ratkaisemisen kannalta välttämätöntä, määrittelyn voi jättää pois.

2) Jos koko vastaus rakentuu tietyn käsitteen merkityksen ymmärtämiselle, määrittelyä ei voi jättää pois vastauksesta. Kysymyksessä ”Onko seksuaalisuus perustarve?” et voi jättää määrittelemättä käsitettä ”perustarve”, koska kysymykseen annettu vastaus riippuu tästä määritelmästä. Toisaalta määritelmän ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan vastauksessa voidaan arvioida erilaisia tulkintoja käsitteestä. Siis esimerkiksi tähän tapaan:

”Jos perustarpeena pidetään tarpeita, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä niin seksuaalisuutta voidaan pitää perustarpeena, mutta jos taas edellytämme, että perustarpeet ovat myös homeostaattisia, seuraa siitä, että…”

Muita tämäntapaisia tehtäviä:

  • Tarkastele aikuisiän kiintymyssuhteita (yo kevät 2013, tehtävä 3). Kiintymyssuhde on välttämätöntä määritellä.
  • Persoonallisuushäiriöt ja sosiaalinen vuorovaikutus (yo kevät 2013, tehtävä 10+). Persoonallisuushäiriöiden määrittely aivan olennaista. Sosiaalisen vuorovaikutuksen käsitteen ymmärtäminen käy ilmi aiheen käsittelystä, joten määrittely tekstissä ei ole välttämätöntä – sen sijaan käsitteen eri ulottuvuuksien kartoittaminen suunnitteluvaiheissa on ratkaisevan tärkeää.
  • Arvioi projektiivisia testejä persoonallisuuden tutkimusmenetelmänä (yo kevät 2013, tehtävä 8). Projektiiviset testit pitää määritellä ja esitellä, selittää niiden toimintaperiaate jne.

Samaan tapaan on tarpeen määritellä esimerkiksi kehityspsykologian tehtävissä mainitut ikämääreet. Esim. leikki-ikä 2-6 v, kouluikä 7-12, nuoruus 12-20/25 jne.

3) Kysymyksessä esiintyvän käsitteen määrittelyn voi jättää pois tekstistä, jos kyseessä ei ole psykologian käsite. 

Esimerkiksi kevään yo tehtävissä 1 ja 9 ei ole tarpeen vastauksessa määritellä sosiaalista mediaa tai kevyttä liikennettä, mutta näiden käsitteiden ymmärtäminen pitää varmistaa vastausta suunniteltaessa.

Tehtävä 1: Miten psykologista tutkimustietoa voidaan hyödyntää kevyen liikenteen suunnittelussa?

Tehtävä 9: Sosiaalisen median (kuten esimerkiksi Facebookin ja Twitterin) merkitys nuoruusiän kehitykselle.

4) Kysymyksessä esiintyvän käsitteen määrittelyn voi jättää pois tekstistä, jos kyseessä on hyvin yleisluontoinen käsite, jonka ymmärtäminen muutoin ilmenee vastauksen sisällöistä. 

Tästä esimerkkinä aiemmin mainittu tehtävä 9+: Persoonallisuushäiriöt ja sosiaalinen vuorovaikutus. Sosiaalisen vuorovaikutuksen voi tässä määritellä, mutta vastauksen arvo ei juurikaan riipu tästä määrittelystä vaan siitä, miten hyvin yhteyksiä persoonallisuushäiriöihin on onnistuttu erittelemään. Aivan ratkaisevaa sen sijaan on se, hahmottaako vastaaja sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeeksi monipuolisesti. Suunnitteluvaiheessa onkin tarpeen esittää itselleen runsaasti kysymyksiä siitä mitä ja millaista sosiaalinen vuorovaikutus voi olla ja haarukoida tästä mahdollisia yhteyksiä persoonallisuushäiriöihin.

3933823717_1ea9f439b9_z

Muut esseessä käytetyt käsitteet

Osaamisen osoittaminen ei rajoitu tehtävänannon käsitteisiin. Psykologiassa onkin usein tehtäviä, joissa jokin ilmiö on kuvattu arkikielellä ja vastaajan pitäisi nostaa tarkastelun tasoa psykologiselle tasolle. Usein tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija pystyy nimeämään ilmiön uudelleen.  Aineistotehtävässä saatetaan kertoa henkilön kokevan muut ihmiset järjestään vihamielisinä. Opiskelijan tehtäväksi jää tunnistaa, että kysymys saattaa olla projektiosta.

Hieman samaan tapaan opiskelija voi nostaa itse esittämiensä esimerkkien painoarvoa, jos hän pystyy osoittamaan, että esimerkki kuuluu jonkin yleisemmän käsitteen alaan. Esimerkki voi joskus korvata varsinaisen käsitteen määrittelyn ja osoittaa, että opiskelija tietää, mistä puhuu. Näin kuitenkin vain silloin, kun kysymys on apukäsitteestä. Määrittelyä vaativien käsitteiden kohdalla pelkät esimerkit eivät riitä.

5) Määrittelemättä voi jättää käsitteet, joita osaa käyttää sujuvasti osana vastausta, mutta jotka eivät ole vastauksen pääkäsitteitä.

Tällaisilla käsitteillä voi osoittaa nopeasti ja sujuvasti tietomääräänsä, mikä voi olla rajoitetun ajan puitteissa suuri etu.

Pelkkä hienojen käsitteiden viljeleminen ei tee kuitenkaan vastauksesta hyvää. Tähän pätee sama ohje kuin sienimetsällä: poimi vain sieniä (käsitteitä), jotka tunnet! Jos et oikeasti ymmärrä käsitettä, jota yrität käyttää, käytät sitä todennäköisesti väärin, väärässä paikassa ja epätarkasti.

Jos olet epävarma, käykö tekstistä selvästi ilmi, että ymmärrät käyttämäsi käsitteen merkityksen, määrittele käsite!

Määrittely on sitä tärkeämpää, mitä vähemmän aiheesta tiedät!

Käsitteet ovat ajattelun työkaluja. Opettajana olen miettinyt, miten ohjaisin opiskelijoita hyvään käsitteiden käyttöön. Olen päätynyt kaksisuuntaiseen ohjeeseen:

  • Jos sanottavaa on vähän, on panosta selkeyteen. Kirjoita kaikki tietosi auki ikään kuin selittäisit asiaa jollekulle, joka ei vielä tiedä aiheesta.
  • Jos taas sanottavaa on paljon, käytä käsitteitä tiiviisti ja taitavasti. Panosta monipuolisuuteen, oivaltavuuteen ja sisäistyneen näkemyksen osoittamiseen. Määrittele vain avainkäsitteet ja kirjoita (kuin) asiantuntevalle lukijalle.

***

Jos haluat oppia lisää siitä, miten käsitteiden määritteleminen tapahtuu, siirry juttuun Käsitteet hallussa kurssikokeessa.

Kuvat: cc) Rameshng ja TylerIngram via Flickr

Mainokset

Korttimenetelmä sopii muistamiseen perustuvaan oppimiseen

Korttimenetelmä (ulkoa muistettavan tiedon opiskeluun)

Menetelmä on kuvattu teoksessa Newport: How to become a straight A student

Pyri oppimaan ensisijaisesti ymmärtämällä.

Opiskele ulkoa vain se, mitä ei voi muistaa ymmärtämisen pohjalta sekä ne perustiedot, joita tarvitaan jotta voit ajatella monimutkaisempia kysymyksiä.

Näitä voivat olla esim. käsitteet, sanasto, vuosiluvut, kaavat tms.

  1. Kokoa opittavat yksityiskohdat
  2. Kirjoita sana / käsite / kysymys kortin yhdelle puolelle
  3. Kirjoita vastaus toiselle puolelle.
  4. Esitä itsellesi kortilla oleva kysymys. Jos osaat vastata oikein, poista kortti pinosta. Jos vastaat väärin, siirrä kortti pinon alimmaiseksi.
  5. Jatka kunnes, kaikki pinkka on tyhjä ja olet osannut kaiken.
  6. Pidä tauko. Tarkista osaaminen käymällä kortit uudelleen läpi esimerkiksi seuraavana päivänä. Toistojen määrä lisää sen ajan pituutta, jonka tieto säilyy muistissasi.

Miksi tämä toimii?

  • kyseessä on mieleenpalautustekniikka, joka vaatii aktiivista muistin kaivelua
  • aikaa käytetään sen kertaamiseen, mitä ei vielä osata
  • korttien tai muun opiskelupohjan laatiminen vaatii tiedon etsimistä ja olennaisen tiivistämistä 

Käsitteet hallussa kurssikokeessa

Arvioin kurssikokeita. Tehtävänä oli selittää näköhavaintojen muodostumista (miten visuaalisesta ärsykkeestä syntyy havainto). Vastaajan avuksi olin lisäksi antanut listan käsitteistä, joita vastauksessa tulisi käyttää.

Tehtävä oli arvioijalle havainnollinen ja herättä ajatuksia. Valmiiksi annettujen käsitteiden liittäminen vastaukseen toi hyvin esille opiskelijoiden tapaa ymmärtää ja käyttää käsitteitä.

Erotin vastauksissa 4 eri osaamisen tasoa:

1. Käsitte osataan liittää esimerkkiin 

Tämä näkyi opiskelijoiden vastauksissa lauseina, joissa esimerkkiä käytetään määritelmän sijasta. Tähän tapaan:

Tarkkaavaisuuden valokeila on sitä, että kun katsoo mopoa pihalla, niin sitten niitä reunalla olevia asioita, vaikka puita, ei nää niin tarkasti.

Opiskelija osaa viitata käsitteellä oikeanlaiseen ilmiöön tai kohteeseen. Kuitenkin usein jää vähän epäselväksi, kuinka tarkkarajaisesti opiskelija on käsitteen hahmottanut – etenkin, jos esimerkki on suoraan kirjasta tai oppitunnilta poimittu.

2. Käsite osataan määritellä. 

Edellistä tarkempaa osaamista on, jos opiskelija osaa antaa käsitteelle jonkin määritelmän (tai sanallisen luonnehdinnan), jota hän sitten täydentää esimerkillä. Tarkan tai aukottoman määritelmän laatiminen on tutkijoillekin haastavaa (ja hiuksia halkovaakin puuhaa), eikä sellaista lukiolaisilta vaadita.

Määritelmän merkitys on oikeastaan siinä, että se kuin sanallinen nuoli, joka osoittaa, mikä kohta esimerkissä kuuluu juuri käytetyn käsitteen alaan.

3. Käsite osataan liittää kysyttyyn aiheeseen 

Käsitteiden osaaminen ei ollut esseetehtävässä itseisarvo. Käsitteitä oli tarkoitus käyttää esseen varsinaisen aiheen pohtimiseen. Niinpä määrittelemistä ja esimerkkien antamista tärkeämpää osamista oli se, että opiskelija pystyi liittämään käsitteen näköhavainnon muodostumista koskevaan tietoon. Tämä ei ollut ollenkaan itsestäänselvää. Käsitelista houkutteli luettelomaiseen vastaamiseen.

Tehtävää laatiessani lisäsin tarkoituksella käsitelistaan sanan syvyysvihje. Syvyysvihjeistä on oppikirjassa pitkä luettelo. Arvelin kuitenkin, että syvyysvihjeiden liittäminen listan muihin käsitteisiin (esim. ärsykelähtöinen ja skeemalähtöinen prosessointi) olisi mahdollista, mutta opiskelijoille suhteellisen vaikeaa. Näin olikin. Monessa muutoin hyvässä vastauksessa syvyysvihjeet oli selitetty vastauksen loppuun omaksi erilliseksi jaksokseen, mutta niiden liittäminen tehtävän varsinaiseen aiheeseen oli jäänyt tekemättä.

4. Käsite osataan kytkeä kokonaisuuteen ja toisiin käsitteisiin 

Tehtävän parasta antia olivat vastaukset, joissa käsitteitä oli käytetty ajatuksella ja ymmärtäen. Tämä näkyi paitsi siinä, että käsitteitä oli (tarvittaessa) osattu määritellä tarkasti, etenkin siinä, että esseet vilisivät lauseita, joissa käsitteitä kytkettiin toisiinsa.  Tällaisessa vastauksessa ei myöskään rajoituttu vain opettajan listassa annettuihin sanoihin, vaan pystyttiin ajattelemaan kurssin aiheita kokonaisuutena.

Esimerkkejä Emmi Niemelän esseestä:

”Sensorinen muistimme on käytössä, kun aistimme visuaalisia ärsykkeitä.”

”Silmää voi siis huijata juuri odotusten eli skeemojen avulla, mutta myös esimerkiksi syvyysvihjeiden, kuten pintagradientin, lomittaisuuden, suhteellisen koon, varjojen ja värien avulla. Esimerkiksi autot voidaan saada näyttämään eri kokoisilta kallistuskulman ja värien avulla… Havainnot eivät siis aina kerro totuutta.”

Tehtävä oli mielenkiintoinen arvioitava ja opettajan näkökulmasta erittäin havainnollinen.  Oppiminen ei ole vain muistamista, vaan myös ajattelemista.

PS. Kiitos ihanille, osaaville opiskelijoilleni näiden ajatusten herättelemisestä :-)! 

Kuva täältä