Mielen hallintaa eli punttijumppaa keskittymiskykyä kaipaaville

Tämä on keskittymistä käsittelevän juttusarjan kolmas osa.

Motivaatio on kunnossa. (Katso osa 1)

Ympäristö on raivattu otolliseksi. (Katso osa 2)

Nyt on aika alkaa nostella puntteja.

– Niin, ihan totta. Harjoittelua tässä tarvitaan. Ihan oikeaa treeniä. Painoja ja hikeä. Keskittymiskyky ei kehity vain lukemalla muutamia zen-henkisiä lausahduksia.

Kuva cc) Peter J Bellis via Flickr

Kuva cc) Peter J Bellis via Flickr

Harjoittelun A-B-C

Keskittymiskyky on kuin lihas, joka vahvistuu, kun sitä sopivasti harjoitetaan. Eräässä mielessä on kysymys taidon oppimisesta. Toisaalta harjoittelu tuottaa konkreettisia muutoksia aivojen toimintaan.  Esimerkiksi meditaatiota pitkään harjoittaneilla buddhalaismunkeilla ovat otsalohkon tarkkaavaisuuden säätelyyn osallistuvat alueet kehittyneet erityisen tehokkaiksi. Meditaatioharjoituksista löytyvätkin kaikki keskittymisharjoittelun perustekijät:

  1. Harjoituksessa aikomuksena on keskittyä yksinomaan johonkin kohteeseen tai toimintaan ja sulkea muut ärsykkeet ulkopuolelle.
  2. Tämä ei koskaan täysin onnistu. Aina katkosten jälkeen tarkkaavaisuus palautetaan lempeästi ja soimaamatta takaisin aiottuun kohteeseen.
  3. Harjoittelun kuluessa tullaan tietoisemmaksi oman mielen tapahtumista ja kehitetään keinoja mielen suuntaamiseksi tahdonvaraisesti haluttuun kohteeseen.

Jos haluat kehittyä todella keskittymiskykyiseksi, olet ehkä valmis panostamaan mindfulness -tyyppiseen säännölliseen harjoitteluun. Tällaisella harjoittelulla on todettu valtavasti myönteisiä vaikutuksia. (Lue lisää esimerkiksi täältä.)

Meditaatioharjoittelu ei ole ainoa keino vahvistaa keskittymiskykyä. Voit halutessasi muuntaa arkisen opiskelutyösi osia keskittymisharjoituksiksi.

  1. Aloitat pyrkimällä keskittymään käsillä olevaan opiskelutehtävään tai vaikkapa oppituntiin.
  2. Kun keskittyminen herpaantuu, palauta ajatuksesi lempeästi takaisin tehtävään. Huomaa tilanne, mutta älä arvioi tai moiti itseäsi.
  3. Jatka siitä, mihin jäit. Kohta ajatuksesi harhailevat uudelleen. Pane tämä merkille ja palaa tehtävään. Jatka näin, kunnes harjoitteluaika on kulunut umpeen.

Harjoitellessasi tulet tietoiseksi ärsykkeistä ja mielen levottomuudesta ja opettelet olemaan tämän havainnon kanssa ja jatkamaan valitsemaani toimintaa siitä huolimatta. Voikin  tuntua, että ainoa ”hyöty” harjoituksesta on se, että koet itsesi todella keskittymiskyvyttömäksi! Se ei haittaa. Olennaista on vain se, että toistuvasti palautat ajatukset lempeästi valittuun kohteeseen.

Vähitellen opit palauttamaan mielesi kohteeseen välittömämmin ja helpommin. Aluksi ei ole olennaista, miten hyvin itse opiskeleminen onnistuu. Harjoittelet ensisijaisesti keskittymistä. Myöhemmin huomaat eron myös oppimistuloksissa.

Aloita harjoittelu sopivan suuruisilla painoilla

Kun aloitat keskittymisen harjoittelun, rajaa keskittymiseen tähtäävä opiskeluaika ennalta. Viidentoista tai viiden minuutin keskittymisharjoittelu on jo todella hyvä alku!

Älä yritä keskittyä aivan jatkuvasti. Aluksi haastat itsesi vain, kun olet motivoitunut ja olosuhteet ovat suhteellisen hyvät.  Älä hopota itseäsi keskittymään, jos et oikeasti halua keskittyä tai tehtävä ei ole keskittymisen vaatiman ponnistuksen arvoinen. Älä petä itseäsi yrittelemällä, jos et ole tosissasi. On helppoa huijata itseään kokeilemalla jotakin uutta taitoa vain puolella teholla ja pinnallisesti ja todeta nopeasti alun jälkeen, ettei homma toimi ainakaan omalla kohdalla. Uudet taidot vaativat kuitenkin yleensä aina tietyn määrä harjoittelua ennen kuin niiden hyödyllisyys pääsee esille.

Treenaa luonnollisia liikeratoja

Keskittymisharjoitteluun kannattaa aluksi valita sellaista tekemistä, joka itsesään tukee keskittymistä. Toiminnan luonne vaikuttaa keskittymisen haastavuuteen. Esimerkiksi kirjoittamalla ajatuksiaan muistiin luennolla voi tukea keskittymiskykyään, koska kirjoittaessa on vaikeampi ajatella omiaan kuin pelkästään kuunnellessa.

Voit myös luoda itsellesi keskittyneisyyden tiloja. Kun tietty toiminta liittyy säännöllisesti tiettyyn tilanteeseen tai paikkaan, alkavat aivot vaivattomasti virittyä toimintaan sopivalle taajuudelle kyseisessä tilanteessa tai paikassa. Esimerkiksi jos et koskaan tarkista puhelimen viestejä tai vastaa niihin oppitunnilla, tämä asia ei tule edes mieleesi oppitunnin kuluessa ja keskittyminen on näiltä osin helpompaa.

Harjoitellessa ei muutoinkaan ole tarkoitus keskittyä keskittymiseen. Keskity myös harjoitellessasi itse toimintaan. Jos sitten huomaat, että olet unohtanut vahtia keskittyneisyyttäsi, mutta olet edistynyt hyvin tehtävässäsi, ole tyytyväinen. Keskittymiseen on tarkoitus kiinnittää vain sen verran huomiota, että opit tunnistamaan, milloin keskittyminen on herpaantumassa ja palauttamaan mielesi uudelleen haluttuun kohteeseen.

cc) Nerissa's ring via Flickr

cc) Nerissa’s ring via Flickr

Kun olet valmis, lisää vastusta

Vähitelleen voit pidentää erittäin keskittyneen työskentelyn kestoa ja vaikeuttaa olosuhteita, joissa pystyt keskittymään. Kun toistoja tulee tarpeeksi, onnistut tehokkaamin palauttamaan ajatuksesi haluttuun kohteeseen. Olet ehkä ajatellut, että et voi keskittyä hälinässä ja huomaatkin, että voit, kun todella panostat siihen.

Joskus omalle levottomuudelle on liiankin helppoa saada syy ulkoisista tekijöistä. Kun keskittymistä harjoittelee hyvissä olosuhteissa, huomaa, että silloinkin tarkkaavaisuus on suunnattava uudelleen kohteeseen kerta toisensa jälkeen. Niinpä se, että näin joutuu tekemään hankalammissa olosuhteissa, ei ehkä tarkoitakaan, että tilanteessa olisi ”mahdotonta keskittyä” (vaikka siltä tuntuu). Muiden ärsykkeiden pois sulkeminen täytyy vain tehdä tietoisemmin ja päättäväisemmin. Joillekin tällainen päättäväisyys sopii erityisen hyvin. Silloin voi olla, että keskittyminen onkin yllättäen tehokkaampaa hieman haastavissa keskittymisolosuhteissa.

Nauti tuloksista

Jos jaksat harjoittella, keskittymiskykysi kehittyy varmasti. Osa kehittymisestä tapahtuu huomaamattasi. Teet asioita, nautit niistä, etkä huomaakaan keskittyväsi. Ehkä vasta jälkikäteen huomaat, miten paljon olet edistynyt.

Mainokset

Keskittyminen on olosuhdelaji

Kuva cc) Michael Wyszomierski via Flickr

Kuva cc) Michael Wyszomierski via Flickr

Kaikki alkoi siitä, että opiskelijat halusivat tietää, miten he voisivat oppia keskittymään paremmin. Ensimmäisessä jutussa kiersin kysymyksen väittämällä, että usein ns. keskittymiskyvyn puute on seurausta epäselvästä tärkeysjärjestyksestä ja sitä kautta todellisen keskittymishalun vähäisyydestä. Tässä jutussa aion kiertää kysymyksen toista kautta ja pohtia sitä, miten omaa keskittymiskykyään voisi tukea järjestämällä oppimiseen keskittymistä tukevia olosuhteita. (Ehkä jo kolmannessa jutussa pääsen sitten varsinaiseen keskittymistaitoon tai mielen hallinnan kehittämiseen…)

Näin järjestät itsellesi keskittymiseen otolliset olot

Voit tukea keskittymiskykyäsi järjestämällä keskittymiselle suotuisia olosuhteita. Et kuitenkaan tarvitse ihanneolosuhteita voidaksesi keskittyä.

Karsi ulkoisia häiriötekijöitä

Keskittymistä voivat häiritä ulkoiset ärsykkeet tai sisäiset yllykkeet. Usein nämä yhdistyvät. Monet ulkoiset tekijät eivät sinänsä ole häiritseviä, vaan ne häiritsevät siksi, että sieppaavat mielen muihin asioihin. Esimerkiksi kännykkä työpöydällä ei itsessään häiritse keskittymistä, mutta jos on tottunut aina kännykän nähdessään odottamaan viestiä tai tarkistamaan tiettyjä sivuja, keskittyminen kännykkä opiskelutoverina voi olla turhaan vaikeaa.

Tässä muutamia vinkkejä ulkoisten häiriötekijöiden vähentämiseen:

Karsi opiskeluympäristöstä ärsykkeet, jotka houkuttavat muuhun toimintaan.

  • Jätä kännykkä tarkoituksella toiseen huoneeseen ja oppitunnilla laukkuun.
  • Älä opiskele tietokoneen lähellä, ellet tarvitse tietokonetta opiskeluun; jos tarvitse tietokonetta vaienna viesti- ja merkkiäänet.
  • Siisti työpöytä tai huone saattaa auttaa asiaa.
  • Valitse vieruskaveri luokassa viisaasti. Älä istu sen kaverin viereen, jolla on parhaat jutut, jos se estää sinua keskittymästä oppimiseen.
  • Valitse paikka luokassa harkiten. Olisiko varminta istua etupenkissä suojassa häiriöitä? Tukeeko oma tuttu suosikkipaikka viihtymistä ja sitä kautta keskittymistä?
  • Kerro muille, että aiot opiskella ja keskittyä ja pyydä, ettei sinua häiritä. Voit tehdä näin myös sosiaalisessa mediassa sinulta välitöntä reagointia odottaville ystäville.

Hallitse hälyä

Hiljainen ympäristö on usein paras vaikeiden asioiden opiskelemiseen. Tasainen taustahäly ei kuitenkaan välttämättä estä oppimista, joten koulun käytävällä lukiessaan voi aivan hyvin oppia. Äkilliset äänet ja äänet, joita alat helposti kuunnella, häiritsevät oppimista.

  • Valitse rauhallinen opiskelupaikka.
  • Jos kaipaat hiljaisuutta, voit opiskella myös kirjastossa. Monissa kirjastoissa on lukusali tai muita mukavia opiskelunurkkauksia. Niihin voi mennä lukemaan myös muita kuin kirjaston kirjoja ja lehtiä.
  • Jos ympärillä on paljon huomiosta kilpailevia ääniä, sulje itsesi musiikin avulla ”omaan maailmaasi”. Valitse musiikkia, joka on niin tuttua ja ennakoitavaa, ettei se vaadi enää prosessointia tai kiinnitä huomiotasi.

Ehdollista itsesi oppimaan

Olet saattanut ehdollistaa itsesi niin, että kun vain näetkin vilauksen kännykästä, olet jo sitä erityisesti ajattelematta tarkistamassa viestejäsi. Tämä perustuu siihen, että olet toistanut samaa reaktiota samassa asiayhteydessä riittävän monia kertoja. Tällaista oppimista kutsutaan ehdollistumiseksi ja voit käyttää sitä hyväksesi opiskeluun keskittymisessä.

Mm. Cal Newport ehdottaa, että kannattaisi valita keskittyneelle opiskelulle aivan oma paikkansa. Paikan tulee olla helposti saavutettavissa ja sellainen, että et tee siellä mitään muuta. Tällainen voi olla vaikka koulukirjaston tietty työnurkkaus. Menet sinne opiskellaksesi ja aina siellä ollessasi myös opiskelet. Kun et pysty keskittymään tai olet tehnyt tarpeeksi työtä, poistut tästä opiskelukeskittymiselle pyhitetystä paikasta. Välitellen aivosi virittyvät keskittymään oppimiseen lähestyessäsi opiskelupaikkaa. Häiritsevät yllykkeet ja ajatukset muuttuvat harvalukuisemmiksi, koska olet totuttanut itsesi liittämään tähän paikaan ja tähän tilanteeseen juuri tietynlaista toimintaa. Aluksi keskittyminen vaatii itsekuria, mutta myöhemmin se muuttuu lähes automaattiseksi.

Valitse tehtävä viisaasti

Keskittymistään voi tukea myös asettamalla mielekkäitä tavoitteita ja valitsemalla tehtäviä viisaasti.

  • Keskittymistä tukevat tavoitteet ja tehtävät, jotka eivät ole liian helppoja eivätkä liian vaikeita
  • Keskittymistä tukee tekemisen omaehtoisuus. Mieti, mikä on sinun tapasi oppia tämä asia? Läksyt ja tehtävät ovat tikapuita, joiden on tarkoitus tukea oppimistasi – älä yksin anna niiden rajata oppimisesi piiriä.
  • Rytmitä tekemistä asettamalla välitavoitteita. Monenlaisten orastavien taitojen lujittamiseen sopii esimerkiksi aikaa vastaan harjoittelu. Kuinka monta tehtävää saat ratkaistua kymmenessä minuutissa?
  • Uusien kokonaisuuksien hahmottamiseen sen sijaan tarvitset levollisuutta ja aikaa ajatella. Silloin on hyvä asettua nykyhetkeen ja tavoitella ymmärtämistä ilman aikapainetta.

Tunne itsesi

Harvoin keskittymiselle on aivan ihanteellisia olosuhteita. Olosuhteisiin voi myös olla vaikea vaikuttaa. Lisäksi häiriöt, jotka muodostavat todellisen ongelman yhdelle, ovat toisen mielestä helposti sivuutettavissa. Parhaat neuvot oman keskittymiskykysi tukemiseen löydät, kun teet erilaisia kokeiluja ja havainnoit itseäsi rehellisesti. Joku kertoi, että luokan kirkkaat valot häiritsivät valtavasti hänen oppimistaan. Ratkaisu oli lippalakki, joka vaimensi valoärsytyksen ja helpotti keskittymistä. Voi olla, että lippalakki ei auttaisi sinua (ja se saattaa olla oppilaitoksesi järjestyssääntöjen vastainen), mutta varmasti on jotakin, mitä voit tehdä auttaaksesi itseäsi keskittymään. Kokeile ja löydä!

Kannattaako keskittyminen?

Keskittyminen vaatii luopumista

Väitän, että monien lukiolaisten keskittymiskyvyttömyys johtuu useammin ristiriitaisista motiiveista kuin varsinaisesta keskittymiskyvyn puutteesta.

Ajattele vaikka tätä:

Opiskelija haluaisi mielellään keskittyä tehokkaasti oppitunneilla. Samanaikaisesti hän haluaa myös olla selvillä sosiaalisen ympäristönsä uusimmista tiedonannoista, joten hän ei mielellään jäätä kuuntelematta takana istuvien kavereiden keskustelua.

Hän haluaa myös juoda kahvia.

Hän haluaa tietää, kuka on tykännyt hänen Instagramiin välittämästään kuvasta.

Hän ei myöskään halua antaa itsestään liian nössöä vaikutelmaa, vaan haluaa mielellään osoittaa itselleen ja muillekin, ettei niele ”systeemiä” ihan sellaisenaan.

Hän ei halua nolata itseään muiden silmissä, joten hän päättää myös tarkistaa, että kampaus on kunnossa. Lisäksi hän muistaa juuri keksimänsä kommentin siihen huulenheittoon, joka jäi kesken välitunnilla.

Kuvittele, miten paljosta esimerkin opiskelija joutuu luopumaan, jos hän oikeasti päättää keskittyä oppituntiin!

Jos hän yllä kuvatun kaltaisissa tilanteessa valittaa surkeaa keskittymiskykyään, olisiko oikeastaan reilumpaa myöntää, että hän ei oikeastaan ole varma haluaako hän tai kannattaako hänen keskittyä. Kahvi, ihmissuhteet, imago ja asiaan liittymättömät hienotkin ajatukset pitäisi pystyä sulkemaan pois.

Keskittyminen vaatii luopumista. Onnistunutta keskittymistä edeltää valinta, jossa erilaiset tarpeet on asetettu tärkeysjärjestykseen ja päädytty siihen, että juuri nyt, juuri tässä tilanteessa keskityminen on sen vaatimien uhrausten arvoinen valinta.

Kuva: cc) CarbonNYC via Flickr

Kuva: cc) CarbonNYC via Flickr

Ennen kuin on keskittymishaluinen, on turha valittaa siitä, ettei ole keskittymiskykyinen. Jos siis haluaa parantaa keskittymiskykyään, saattaisi kannattaa aloittaa keskittymishalun parantamisesta.

Haluatko keskittyä?

Keskittymisen vaatimien uhrausten vastapainoksi tarvitaan jotakin. Onko keskittyminen oikeasti vaivan arvoista? Mitä hyötyä keskittymisestä on?

Tarkastellaanpa muutamia mahdollisia näkökohtia.

Väite 1. Keskityminen säästää aikaa

Kahdeksanvuotiaan poikani piti tehdä kotitehtäviä, jotka eivät tuntuneet innostavilta. Keskittymisen sijasta hän keskeytti työnsä vähän väliä valittaakseen tehtävien tylsyyttä tai puuhatakseen muuta. Kolmen kysymyksen ja kolmen vastauksen vihkoon kirjoittamiseen  tällä tavalla kului puolitoista tuntia. Keskittyen hän olisi selvinnyt tehtävästä kymmenessä minuutissa.

Monessa tilanteessa keskittyneen tekemisen tuoma ajansäästö on yhtä ilmeistä kuin poikani läksyjen tekemisessä. Jos haluat vakuuttua tästä, tee elämiskokeita ja mittaa konkreettisesti, miten tarkkaavaisuuden jakaminen vaikuttaa suoriutumiseen. Jos tehtävät ovat vaativia, huomaat todennäköisesti, että keskittynyt rauhallinenkin työskentely on nopeampaa ja tuloksekkaampaa kuin huonosti keskittyvä, kiireinen työote.

Keskittyminen tarkoittaa sitä, että suuntaat yhdellä hetkellä sinulla olevat voimavarat yhteen kohteeseen, yhteen ongelmaan, yhteen ajatukseen, yhden sanan oppimiseen, yhden lauseen kirjoittamiseen. Tuloksena on tarkkaavaisuuden laservalo, joka usein on juuri se, mitä tarvitaan tehokkaaseen oppimiseen.

Joskus keskittyminen voi kyllä johtaa siihen, että aikaa tekemiseen menee enemmän. Keskittyminen nimittäin lisää innostumista! Innostuminen johtaa uusien haasteiden äärelle. Saatat unohtaa ajan kulun ja joutua flow-tilaan. Mutta ottaen huomioon, että opiskeleminen on todennäköisesti paras asia, mitä voit tulevan itsesi eteen tehdä, onko se niin vaarallista? Oppimistulosten kannalta pikkusormen antamisen riskit tässä asiassa eivät näytä järin suurilta.

Väite 2. Keskittyminen säästää virheiltä

Moniajoa eli multitaskingiä on tutkittu viime aikoina melko runsaasti. Tutkimusnäyttö on yhdensuuntaista: vaikeita asioita ei ole hyödyllistä yrittää tehdä yhtä aikaa. Tämä perustuu siihen, että asiat, jotka eivät ole automatisoituneet, vaativat tietoista ohjausta ja siis tarkkaavaisuutta.

Tarkkaavaisuuden jakaminen tarkoittaa, että resurssia riittää vähemmän kuhunkin tehtävään ja suoritustaso laskee. Kun yrität tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, aivot itseasiassa vuorottelevat kahden tehtävän välillä. Jos tehtävät ovat rutiininomaisia, suoritus ei välttämättä kärsi.  Oppiminen on kuitenkin jo määritelmän mukaisestikin ei-rutiininomaista – jo automatisoituneita taitoja kun ei yleensä ole tarpeen opetella uudelleen. Oppimisessa ja opiskelussa keskittyminen vähentää merkittävästi virheiden määrää, kun taas moniajo lisää sitä.

Jostain syystä ihmiset ovat huonoja arvioimaan kuinka hyviä he ovat moniajajina. Erään tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka kertoivat olevansa taitavia moniajajia, eivät kuitenkaan selviytyneet hyvin moniajoa vaativista tehtävistä. Sensijaan henkilöt, joilla oli hyvä keskittymiskyky selvisivät hyvin moniajostakin – mutta he harrastivat sitä vain harvoin. Heilläkin moniajo hidastaa suoritusaikaa ja lisää viheitä, joten he valitsevat mieluummin keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan.

Väite 3. Keskittyminen lisää onnellisuutta

Kolmas keskittymistä puolustava väite on, että keskittyminen lisää onnellisuutta tai ainakin vähentää ahdistusta. Keskittynyt ongelmanratkaisu on nimittäin tunteiden kannalta vähemmän kuormittavaa kuin tekemättömän työn ja ratkaisemattomien ongelmien ennakointi. Opiskelutehtävät ahdistavat opiskelijoita eniten ennen tehtävien tekemistä, eivät suinkaan tekemisen aikana. Ongelmanratkaisun päästyä käyntiin ahdistuminen vähenee. Kuinka paljon murheita voitaisiinkaan välttää siirtymällä nopeammin keskittyneeseen, tavoitteelliseen toimintaan!

Myös yritys ratkoa monia haasteita samanaikaisesti lisää ahdistusta. Tilanne näyttää mahdottomalta ja kysymykset ylitsepääsemättömiltä, kunnes ne ottaa pala kerrallaan selvitettäväkseen. Osatavoitteiden saavuttaminen lisää hallinnantunnetta ja onnistumisen elämyksiä.  Lisäksi keskittynyt toiminta pitää mielen kiireisenä ja vähentää ahdistuksen ja levottomuuden tunteita.

Väite 4. Keskittyminen parantaa oppimistuloksia

Tehokkuus, virheiden välttäminen, innostuminen ja ahdistuksen väheneminen johtavat aika luontevasti siihen, että keskittyminen myös parantaa oppimistuloksia. Jos haluat oppia tehokkaasti, opettele keskittymään. Kun keskittymisen voimavara on käytettävissäsi, aseta oppiminen sille varattuna aikana muiden asioiden edelle. Älä luovu sellaisesta, mistä et aidosti halua luopua:  varaa muille tärkeille asioille oma, niille kuuluva aikansa.

Kuuntelemisen taidosta

Minulla on ollut muutamia opiskelijoita, jotka ovat menestyneet reaaliaineissa erinomaisesti aika vähällä vaivannäöllä. Yksi heistä ei koskaan tehnyt muistiinpanoja tunnilla, mutta koetulokset olivat kiitettäviä. Yksi sanoi käyttävänsä vain hyvin vähän aikaa lukemiseen koeviikolla. Yhteistä näille opiskelijoille  – tietynlaisen lahjakkuuden lisäksi – on se, että he ovat  erittäin hyviä oppimaan kuuntelemalla.

Kuunteleminen on yksi nopeimmista tavoista oppia, mutta se, että kuuntelee hyvin, vaatii aktiivista ajattelua ja kurinalaisuutta.

Kuuntelemisesta ei puhuta Olen selaillut aika monia opiskelutaito-oppaita. Kuunteleminen on mainittu vain yhdessä (William H. Armstrong (1995) Study is hard work).

En itsekään muista antaneeni opiskelijoille koskaan ohjeita siitä, miten tulisi kuunnella. Olen tainnut monien muiden tavoin olettaa, että kuunteleminen on taitona itsestäänselvyys, jossa ei ole mitään opittavaa tai erityistä pohdittavaa –  tai että kyse on ensisijaisesti siitä, pystyykö kuunnellessa keskittymään vai ei.

Olen saattanut myös ajatella, että kuunteleminen on juuri sitä ”passiivista vastaanottamista”, jota modernissa oppimiskäsityksessä on halveksuttu. Armstrong asettaa kuuntelemisen uuteen valoon. Hän esittää, että kuunteleminen on itseasiassa vaativaa älyllistä toimintaa.

  • Kuunteleminen vaatii keskittymistä
  • Kuunteleminen vaatii omien ajatusten koordinomista toisen ajattelevan olennon ajatusten kanssa.
  • Kuuntelemisen tapahtuu tilanteessa, jossa kontrolli ei ole itsellä; vauhtia ei voi hidastaa, eikä suuntaa määrätä.

Kuunteleminen – eli toisen ihmisen ajattelun seuraaminen – onnistuu, kun kuuntelija vaatii itseltään tiukkaa keskittymistä.

Lisäksi kuuntelijan tulee käyttää puheeseen kuuluvat tauot ja hiljaiset hetket ajattelemiseen. 

Kuinka tämä tapahtuu?

Taitava kuuntelija kuulee myös sanojen väliin jääviä merkityksiä. Hän käyttää tyhjän ajan opettajan seuraavan ajatuksen ennakoimiseen, sanotun tiivistämiseen mielessä, opetetun aineksen merkityksen tai tarkkuuden kyseenalaistamiseen, opettajan sanoman pukemiseen omiksi sanoiksi, mahdollisten koekysymysten ennakoimiseen ja muuhun tällaiseen (Armstrong, Study is Hard Work,  s. 8).

Palkkiokseen taitava kuuntelija saa ymmärrystä ja aikaa. Oppitunnilla hyvin kuunneltu on usein helppoa muistaa myöhemmin. Opettajan esimerkit ja ryhmän vuoropuhelu auttavat palauttamaan asioita mieleen. Oppitunti on käytetty tehokkaasti ja samaan aiheeseen liittyvään tekstiin on sitten läksyjä lukiessa huomattavasti paljon helpompi paneutua.

Kuuntelemistilanne on elävä ja vuorovaikutteinen. Jos kuunnellessaan ei ymmärrä ajatusta tai alkaa kaivata lisätietoa, voi välittömästi esittää kysymyksiä ja saada vastauksia. Itse esittämäänsä kysymykseen saadun vastauksen yleensä myös muistaa!

En usko, että kovin moni voi menestyä opinnoissaan pelkästään kuuntelemalla, kuten mainitsemani poikkeukselliset opiskelijat. Uskon kuitenkin, että jokainen voi kuuntelemistaitoaan kehittämällä käyttää pakolliset oppitunnit paremmin hyödykseen.