Suunta hukassa?

Olen aiemmin kirjoittanut jutun motivaation puutteen erilaisista syistä. Juttu onkin yksi eniten vierailuja saaneista teksteistä tässä blogissa. Jutussa ehdotan, että yksi syy motivaation puutteeseen on tilanne, jossa laajempi näkemys siitä, miksi opiskelee, on hukassa. Elämällä ei oikein ole sellaista suuntaa, johon kouluttautuminen tuntuisi liittyvän. Tässä tekstissä haluan miettiä tarkemmin tämän tyyppistä motivaation puutetta. Mitä voi tehdä silloin, jos suunta on hukassa, eikä oikein tiedä, mihin opiskelulla tähtäisi? 

Kun Laura Lahtela ja joukko suomalaisia tutkijoita kysyivät 50-vuotiailta ihmisiltä, mitä nämä katuivat elämässään, kaikkein yleisin katumuksen aihe olivat ehkä hieman yllättäen opiskeluun ja koulutukseen liittyvät valinnat. Opiskelun merkitys hahmottuu usein vasta jälkikäteen. Suunnan puuttumisesta syntyvä motivaation puute saattaa siis olla asia, jota katuu myöhemmin, jos se johtaa heikkoihin oppimistuloksiin tai opiskeluhaaveista luopumiseen. Usein ympärillä olevat aikuiset ymmärtävät tämän ja yrittävät pökkiä motivoitumatonta nuorta kaikesta huolimatta opintojen pariin. 

Suunnan puutetta potevalle opiskelijalle haluaisin jakaa muutaman ajatuksen siinä toivossa, että niistä voisi olla apua motivaation rakentamisessa.

Opiskelu kannattaa joka tapauksessa.

Opiskelu itsessään luo suuntaa: jos ei tiedä, minne on menossa, paikalleen jääminen ei auta. Täytyy lähteä samoilemaan maastoon ja katsoa, mitä kukkuloiden takaa avautuu. Oikean tai väärän suunnan hahmottaa usein vasta jälkikäteen. Etenkin lukio-opiskelussa on oman suunnan miettiminen on tärkeä osa opiskelua. Eri oppiaineiden avaamat näköalat auttavat hahmottamaan, mihin asioihin haluaa jatkossa syventyä paremmin.

Omien arvojen selkeyttäminen. 

Kysymys tulevaisuudesta asetetaan usein ammatinvalintakysymyksen muotoon. Uskallan kuitenkin ajatella, että tämä tärkeä päätös korostuu joskus liikaa. Ammatista ja koulutusalasta on toki tehtävä päätös yhden kouluvaiheen päättyessä ja valinta on tärkeä. Voi kuitenkin olla, että on monta sopivaa vaihtoehtoa, eikä päätös ole peruuttamaton. Minusta kysymyksen tulevaisuudesta voisi esittää itselleen laajempana, koko elämään ohjaavien arvojen ja arvostusten mittaisena. Mm. psykoterapeutti Arto Pietikäinen on kirjoittanut konkreettisten tavoitteiden ja niiden taustalla olevien arvojen erottamisesta. Vasta arvojen selkeyttäminen auttaa asettamaan itselle mielekkäitä tavoitteita. Arvot koskevat sitä, millaista elämää haluan elää, millaisia asioita haluan tukea ja edistää elämässäni ja laajemmin. Millainen ihminen haluan olla? Mihin asioihin haluan vaikuttaa?

Et opiskele itseäsi varten (sellaisena kuin nyt olet) vaan tulevaa itseäsi varten.

”Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen” totesi fyysikko Niels Bohr.  Psykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmisen ei ole helppo hahmottaa sitä, miten monet asiat hänen elämässään muuttuvat vuosien myötä. Kun koehenkilöitä on pyydetty arvioimaan, miten paljon he ovat muuttuneet edellisen kymmenen vuoden aikana sekä sitä, miten paljon he tulevat muuuttumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, koehenkilöt olettavat olevansa tulevaisuudessa nykyisen itsensä kaltaisia, vaikka he ovat edellisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet huomattavasti!

Opiskelijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä luot elämän edellytyksiä ihmiselle, josta et tiedä vielä kaikkea. Vaikka nyt tuntuisi siltä, ettei historia kiinnosta, voisiko olla niin, että tulevaisuuden minäsi arvostaa kokonaisvaltaista käsitystä maailman tapahtumista? Vaikka nyt tuntuu, ettet tarvitse kieliä, matkustaako tulevaisuuden minäsi enemmän, kuin sinä nyt?

Nykyhetken valinnat luovat sitä tulevaisuutta, johon olet matkalla. Joudut väistämättä tekemään valintoja. Kaikkeen ei voi varatautua, mutta on hyvä olla avoin sille, että asiat näyttäytyvät myöhemmissä ikävaiheissa hieman toisessa valossa. Valitse rohkeasti, mutta älä lyhytnäköisesti.

Et opiskele pelkästään itseäsi varten.

Minusta tuntuu, että nuorille sanotaan nykyaikana harvoin: ”me tarvitsemme teitä”. Sen sijaan korostetaan oma polun etsimistä, yksilöllisiä tavoitteita ja muista erottautumista. Tosiasia kuitenkin on, että me muut –  yhteiskunta – tarvitsemme sinua ja sinun osaamistasi. Sinut on tarkoitettu rakentamaan yhteistä hyvää jollakin, sinulle sopivalla tavalla. Ei ole kyse vain siitä, että löydät ”oman juttusi”, vaan että löydät sellaisen oman jutun, jolla on merkitystä myös muille ihmisille. Älä siis kysy pelkästään, mihin aiot käyttää aikaa ja mistä asioista aiot elämässä nauttia, vaan kysy myös, mitä aiot tehdä muiden hyväksi. Voi olla, että haluat hyvä tulot ja ulkoista menestystä. Silloinkin sinun täytyy kehittää itsellesi jotakin sellaista (esim. tuote, osaamista, palvelua), josta muut ovat valmiita maksamaan. Sinun täytyy siis löytää keino vastata toisten tarpeisiin ja palvella heitä. Se voi tapahtua hyvin monin eri tavoin.

Entä, jos et voisi opiskella?

Joskus voi olla hyvä kysyä myös, mikä olisi vaihtoehto, jos et opiskelisi? Entä, jos sinun pitäisi lopettaa opiskelu tänään? Et tulisi opiskelupaikkaasi enää huomenna. Et osallistuisi tunneille, et saisi opetusta, et tekisi tehtäviä. Et koskaan valmistuisi. Mitä seurauksia sillä olisi? Olisiko ajatus pelkästään vapauttava vai menettäisitkö silloin jotakin sellaista, joka tuntuu sinusta oikeasti arvokkaalta? On mahdollista, että olet sinulle tällä hetkellä oikeassa paikassa, vaikka et kokisi itseäsi motivoituneeksi. Ehkä huomaat sen tämän kysymyksen avulla.

Joskus syvä motivaation puute voi kertoa myös siitä, että yrität tehdä jotakin sellaista, joka ei vastaa omia arvojasi ja tarpeitasi. Joskus esimerkiksi opiskelualan muutos on aidosti juuri sitä, mitä tarvitaan. Siinäkin tilanteessa on hyvä miettiä vastauksia yllä oleviin kysymyksin, jotta uudet valinnat olisivat mahdollisimman onnistuneita.  

Advertisement

Kannattaako keskittyminen?

Keskittyminen vaatii luopumista

Väitän, että monien lukiolaisten keskittymiskyvyttömyys johtuu useammin ristiriitaisista motiiveista kuin varsinaisesta keskittymiskyvyn puutteesta.

Ajattele vaikka tätä:

Opiskelija haluaisi mielellään keskittyä tehokkaasti oppitunneilla. Samanaikaisesti hän haluaa myös olla selvillä sosiaalisen ympäristönsä uusimmista tiedonannoista, joten hän ei mielellään jäätä kuuntelematta takana istuvien kavereiden keskustelua.

Hän haluaa myös juoda kahvia.

Hän haluaa tietää, kuka on tykännyt hänen Instagramiin välittämästään kuvasta.

Hän ei myöskään halua antaa itsestään liian nössöä vaikutelmaa, vaan haluaa mielellään osoittaa itselleen ja muillekin, ettei niele ”systeemiä” ihan sellaisenaan.

Hän ei halua nolata itseään muiden silmissä, joten hän päättää myös tarkistaa, että kampaus on kunnossa. Lisäksi hän muistaa juuri keksimänsä kommentin siihen huulenheittoon, joka jäi kesken välitunnilla.

Kuvittele, miten paljosta esimerkin opiskelija joutuu luopumaan, jos hän oikeasti päättää keskittyä oppituntiin!

Jos hän yllä kuvatun kaltaisissa tilanteessa valittaa surkeaa keskittymiskykyään, olisiko oikeastaan reilumpaa myöntää, että hän ei oikeastaan ole varma haluaako hän tai kannattaako hänen keskittyä. Kahvi, ihmissuhteet, imago ja asiaan liittymättömät hienotkin ajatukset pitäisi pystyä sulkemaan pois.

Keskittyminen vaatii luopumista. Onnistunutta keskittymistä edeltää valinta, jossa erilaiset tarpeet on asetettu tärkeysjärjestykseen ja päädytty siihen, että juuri nyt, juuri tässä tilanteessa keskityminen on sen vaatimien uhrausten arvoinen valinta.

Kuva: cc) CarbonNYC via Flickr

Ennen kuin on keskittymishaluinen, on turha valittaa siitä, ettei ole keskittymiskykyinen. Jos siis haluaa parantaa keskittymiskykyään, saattaisi kannattaa aloittaa keskittymishalun parantamisesta.

Haluatko keskittyä?

Keskittymisen vaatimien uhrausten vastapainoksi tarvitaan jotakin. Onko keskittyminen oikeasti vaivan arvoista? Mitä hyötyä keskittymisestä on?

Tarkastellaanpa muutamia mahdollisia näkökohtia.

Väite 1. Keskityminen säästää aikaa

Kahdeksanvuotiaan poikani piti tehdä kotitehtäviä, jotka eivät tuntuneet innostavilta. Keskittymisen sijasta hän keskeytti työnsä vähän väliä valittaakseen tehtävien tylsyyttä tai puuhatakseen muuta. Kolmen kysymyksen ja kolmen vastauksen vihkoon kirjoittamiseen  tällä tavalla kului puolitoista tuntia. Keskittyen hän olisi selvinnyt tehtävästä kymmenessä minuutissa.

Monessa tilanteessa keskittyneen tekemisen tuoma ajansäästö on yhtä ilmeistä kuin poikani läksyjen tekemisessä. Jos haluat vakuuttua tästä, tee elämiskokeita ja mittaa konkreettisesti, miten tarkkaavaisuuden jakaminen vaikuttaa suoriutumiseen. Jos tehtävät ovat vaativia, huomaat todennäköisesti, että keskittynyt rauhallinenkin työskentely on nopeampaa ja tuloksekkaampaa kuin huonosti keskittyvä, kiireinen työote.

Keskittyminen tarkoittaa sitä, että suuntaat yhdellä hetkellä sinulla olevat voimavarat yhteen kohteeseen, yhteen ongelmaan, yhteen ajatukseen, yhden sanan oppimiseen, yhden lauseen kirjoittamiseen. Tuloksena on tarkkaavaisuuden laservalo, joka usein on juuri se, mitä tarvitaan tehokkaaseen oppimiseen.

Joskus keskittyminen voi kyllä johtaa siihen, että aikaa tekemiseen menee enemmän. Keskittyminen nimittäin lisää innostumista! Innostuminen johtaa uusien haasteiden äärelle. Saatat unohtaa ajan kulun ja joutua flow-tilaan. Mutta ottaen huomioon, että opiskeleminen on todennäköisesti paras asia, mitä voit tulevan itsesi eteen tehdä, onko se niin vaarallista? Oppimistulosten kannalta pikkusormen antamisen riskit tässä asiassa eivät näytä järin suurilta.

Väite 2. Keskittyminen säästää virheiltä

Moniajoa eli multitaskingiä on tutkittu viime aikoina melko runsaasti. Tutkimusnäyttö on yhdensuuntaista: vaikeita asioita ei ole hyödyllistä yrittää tehdä yhtä aikaa. Tämä perustuu siihen, että asiat, jotka eivät ole automatisoituneet, vaativat tietoista ohjausta ja siis tarkkaavaisuutta.

Tarkkaavaisuuden jakaminen tarkoittaa, että resurssia riittää vähemmän kuhunkin tehtävään ja suoritustaso laskee. Kun yrität tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, aivot itseasiassa vuorottelevat kahden tehtävän välillä. Jos tehtävät ovat rutiininomaisia, suoritus ei välttämättä kärsi.  Oppiminen on kuitenkin jo määritelmän mukaisestikin ei-rutiininomaista – jo automatisoituneita taitoja kun ei yleensä ole tarpeen opetella uudelleen. Oppimisessa ja opiskelussa keskittyminen vähentää merkittävästi virheiden määrää, kun taas moniajo lisää sitä.

Jostain syystä ihmiset ovat huonoja arvioimaan kuinka hyviä he ovat moniajajina. Erään tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka kertoivat olevansa taitavia moniajajia, eivät kuitenkaan selviytyneet hyvin moniajoa vaativista tehtävistä. Sensijaan henkilöt, joilla oli hyvä keskittymiskyky selvisivät hyvin moniajostakin – mutta he harrastivat sitä vain harvoin. Heilläkin moniajo hidastaa suoritusaikaa ja lisää viheitä, joten he valitsevat mieluummin keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan.

Väite 3. Keskittyminen lisää onnellisuutta

Kolmas keskittymistä puolustava väite on, että keskittyminen lisää onnellisuutta tai ainakin vähentää ahdistusta. Keskittynyt ongelmanratkaisu on nimittäin tunteiden kannalta vähemmän kuormittavaa kuin tekemättömän työn ja ratkaisemattomien ongelmien ennakointi. Opiskelutehtävät ahdistavat opiskelijoita eniten ennen tehtävien tekemistä, eivät suinkaan tekemisen aikana. Ongelmanratkaisun päästyä käyntiin ahdistuminen vähenee. Kuinka paljon murheita voitaisiinkaan välttää siirtymällä nopeammin keskittyneeseen, tavoitteelliseen toimintaan!

Myös yritys ratkoa monia haasteita samanaikaisesti lisää ahdistusta. Tilanne näyttää mahdottomalta ja kysymykset ylitsepääsemättömiltä, kunnes ne ottaa pala kerrallaan selvitettäväkseen. Osatavoitteiden saavuttaminen lisää hallinnantunnetta ja onnistumisen elämyksiä.  Lisäksi keskittynyt toiminta pitää mielen kiireisenä ja vähentää ahdistuksen ja levottomuuden tunteita.

Väite 4. Keskittyminen parantaa oppimistuloksia

Tehokkuus, virheiden välttäminen, innostuminen ja ahdistuksen väheneminen johtavat aika luontevasti siihen, että keskittyminen myös parantaa oppimistuloksia. Jos haluat oppia tehokkaasti, opettele keskittymään. Kun keskittymisen voimavara on käytettävissäsi, aseta oppiminen sille varattuna aikana muiden asioiden edelle. Älä luovu sellaisesta, mistä et aidosti halua luopua:  varaa muille tärkeille asioille oma, niille kuuluva aikansa.

Oppimismotivaatiota sanomalehdestä!

Merkitykselliset asiat jäävät mieleen.

Asioita, jotka kytkeytyvät johonkin ennestään tuttuun, on helpompi oppia.

Sellaista tietoa, jonka arvon ymmärtää, on motivoivampaa opetella.

Jos haluat tehdä lukio-opiskelusta mielekkäämpää, lue päivän lehti.

Voit parantaa opiskelumotivaatiotasi monessa aineessa tekemällä tämän yhden pienen muutoksen päivärutiineissasi.

Ympäröivän maailman seuraaminen lisää merkittävästi riskiä, että opiskelemasi tieto liittyy johonkin ennestään tuttuun ja tärkeäksi koettuun.

• Ymmärrät asioiden välisiä yhteyksiä paremmin.
• Et jaa oppimaasi oppiaineiden mukaisiin lokeroihin, vaan huomaat, että asiat liittyvät toisiinsa.
• Huomaat, että hyvin monenlaiselle tiedolle on käyttöä, kun erilaisia ajankohtaisia ilmiöitä pyritään ymmärtämään ja selittämään
• Löydät tapahtumia ja ilmiöitä, joita voit yrittää ymmärtää oppimasi avulla.
• Ehkä huomaat ristiriitaisuuksia tai sinussa herää kysymyksiä – se siivittää oppimistasi .
• Ajankohtaisten asioiden seuraaminen auttaa ajattelemaan ja keskustelemaan.

Aloita tänään. Kiinnostu jostakin ympärilläsi. Avaa uusi ikkuna.

Kuva NS Newsflash

Vie se valoon!

Motivaatio ei ole kivenkaltainen. Se on pikemminkin kuin nuori kasvi. Jos löydät innostuksen idun, kastele sitä, lannoita sitä ja vie se valoon.

Kuvalähde.

Monta tietä motivaatioon

Onni ei tule sitä etsivälle,

eikä uni tartu epätoivoisen unettoman silmään.

Motivaatio on samanlainen.

Se ei synny kiihkeästi yrittämällä.

Motivoituminen vaatii rauhoittumista ja huomion kiinnittämistä toisaalle.

Sen sijaan, että pyrkisit kiihkeästi korjaamaan motivaatiotasi, voit tukea motivaation syntymistä muilla keinoin. Tekemällä muutoksia muualla voit saada aikaan seurannaisvaikutuksena motivaation kohentumista.

• Onnistuminen lisää motivaatiota.
• Kokemus siitä, että osaa ja on pätevä lisää motivaatiota.
• Odotus siitä, että voi selvitä tehtävästä, lisää motivaatiota.
• Hyvä mieliala lisää motivaatiota.
• Merkityksellisyyden kokeminen lisää motivaatiota.
• Uteliaisuus ja kiinnostuksen herääminen lisäävät motivaatiota.
• Yhteenkuuluvuuden tunne lisää motivaatiota.
• Jaetut kokemukset lisäävät motivaatiota.
• Sitoutuminen tavoitteisiin lisää motivaatiota.
• Suurten linjojen hahmottaminen lisää motivaatiota.
• Tekemisen mielekkyys lisää motivaatiota.

Motivaatiota lisää todennäköisesti siis minkä tahansa muun oppimisen taidon kehittäminen. Ehkä motivaatiotalkoot pitäisikin aloittaa tekemällä konkreettisia muutoksia näillä muilla alueilla.

Mietitäänpä muutamaa esimerkkiä.

Aava on tyypillinen stressaantuva lukiolainen, joka päättää jättää liian vaativasta lukujärjestyksestään yhden aineen pois. Lukujärjestykseen tulee nyt väljyyttä ja Aava ehtii usein tekemään läksyt ennen iltaa. Hän päättää aloittaa uudelleen harrastuksen, jonka oli jättänyt pois lukion vaativuuden takia. Kun Aava ehtii nyt tekemään itselleen mieluisia asioita iltaisin, hän malttaa paremmin mennä nukkumaan ajoissa. 

Eeli päättää aloittaa opiskelutottumusten kehittämisen reaaliaineista. Hänen on ollut tapana opiskella vähän passiivisesti, valmiiksi pureskeltua tietoa vastaan ottaen. Nyt Eeli miettii opiskeluaan uudelleen ja päättää ottaa itse enemmän vastuuta paitsi asioiden muistamisesta myös niiden ymmärtämisestä. Hän kuulee, että kysymysten tekeminen on hyvä keino oppia ja alkaa suhtautua opiskeluun tapahtumana, jossa hän etsii vastauksia itse asettamiinsa kysymyksiin. 

Molemmissa tapauksissa muutokset ovat merkittäviä, mutta eivät kovin laajamittaisia. Molemmissa tapauksissa on todennäköistä, että muutokset lisäävät opiskelijan opiskelumotivaatiota.

Kun Aava luopuu ylimitoitetusta aikataulustaan ja varaa aikaa myös virkistäytymiseen, hänen mielialansa nousee. Hän on harvemmin stressaantunut ja jaksaa todennäköisesti suhtautua myönteisemmin vastoinkäymisiin. Kun hänellä on riittävästi aikaa, hän voi tehdä koulutehtäviään  useimmin rauhallisena ja paneutua syvemmin itseään kiinnostaviin aineisiin ja projekteihin. Tekemisestä tulee mielekkäämpää. Aava kokee todennäköisesti useammin onnistumisen elämyksiä.

Näinkin yksinkertainen, konkreettinen valinta tukee siis Aavan opiskelumotivaation ylläpitämistä monesta eri suunnasta.

Eelin tapauksessa siirtyminen passiivisesta vastaanottamisesta aktiivisempaan opiskeluotteeseen vaatii varmasti aluksi harjoittelua ja myös tahdonvoimaa. Kun Eeli alkaa tehdä kysymyksiä, hän todennäköisesti myös tulee uteliaaksi siitä, millaisia vastauksia hän mahtaa löytää. Hyvässä tapauksessa tämä tilannekohtainen kiinnostus syvenee vähitellen omakohtaiseksi tiedonhaluksi ainakin joissakin oppiaineissa. Kysymysten tekeminen auttaa Eeliä jäsentämään tietoa kokonaisuuksiksi ja erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Jäsentynyt tieto tuntuu merkityksellisemmältä kuin irralliseksi jäävien yksityiskohtien varaan rakentuva muistisuoritus. Opiskelutaitojen lisääntyessä myös Eelin opintomenestys ja sitämyötä itseluottamus kasvavat.

Näiden tapausten pohjalta haluan rohkaista niitä opiskelijoitani, joiden tärkein tavoite oli motivaation nostaminen: voit aloittaa mistä kohdasta tahansa. Useimmat myönteiset muutokset opiskelutaidossa johtavat myös motivaation parantumiseen!

Opiskelija: Mieti omalla kohdallasi, mikä voisi olla pieni, tarpeeksi realistinen muutos, jonka voisit toteuttaa? Mieti mitä kaikkia seurauksia muutoksella saattaisi olla? Näetkö yhteyden yllä olevassa listassa lueteltuihin, motivaatiota lisääviin, asioihin? Ideoi pieniä konkreettisia muutoksia ja merkitse niitä tämän viikon tunnilla jaettuun monisteeseen. Valitse yksi muutos, jota haluat lähteä toteuttamaan.

Opettaja: Jos haluat lukea lisää siitä, miten autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus lisäävät motivaatiota, perehdy Decin ja Ryanin Self-determination -teoriaan.

Muita juttuja motivaatiosta:

• Motivaatio – fiilistä vai tahtoa? 
• Keinoja motivaation puutetta vastaan
• Unohda motivaatio – siirry automaattiohjaukseen

Unohda motivaatio – siirry automaattiohjaukseen

MOTTO: Jos luot itsellesi toimivat opiskelurutiinit, säästyt valtavalta määrältä motivaationpuutteesta johtuvaa viivyttelyä.

 

1. Suunnittele itsellesi opiskelupalkki – sopivan pituinen ajanjakso, jonka käytät opiskeluun joka päivä olosuhteista riippumatta. On yksilöllistä millainen ajanjakso on sopiva. (45 minuuttia – 1,5 tuntia lienee tyypillinen aika, joka jaksaa keskittyneesti työskennellä. Vähempikin käy. Rutiineissa ratkaisevaa ei ole ajan pituus, vaan sitkeä toisto. Voit yllättyä miten paljon saat aikaan tehokkaasti käytetyssä tunnissa.)

2. Etsi jokaisesta päivästä sopivin hetki opiskelupalkille. Vaaraa aika kalenteriin, aivan kuin varaat ajan oppitunneillekin. Mieti missä voit opiskella tehokkaasti ja mahdollisimman keskeytyksettä varaamasi ajan. Valitse sopiva paikka.

3. Rajaa aika ennalta. Vaikka näin: Opiskelen tunnin. Tai näin: Opiskelen vähintään puolituntia, mutta enintään puolitoista. Takaraja auttaa tehokkuuteen. Takarajan saavutettuasi olet vapaa tekemään muuta. Jos tuhlaat varaamasi ajan, ei ole viisasta varastaa sitä takaisin muilta mukavilta asioilta. Opit nopeasti, että jos aiot työskennellä, sinun on työskenneltävä juuri nyt, opiskelupalkissa.

4. Valitse tehtävät. Jos sinulla on läksyjä, niistä voi aloittaa. Älä kuitenkaan ulkoista opiskelusi suunnittelua läksyjä määrääville opettajille. Tee joka tapauksessa jotakin. Työstä tulossa olevaa projektia (jota ei ehkä olisi vielä ihan pakko tehdä), paikkaa puutteita, kertaa pääkohtia, syvennä ymmärrystäsi ja osaamistasi jotenkin. MUTTA vain ennalta valitun ajan puitteissa. Tarkoitus, on että opiskelet tehokkaasti ja että sinulla on aikaa muulle elämälle.

5. Keskity. Kokonaan. Palauta mielesi lempeästi, kun se harhaille. (Jos sinun on vaikea keskittyä pitkää aikaa kerrallaan, lyhennä palkin kestoa suunnitellusti. Rakenna opiskelusi sen mittaisista yksiköistä, joista vielä selviät. Vähitellen keskittymiskykysi kasvaa.)

6. Ajan loppuessa luo odotus siitä, mitä teet seuraavalla kerralla.

7. Sulje kirjat. Pidä hauskaa!

8. Toista. Toista. Toista.

 

Idean lähteenä  Study Hacks.

Kuvat Marsmet544 ja Rennet Stowe.

Keinoja motivaationpuutetta vastaan

Motivaation puute

Kun opiskelijat puhuvat motivaatiosta, he puhuvat monista eri asioista. Motivaatiosta puhutaan eniten silloin, kun sitä on vähiten. Motivaation puuttumisen takana voi olla seuraavanlaisia kokemuksia:

• Motivaation puute voi olla tunteen puutetta: Ei innosta, ei huvita, ei ole hauskaa.
• Motivaation puute voi olla voimavarojen puutetta: Olen liian väsynyt. Tämän on liian vaikeaa.
• Motivaation puute voi olla uskon puutetta: En minä osaa. Ei siitä kuitenkaan tulisi mitään.
• Motivaation puute voi olla suunnan puutetta: Mihin tämä liittyy? Miksi tekisin? Miten etenisin? En tiedä, mihin olen menossa.

Lääkkeet taudin mukaan  

Koska motivaation puute ei ole yhtenäinen ilmiö, samat keinot eivät päde kaikkiin tapauksiin. Omaan motivaatioonsa on kuitenkin mahdollista vaikuttaa. Se ei ole valmiiksi annettu ominaisuus, jota joko on tai ei ole.

TUNTEET

Jos motivoitumattomuuden taustalla on tunteen puutetta, ehdotan, että käännät rattaat toisin päin. Älä jää odottamaan, että tunne vetää vaunuja. Luota tekemisen prosessiin: oikeanlainen paneutuminen luo kiinnostusta, onnistumisen elämyksiä ja myönteisiä tunteita. Innostuksen voi usein löytää vasta, kun tarttuu toimeen.  Opettele tehokkaita opiskelumenetelmiä. Kuuntele tekemisen myötä heräävää uteliaisuutta ja kiinnostusta ja ruoki sitä. Juhli ja palkitse itseäsi, kun olet ponnistellut oppimisen eteen. Palkitse itsesi jo aloittamisesta, sillä tartuit tehtävään, vaikka ei huvittanut! Suosi säännöllisiä opiskelurutiineja, niin että toimeen tarttumista ei tarvitse joka kerta harkita ja tunnustella erikseen.

VOIMAVARAT

Jos motivoitumattomuus johtuu voimavarojen puutteesta, ala ladata akkuja.

Onko kysymys siitä, että nukut liian vähän? Et voi oppia tehokkaasti, jos kärsit jatkuvasti univajeesta. Univaje tyhmentää. Aivot tarvitsevat lepoa!

Onko sinulla vain yksinkertaisesti liian vähän aikaa? No, itseasiassa jokaisella on käyttettävänään yhtä monta tuntia vuorokaudessa. Jos tunnit eivät tunnu riittävän, teet liikaa, teet vääriä asioita tai teet tehottomasti. Miten voisit järjestää elämääsi toisin – niin että opiskelulle olisi riittävästi aikaa? Miten voit varmistaa, että ehdit tehdä myös virkistäviä ja iloa tuovia asioita, levätä ja palautua suoritusten välillä? Oletko kasannut itsellesi liian suuren kuorman? Mitä voisit vähentää, mitä jättää kokonaan pois? Riittäisikö sinulle hitaampi tahti, tarvitsitko sitä? Mitkä asiat ovat todella tärkeitä ja arvokkaita? Pidä niistä kiinni ja karsi muuta.

Voimavarat voivat olla vähissä myös siksi, että saat liian vähän tukea. Pyydä neuvoja, etsi ihmisiä, jotka voivat olla sinun puolellasi. Ole avoin. Ota apua vastaan. Jos taidoissasi on opiskeluasi haittaavia puutteita, käytä aikaa taitojen oppimiseen. Opettele vihdoin ne pilkkusäännöt ja yhdyssanat. Kertaa yläasteella opiskelematta jääneet kielioppiseikat. Aloita alusta. Rakenna hyvää perustaa – uuden oppimiseen käytettävissä olevat resurssit lisääntyvät aivan varmasti.

LUOTTAMUS

Uskonpuutteeseen auttaa tieto, taito ja toivo.

Jos kerrot itsellesi, että et osaa, etkä voi oppi, kysy itseltäsi onko se aivan totta, onko se koko totuus? Sinun ei tarvitse välttämättä uskoa väitteitä, joita sanot itsellesi päivästä toiseen. Mitä näyttöä sinulla on siitä, että olet ehkä väärässä? Onnistuitko joskus? Tuntuiko tehtävä edes joskus mahdolliselta? Tutki vastaesimerkkejä ja etsi vaihtoehtoja motivaatiota syöville uskomuksillesi. Älä syö motivaatiotasi vaatimalla itseltäsi mahdottomia. Arvosta sitä, mihin pystyt. Opiskele oppimista. Kun ymmärrät oppimisen prosessia paremmin ja tunnet erilaisia opiskelumenetelmiä, voit paremmin hallita opiskeluasi – ja itseluottamuksesi kasvaa.

SUUNTA

Liika epämääräisyys syö motivaatiota. Suunnittele siis paremmin! Cal Newport on esittänyt ajatuksen, että olisi evoluution kannalta tarkoituksenmukaista, ettemme motivoidu liian epämääräisistä suunnitelmista. Motivoitumattomuudesta voisi näin ollen päätellä, että aikomuksissa, tekemisen tavassa tai itse päämäärässä on jotakin vialla. Motivoitumattomuus on kutsu suunnan ja keinojen päivittämiseen lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä.

Pitkällä tähtäimellä lukiolaisen suunnitelmallisuus ei ole vain jatko-opiskelupaikkaan tähtäämistä. Oppimiseen liittyy paljon muitakin arvoja, jotka ovat hyviä syitä sivistää itseään. Omaa opiskelua on hyvä välillä pysähtyä miettimään: Olenko unohtanut miten juuri tämä tekeminen kytkeytyy minulle tärkeisiin tavoitteisiin? Katsonko puuhaa liian pienen ruudun lävitse? Entä jos en saisi opiskella – mitä se merkitsisi, mitä menettäisin?

Lyhyellä tähtäimellä kannattaa miettiä tavoitteidensa ja myös keinojensa mielekkyyttä. Yritänkö jotakin sellaista, jolla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia? Yritänkö jotakin sellaista, joka ei ole merkityksellistä, eikä arvokasta? Yritänkö tehdä tavalla, joka ei oikeastaan ole mielekäs? Yritänkö vain lukea, vaikka olisi parempi tähdätä ymmärtämiseen? Yritänkö vain kuunnella, vaikka olisi parempi tutkia aihetta mielessään, kysyä ja etsiä vastauksia?

*

Itsetuntemus on motivaation rakentamisessakin viisauden alku.

Seuraavan kerran, kun haluat valittaa motivaation puutetta… mieti, mitä on motivaation puutteen taustalla.

**

Kiitos kuvista: piermario, Robert Bruce Murray III ja moriza.

Motivaatio – fiilistä vai tahtoa?

• Tekeminen ei huvita. Ei siis ole motivaatiota.
• Tekeminen ei huvita. Teen sen silti, niin motivoitunut olen. 

Molemmissa näistä esimerkeistä puhutaan motivaatiosta. Onko motivaatio tunnetta vai toimimista tunteesta huolimatta?

Tahtominen on usein aika emotionaalista. Tahdomme asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja jotka olemme arvioineet hyviksi. Myönteiset tunteet kertovat, että jokin asia edistää tavoitteitamme ja päämääriämme. Tahto ja tunteet osoittavat samaan suuntaan.

Mutta kuinka toimia tilanteissa, joissa näin ei ole?

Tunteiden tuulet antavat suunnan! 

”Jos et halua opiskella, ei siitä pakottamalla mitään tule!” (Lukion 1. vuoden opiskelija)

Yksi mahdollisuus on jäädä odottamaan sopivia tunteita. Innostus tulee, kun on tullakseen, ja kun se on kohdalla, on hyvä toimia. Itsensä pakottaminen ei kuulu kuvioon. Tunteet ratkaisevat.

Tunteen siivellä tekeminen on yleensä aika mukavaa. Haittapuolena on se, että monet tärkeät asiat uhkaavat jäädä tekemättä, kun sopiva tunne ei ilmestykään paikalle oikeaan aikaan. Aloittaminen on usein tekemisen vaikein vaihe. Tehtävä, joka ehkä olisi alkupinnistelyjen jälkeen innostava ja motivoiva, jää turhaan viime tippaan, kun tunteet synnyttävät motivaation vasta aikarajan jo uhkaavasti lähestyessä.

Tunteet sivuun, täältä tulee tahto!

Toinen mahdollisuus on sivuuttaa tunteet tahdon voimalla. Tunteet vaihtelevat. Ne antavat väärää tietoa. Ne ovat lyhytnäköisiä ja siksi huonoja oppaita. Voin haluta tehdä tehtävät – en siksi, että ne tuntuvat nyt hyviltä – vaan koska, kun teen ne, voin myöhemmin tuntea hyviä tunteita (kuten onnistumista, pätevyyttä) tai saavuttaa muita päämääriäni.

Jokainen tarvitsee kykyä sivuuttaa tunteita väliaikaisesti. Pelkän välittömän mielihyvän perässä juokseminen ei vie kohti aidosti tärkeitä tavoitteita.

Toisaalta, jos opiskelu perustuu pelkästään tahdonvoimaan, ei opiskelusta tule kovin mukavaa. Vaarana on myös se, että jos tunteiden tärkeät viestit sivuutetaan, joudutaan toisenlaisiin hankaluuksiin: tehtävät tulevat kyllä tehdyiksi ja suoritukset suoritetuiksi, mutta opiskelija on vaarassa väsyä, koska hän ei kuuntele tarpeeksi omia tunteitaan, eikä huomaa niitä tarpeita, joista tunteiden oli tarkoitus viestittää. Kyky hellittää ja löysätä sopivasti on sekin osa opiskelutaitoa.

Motivaation ylläpitäminen on tunteen ja tahdon yhteispeliä

Taitava motivoituja osaa käyttää sekä tunteita että tahdonvoimaa motivaation ylläpitämiseen.

Tunteiden voimaa tarvitaan esimerkiksi

• innostuksen tunnistamiseen ja ylläpitämiseen
• kertomaan milloin tarvitaan lepoa tai milloin ollaan luisumassa itselle tärkeiden tavoitteiden ohi
• kannustavaan sisäiseen puheeseen ja sopivien ”porkkanoiden” valitsemiseen
• viisaiden valintojen tekemiseen

Myös tahtoa tarvitaan – esimerkiksi:

• säännölliseen opiskelemiseen ja toimivien rutiinien ylläpitämiseen
• aloittamiseen ja aloituskynnyksen ylittämiseen
• perustaitojen hankkimiseen ja taidoissa olevien puutteiden paikkaamisen
• oppimiseen itselle huonommin sopivien aineiden tai työtapojen parissa

Itsetuntemusta ja omanarvontuntoa!

Ihmiset, jotka pystyvät ylläpitämään hyvää motivaatiota päivästä toiseen, ovat todennäköisesti hyviä hyödyntämään sekä tunteiden että tahdon suomia voimavaroja. He pystyvät ohjaamaan tunnetta ja tahtoa taitavalla ajattelulla. He tuntevat itsensä ja löytävät keinoja, joilla pystyvät houkuttelemaan itsestään esiin innostusta. Heillä on riittävästi kokemusta siitä, että tekeminen myös synnyttää tunteita. He voivat motivoida itseään muistamalla, kuinka hienolta tuntuu, kun projekti valmistuu tai kuinka mukavaa on rentoutua silloin, kun tietää, että kaikki tarpeellinen tältä päivältä on jo tehty. Onnistumisen ilo on tärkeä motivaation lähde.

Motivaatio ei synny pakosta. Tahdon tuoma kurinalaisuus ei vaadi kuin hetkellisesti itsen pakottamista. Suunnitelmien toteuttaminen ja pitkäjännitteisyys ovat pikemminkin seurausta eräänlaisesta itsekunnioituksesta, omien päämäärien ja tavoitteiden arvostamisesta. Tahdon varassa toimiva tarvitsee luottamusta siihen, että on oikealla tiellä ja jo valinnut hyvät keinot edetä kohti tärkeitä päämääriä. Hyvät opiskelutaidot lisäävät myös tahdonvoimaa.

Motivaatioon tarvitaan fiilistä, tahtoa ja taitavaa ajattelua.

***

Luvassa lisää motivaatiomietteitä tällä viikolla.

Kuvat: robotti, kiipeilijä.

Lukuhalu

”Joskus tuntuu halu tarttua kirjoihin melko vähäiseltä. Silloin voi yrittää pettää itseään edes istuutumalla työpöydän ääreen (joka tietenkin on vailla kaikkia häiritseviä esineitä), selailemalla hiukan kirjoja, lukemalla vanhoja muistiinpanoja jne. Lukuhalu on suunnilleen unen kaltaista. Se ei tule tietoisen ponnistuksen tuloksena, vaan itsestään ja määrätyissä suotuisissa olosuhteissa.”

Olov Dahlgren, (1973) Miten opiskelen. Sininen Kirja Oy, Kuopio, s. 37

Pätee moneen muuhunkin tekemiseen :-).

Kuva täältä.