Pitäisi kirjoittaa, mutta kun en vaan pääse alkuun…

Moni opiskelija ja kirjoittaja lienee ollut samassa tilanteessa, kuin minä tässä viime viikkoina. Pitäisi kirjoittaa, olisi ehkä aikaakin, mutta ei tule kirjoitettua. Tulee tehtyä ihan jotakin muuta. Tulee ehkä yritettyä vähän lähestyä kirjoittamista, mutta varsinaiseen työhön tuntuu olevan vaikea tarttua.

Syitä voi aina miettiä ja on joskus hyväkin miettiä… mutta siinä kuluu taas yksi ilta ja toinen ilta… Löydetyt vastaukset eivät ehkä myöskään auta eteenpäin. ”Olen laiska…”, ”On niin kiireistä…”, ”Väsyttää ja flunssakin on tulossa…” tai pahimmillaan ”Olen liian tyhmä, liian huono, liian taidoton tähän…”

Se, mikä auttaa on aloitteleminen. Aloittelemisella tarkoitan niitä ihan konkreettisia pieniä tekoja, joilla voi varovasti houkutella itsestään esille kirjoittamisvalmiutta ja tehdä kirjoittamisesta helpompaa. Tässä muutamia hyväksi havaitsemiani keinoja:

Kirjoittamisen aloittelemisen keinoja

1. Rajaa pois turha muu tekeminen kirjoittamisen aloittamiselle varatulta ajalta. Kirjoitit sitten tai et, tänä aikana et… pelaa, selaa nettiä tai siivoa laatikoita (mitä keinoa sitten käytätkään viivytellessäsi aloittamista). Sovi myös itsesi kanssa, että et voi käyttää aloittelemiseen rajattomasti aikaa, vaan kello XX alat taas katsella telkkaria, siivota laatikoita tai pelata tietokoneella. (Voit siis vetkutella vain rajatun ajan.)
2. Kerää kaikki tarvittava helposti saataville. Silmäile lähteitä ja materiaaleja. Selitä jollekulle ääneen jokin ajatus aiheeseen liittyen. Muistele, mikä tässä on innostavaa. Mieti, miten hyvä fiilis on sitten, kun työ on tehty.
3. Lue aiemmin kirjoittamaasi tekstiä. Tekisikö mieli jatkaa? Parantaa jotakin?
4. Lue jotakin uutta aiheeseen liittyvää. Jos et osaa kirjoittaa, koska et tiedä tarpeeksi tai et yhtään tiedä, mitä olet sanomassa, etsi tietoa ja täytä aukot.
5. Lämmittele kirjoittamislihaksia. Kirjoita jotakin. Kirjoita ajatuksenvirtaa. Teeskentele kirjoittavasi oikeasti., mutta kirjoita aiheeseen liittyvä lause tai kappale, joka on ihan huono ja jonka ei ole tarkoituskaan tulla osaksi tekstiä.
6. Kirjoita yksi lause oikeaa tekstiä. Kai sitä nyt sen verran voi itsestään pakottaa ulos?
7. Toista ainakin kohdat 1, 5 ja 6 seuraavalla kerralla. Kun vahvistut, voit asettaa tavoitteeksi kokonaisen kappaleen.
8. Muista, että kirjoittaminen on lukuisien perättäisten ongelmien ratkaisemista. Olisiko tässä tekstissä jokin ihan pieni juttu, jonka kenties kaikesta vastustuksestasi huolimatta voisit ratkaista tänään?

 

Ps.

Tämä teksti on kirjoitettu omaan tarpeeseen.  Tekstin kirjoittaminen oli  kohdan 5. toteuttamista.  Kirjoittamiseen meni jonkin verran aikaa, mutta ehdin työlle varaamassani ajassa (kohta 1) vielä katsoa vähän sitä varsinaisesti työn alla olevaa tekstiä. Löysin kuin löysinkin sieltä yhden pienen ongelman (kohta 8), johon koin voivani tarttua. Asettamani aikarajan viimeisen 15 minuutin aikana kirjoitin melkein sivun uutta luonnostekstiä. Tästä jää nyt hyvä mieli ja tekstiin palaaminen on seuraavalla kerralla helpompaa.

Advertisement

Kuusi loikkaa aloituskynnyksen yli

Joskus aloittaminen on työn vaikein vaihe

Aloittaminen on joskus vaikeaa. Aloittaminen vaatii erityistä ponnistusta. Edessä on este – aloituskynnys. Aloituskynnykselle kasautuvat pelot, motivaationpuute, mukavuudenhalu, epätietoisuus, epävarmuus, muutosvastarinta, tietämättömyys… Ne tekevät kynnyksestä korkean. Aloittamisen välttäminen tuntuu monin verroin houkuttelevammalta kuin ensimmäisen askeleen ottaminen.

Useimmilla on kokemusta siitä, että työhön tarttuminen on niin vaikeaa, että aloittaminen onnistuu vasta viimeisenä iltana perimmäisen pakon edessä. Aloittamisen viivyttäminen on yleensä monella tavalla huono diili. Tekemätön työ painaa mieltä ja oma vetkuttelu harmittaa. Työn laatu kärsii ja viimehetken paniikissa on pakko oikoa mutkia suoriksi siellä ja täällä.

Aloituskynnyksen syntymistä on ehkä mahdotonta kokonaan välttää. On kuitenkin mahdollista oppia madaltamaan opiskelutöihin liityvää aloittamisen vaikeutta. Tässä muutamia ideoita.

1) Aloita tarpeeksi kevyesti. Tämän jutun kirjoittamisen sain aloitettua, kun lupasin itselleni, että käyn edes katsomassa mitä juttuideoita viime vuoden puolella olen kirjannut muistiin. Päätin, että ei minun tarvitse edes kirjoittaa, kunhan vain vähän virkistän muistiani. Nyt aloituskynnys on ylitetty ja aika loppuukin kesken.

2) Arvosta aloittelemista. Aloittamisen vaikeus liittyy joskus liikaan vaativuuteen itseä kohtaan. Työn pitäisi alusta alkaen tuntua etenevän hienosti. Jos ensimmäiset yritykset tuntuvat sujuvan huonosti, niistä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Alkuun pääseminen on oma työvaiheensa, omine erityispiirteineen.  Aloittelemiseen kuuluu, että aikaa kuluu ja mitään näkyvää ei välttämättä ilmesty. Aloittelemiseen kuuluu epämääräisyytä ja harha-askelia. Teksti on aluksi kökköä ja kokonaisuus hahmoton.

Hyväksy tämä. Useat tehtävät ovat aloitusvaiheessa epämääräisiä. Jos osaisit tehdä oppimistehtävän hienosti suoralta kädeltä, mitä oppimista siinä silloin olisi?

Aloittamisessa ensimmäinen tehtävä on selvittää, mitä pitäisi tehdä ja kuinka kannattaisi edetä. Aloitteluvaiheessa työ ei etene nopeasti ja osa tekemisestä on eräänlaista tehtävän ympärillä haahuilua, henkistä ja konkreettista valmistautumista tehtävän vaatimuksiin vastaamiseen. Anna itsellesi armoa ja anna aloittelullekin arvoa.

3) Muodosta vetkuttelulta suojaavia rutiineja. Yksi sellainen voi olla, että se, että aloittamisella on aikaraja. Mieti, sopisiko sinun tyyliisi jokin tottumus, josta pidät kiinni ja joka auttaa aloittamaan ajoissa. Tässä pari esimerkkiä toimivista käytännöistä, joista olen kuullut:

• Läksyt pitää olla päivittäin aloitettu klo 18 mennessä.
• Uusi projekti tulee olla aloitettu 48 tuntia tehtävänannon saamisesta. 

4) Tee myös jatkamisesta automaattista, kyseenalaistamatonta, itsestäänselvää. Näin voit välttää uuden aloituskynnyksen syntymisen työjaksojen välille.

Kirjailija Heather Sellers kertoo, että hän ottaa kirjoitustyönsä pienessä muodossa jopa lomille mukaan, koska jos kirjoittamisen lopettaa, aloittaminen on usein todella vaikeaa. Ammattikirjoittajakin tunnistaa, että päivän tauko kirjoittamisessa venyy helposti kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi… Pidemmän tauon aikana ehtii syntyä aloittamiskynnys, jonka ylittäminen vaatiikin sitten erityisvoimia ja toimenpiteitä. Kirjoittamisrutiinissa pysyminen on uudelleen aloittamista helpompi vaihtoehto.

Kannattaa siis miettiä, millaisin rutiinein käynnistetyn projektin saisi pidettyä aktiivisesti työn alla.

5) Lopeta kesken. Itse ajattelin pitkään, että on mielekästä työskennellä pyrkien tekemään ”yhden kokonaisuuden kerrallaan valmiiksi”. Joskus näin varmaan onkin, mutta uudelleen aloittamista se ei tee helpommaksi. Päinvastoin voi olla helpompi tarttua työhön, joka on hedelmällisestä kohdasta kesken. Kirjailija saattaa esimerkiksi lopettaa päivän työn keskeneräiseen lauseeseen. Seuraavana aamuna aloittuskynnys on madaltunut: Vaikka kaikki muu olisi vielä epämääräistä, niin ainakin sen yhden lauseen voisin kirjoittaa loppuun…

6) Tee aikomus seuraavaa kertaa varten. Jos et pidä keskeneräisistä lauseista, voit päättää työskentelyn varmistamalla jollakin toisella tavalla, että tiedät, mihin olet seuraavaksi tarttumassa.  Varmista, että aikomus on tarpeeksi kouriintuntuva niin, että tiedät aivan tarkkaan, mitä sinun pitää tehdä. Siis tähän tapaan: Mieti seuraava väliotsikko. Etsi netistä käsitteen synestesia merkitys. Tee lista sodan syistä. Liian laaja tai epämääräinen aikomus voi pelottaa sinut pois työn kimpusta.