Abille avuksi – kun aikaa on vähän

Eilen lukuisat abiturientit saivat yllättäen tiedon siitä, että ylioppilastutkinnon reaaliaineiden kokeet on siirretty pidettäviksi viikkoa normaalia aikataulua aikaisemmin. Opiskelijat, jotka hetki sitten ajattelivat valmistautumisaikaa olevan vielä puolitoista tai kaksi viikkoa, ovatkin tilanteessa, jossa aikaa on vain muutamia päiviä tai alle viikko (riippuen kirjoitettavista aineista). Joillakin opiskelijoilla aikaistuiminen koskee kahta eri reaaliainetta. Abit ovat hankalassa tilanteessa. Viimeistelyvaiheen opiskelusta on leikattu aikaa. Lisäksi perättäisten kokeiden välille ei jää oletetulla tavalla välipäiviä, jotka voisi käyttää palautumiseen tai kertaamiseen.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? 

Oppimisen taidot ovat aika turhia, jos niistä on hyötyä vain ihanteellisissa olosuhteissa. Kirjoitan seuraavassa abiturienteille ja etsin joitakin ajatuksia siitä, miten tässäkin tilanteessa vähästä ajasta ja omasta osaamisesta saisi kaiken irti.

justin-novello-MDJiR79HinY-unsplash

Photo by Justin Novello on Unsplash

1. Muista, että osaat jo

Ylioppilaskoe mittaa lukio-opintojen aikana kertynyttä osaamista. Kaikki aiemmin tekemäsi työ on edelleen pääomaa, jolla ponnistat kokeessa. Lukulomakin on ollut täysimittaisena käytettävissäsi. Viimeisten päivien ponnistelun merkitys on todennäköisesti vähäisempi, kuin miltä tässä vaiheessa tuntuu. Mielenkiintoisissa opiskeluaikatauluja koskevissa kokeiluissa on todettu mm. että kertaava opiskelu kielten sanojen kohdalla tehokkaampaa silloin, kun kertaaminen tehtiin reilusti ennen sanakoetta, kuin jos se tehtiin juuri edellisenä iltana. Ajatus siitä, että kaiken pitäisi olla tuoreena mielessä, saattaa olla vähän harhaan johtava. Monet reaalikokeiden tehtävät mittaavat ajattelutaitoa, kokonaisuuksien hahmottamista, kykyä käsitellä aineistoja ja soveltaa tietoa. Näiden taitojen kehittymisen suhteen muutamalla päivällä tuskin on lainkaan merkitystä.

Toki on harmillista, ettet voi kerrata aikomallasi tavalla. Olit varmasti ajatellut tehdä hyödyllisiä ja mielekkäitä asioita oppimisesi eteen. Onneksi tutkinnon arvosanojen pisterajoja määriteltäessä vertaudut juuri tähän abiporukkaan, joilta kaikilta leikattiin pois sama määrä valmistautumisaikaa. Jos tämä vaikuttaa vastausten laatuun, pisterajat laskevat.

Älä siis huolestu liikaa. Tämä on pitkän matkan juoksua. Aiemmin opittu kantaa, vaikka et saisikaan viimeistelyä näissä olosuhteissa kohdilleen. Pyri kuitenkin käyttämään saatavilla oleva aika mahdollisimman hyvin.

2.  Opiskele keskittyen ja lyhyissä jaksoissa

Aikaa on vähemmän kuin kuvittelit.
Aikaa on rajallisesti.

Älä anna valtaa ajatukselle, että aikaa on liian vähän. Sinulla on kuitenkin vielä aikaa. Ei viikkoja, mutta joitakin päiviä ja tunteja kuitenkin. Käytä ne viisaasti.

Kun opiskelet, keskity opiskeluun. Kun et opiskele, pyri tekemään asioita, jotka irrottavat sinut kokeisiin liittyvästä huolesta. Muista, että pienetkin tauot tehostavat oppimista.

Tarvitset voimavaroja ennen kaikkea koepäivänä työskentelemiseen. Kertaa vähän ja tehokkaasti.

3.  Selvitä, mitä osaat

Mitä sitten pitäisi kerrata ja mihin aika käyttää? Joudut tekemään valintoja ja priorisoimaan. Selvitä siis aluksi itsellesi, mitä olet jo tehnyt ja mitä osaat.

Koska mieleenpalauttaminen on niin tehokasta, sinun kannattaa käyttää sitä apuna inventaarion tekemisessä. Muistele kurssi (uudessa opsissa opintojakso/moduli) kerrallaan, mitä tiedät kurssin aiheista. Tee tämä esimerkiksi nopeasti sutaistuna miellekarttana. (Älä juutu tekemään täydellistä ja siistiä. Siihen ei ole nyt aikaa.) Vertaa karttaa oppimateriaalin sisällysluetteloon. Muistitko olennaisia asioita? Onko aiheita, jotka ovat tärkeitä, mutta joista et muista melkein mitään?

Tämän jälkeen sinulla on kaksi mahdollisuutta:

  • Jos tunnistat selkeän katvealueen,  jota et ole ehtinyt vielä kerrata – ja joka on opiskelemasi aineen näkökulmasta ydintietoa, tärkeää, olennaista – keskity kertaamaan tätä aihekokonaisuutta.
  • Jos et tunnista olennaista puutetta, keskity varmistamaan, että osaat hyvin ne kokonaisuudet, jotka olet jo opiskellut ja ymmärtänyt hyvin. Rakennat siis vahvuuksillesi ja luotat siihen, että kokeessa on sen verran valinnanvaraa, että voit kiertää osaamiseen mahdollisesti jääviä puutteita.

Joudut tekemään valintoja. Tee niitä rohkeasti. Opettajana minulta kysytään joskus tärppejä sille, mitä kannattaisi kerrata. Sellaisia on mahdotonta antaa, mutta jonkin kokonaisuuden kertaaminen ja hahmottaminen hyvin, tukee muiden aiheiden muistamista ja oppiaineelle tyypillisen lähestymistavan sisäistämistä. Kertaaminen kannattaa, eikä sitä kannata ajan puutteen vuoksi tehdä pelkästään pintapuolisesti. Uskalla valita!

4. Suosi mieleen palauttamista

Kun kertaat, muistele asioita! Älä vain lue uudelleen, vaan vaivaa päätäsi. Katso otsikoita ja yritä muistaa tai arvata, mitä sisältöjä niiden alla käsitellään. Matemaattisissa aineissa ratko tehtäviä tai mieti edes ratkaisujen perusperiaatteet läpi.

Kun luet, pysähdy välillä ja selitä itsellesi / koiralle / seinille, mitä juuri luit, mitkä olivat ne tärkeimmät asiat. Vaikka aikaa on vähän, anna tilaa ajatuksille ja yhdistele asioita mielessäsi laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

5. Juurru ja katso maisemaa

Valmistaudut nyt ylioppilaskokeeseen varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Muuttuneen aikataulun paineen lisäksi koet tietysti myös tavanomaiset kirjoituksiin liittyvät paineet ja epävarmuudet.

On hyvä muistaa, että vaikka kokeet ovat tärkeitä, ne eivät määritä loppuelämääsi. Jos suoriudut jossakin aineessa heikommin kuin kuvittelit, myös heikommalla hyväksytyllä arvosanalla pääsee ylioppilaaksi. Jos saat tutkinnon kasaan, olet jatko-opintoihin hakukelpoinen ja voit tulla valituksi haluamaasi opiskelupaikkaan pääsykokeen kautta. Jos ovet opiskelupaikkaan eivät aukea, kokeen voi uusia ja tutkinnon arvosanoja korottaa.

Puhu itsellesi nyt lempeästi ja rohkaisevasti. Teet parhaasi näissä kovin epätäydellisissä olosuhteissa. Saatoit lukea tiistain tekstitaidon kokeessa Karl Ove Knauskårdin esseen Munat, jossa elämän rosoisuus ja epäjärjestäytyneisyys asetettiin vastakohdaksi kananmunan täydelliselle muodolle. Myös rosoisissa ja repaleissa oloissa on hyvä asettaa jalat tukevasti maahan ja tehdä sitä, mikä on tarpeen ja ottaa seuraava askel.

Onnea opiskeluun!

Millaista ajattelua ylioppilastutkintokoe vaatii?

2806197476_0f4ab7a08c

Ylioppilaskokeessa menestyminen vaatii vankan tietopohjan tueksi ajattelutaitoja. Psykologiassa kysymykset ovat yleensä tietoa soveltavia. On tyypillistä, että tehtävässä annetaan jokin aihepiiri, tapausesimerkki, tutkimusaineisto tai käytännön ongelma, johon opiskelijan toivotaan pystyvän soveltamaan psykologisia tietoja.

Kevään 2013 kokeessa tällaisia aihepiirejä olivat mm.

  • kevyen liikenteen suunnittelu (tehtävä 1)
  • esimerkkihenkilön kielen kehitykseen liittyvät vaikeudet (tehtävä 2)
  • siirtymä peruskoulusta lukioon (tehtävä 4)
  • suvaitsemattomuus (tehtävä 5)
  • sosiaalinen media (tehtävä 9)

Tehtäville on tyypillistä, että vastaukset eivät löydy suoraan kirjasta. Tarkasteltavana voi olla aihe, jota ei ole koskaan käsitelty psykologian oppitunneilla. Seuraavassa esitän joitakin vinkkejä siitä, miten kysymyksiä kannattaisi lähestyä.

1) Hahmota ilmiö 

Ensimmäinen ajatteluhaaste on tunnistaa tarkasti, mistä ilmiöstä on kysymys. Se vaatii sekä rikastamista että rajaamista.

Rajaaminen tarkoittaa sitä, että määrittelet olennaiset käsitteet vähintään mielessäsi ja kohdistat huomiosi tehtävän kannalta oikeisiin asioihin. Joskus ilmiö on rajattu selkeästi tehtävänannossa. Joskus taas tehtävänannossa vain viitataan oikeaan suuntaan ja ilmiön kartoittaminen jää opiskelijan asiaksi.

Esimerkiksi kevään 2013 tehtävässä 4. todetaan:

”Kun opiskelijat siirtyvät peruskoulusta lukioon, heidän opiskeluun liittyvät suoritusvaatimuksensa kasvavat samalla jyrkästi. Millaisia tämän siirtymän läpikäymistä helpottavia neuvoja voisit antaa lukiota aloittavalle nuorelle.” 

Tehtävässä viitataan suoritusvaatimuksiin, mutta muilta osin siirtymän haasteet jäävät opiskelijan itsensä kartoitettavaksi. Ensimmäinen tehtävä on siis selvittää, millaisia haasteita siirtymään eri ihmisillä voisi liittyä.

Rikastaminen tarkoittaa mielen virittelemistä siten, että tarkasteltava ilmiö alkaa näyttäytyä monitahoisena ja kiinnostavana. Tämä voi tapahtua esimerkiksi luomalla tilanteesta eläviä mielikuvia ja esimerkkejä. Analyyttisempaa reittiä rikastaminen tapahtuu esittämällä kysymyksiä, joiden avulla asiasta löytyy uusia näkökulmia.

Esimerkiksi kevyen liikenteen suunnittelua koskevassa tehtävässä (tehtävä 1, kevät 2013) on hyvä aluksi luoda itselleen mahdollisimman tarkka kuva siitä, mitä kevyt liikenne on. Ketä kevyen liikenteen käyttäjät ovat? Mitä erilaisia ryhmiä käyttäjissä on? Mitä erilaisia tarpeita liikkumiseen liittyy? Missä ja miten kevyeen liikenteen liikkujat liikkuvat? Mistä esim. vaaratilanteet syntyvät?

Jos tämä vaihe hypätään yli vastausta suunniteltaessa, mielikuva kevyestä liikenteestä saattaa yksinkertaisesti olla liian suppea todella hyvän vastauksen rakentamiseen.

2) Erittele ja jäsennä

Toinen vaihe esseen suunnittelussa on analyyttisempi. Kun ensimmäisessä vaiheessa on luotu rikas käsitys siitä, mitä pitäisi tarkastella, tässä vaiheessa ilmiötä aletaan ajatella läpi esitetyn kysymyksen näkökulmasta.

Jäsentämisessä kannattaa käyttää apuna abin ajattelukaavoja, joita olen kokoamassa myöhemmin julkaistavaan tekstiin. Kaavat ovat ns. ennakkojäsentäjiä, joiden avulla voi kerätä ideoita ja ryhmitellä tietojaan.

Erittelyvaiheessa ei kannata tyytyä mihinkään liian valmiina tarjolla olevaan ratkaisuun. Omaa ajatteluaan tulee ravistella ja ruotia. Aivan yksinkertaiset kysymykset voivat auttaa tässä.

Esimerkiksi tehtävässä 2 (kevät 2013) on kerrottu, että Ronjalla oppi myöhään puhumaan, lukemaan oppimisessa oli vaikeuksia ja nuoruusiässä kielten opiskelu on vaikeaa.

On erittäin houkuttelevaa lukea tehtävä siten, että kysymyksessä ovat kielellisen kehityksen vaikeudet yleisesti. Tämän jälkeen vastaus rakentuu YHDEN vaikeuden mahdollisten selitysten kartoittamiseen. Opiskelija, joka ymmärtää tässä kohtaa esittää itselleen kysymyksen siitä, onko kyseessä yksi vai useampi ongelma, on heti askeleen mitan edellä. Hän voi pohtia tekijöitä, jotka voisivat olla kaikkien kysymyksessä mainittujen ongelmien taustalla, mutta myös esittää näkökohtia, jotka pätevät vain yhteen mainituista ilmiöistä.

Yksi vai useampi ilmiö – yksi vai useampi syitä?  Pelkkä kysymyksenasettelu auttaa vastaamaan monipuolisemmin.

Yleensä hyvin valmistautunut opiskelija liikkuu jo jäsentelyvaiheessa psykologisen tiedon tasolla. Joskus tästä seuraa myös ongelmia: opiskelija ei huomaa arkiajattelun näkökulmasta olennaisia puolia kysymyksestä, vaan hyppää suoraan siihen tietoon, jonka esittämistä hän olettaa tehtävän edellyttävän. Psykologian reaalikokeen tehtävät eivät perustu minkään tiedon toistamiseen. Kannattaa siis aina etsiä tiettyä kirjassa esitettyä kokonaisuutta laajempi näkökulma vastaamiseen.

Kevään 2013 kysymyssarjasta tehtävä 3 houkutteli eniten tähän suuntaa. Aiheena olivat aikuisiän kiintymyssuhteet, joita on kuvattu Otavan kehityspsykologian kirjassa selkeästi omassa alaluvussaan. Tehtävästä ei kuitenkaan saa loistavia pisteitä toistamalla alaotsikon alta sisällöt sellaisenaan. Jokainen ylioppilaskokeen tehtävä edellyttää pohdintaa ja sisäistynyttä otetta. Sisäistyneisyys näkyy esimerkiksi siinä, että vastausta on rikastettu yhdistämällä teemaan liittyvää tietoa laajemmin. Tässä esimerkiksi ottamalla esille aikuisuuden kehitystehtävät, transferenssi-ilmiön tai pohdintoja siitä, miksi kiintymyssuhdetyylit näyttävät olevan yhteydessä lapsuuden kiintymyssuhteiden laatuun.

Hyvässä tapauksessa erittelyvaiheen ajattelu on arkiajattelun ja tieteellisten käsitysten vuoropuhelua. Tavoitteena on  mahdollisimman monipuolinen, mutta jäsentynyt kuva tehtävän aiheesta.

3) Kytke psykologiseen tietoon

Lopuksi edellisten vaiheiden oivallukset kytketään psykologiseen tietoon.  Se, mitä on ajateltu esitetään tavalla, joka osoittaa psykologisen käsitteistön, teorioiden ja tutkimustulosten hallintaa.

Lopullisessa vastauksessa painotetaan niitä näkökohtia, joissa tämä onnistuu parhaiten.

Pelkän erittelyn ja arkiajattelun varaan jäävä vastaus ei pääse koskaan korkeisiin pisteisiin. (Kolmeen pisteeseen sellaisella voi hyvässä tapauksessa yltää…) Loistava vastaus on yleensä ”tikutusta”, jossa käsitteet putoilevat lukjian käsiin kuin kypsät omenat toinen toisensa perään.

Psykologialle on oppiaineena tyypillistä, se, että oppimista osoitetaan ilmaisemalla uudella kielellä asioita, joita aiemmin on pystynyt tarkastelemaan vain arkiajattelun valossa. Psykologiset käsitteet voivat tosin myös kyseenalaistaa sen, mitä arkiajattelussa uskotaan.

Toisaalta sisäistynyt tieto itsessään tuottaa uusia, monipuolisempia näkökulmia. Esimerkiksi transferenssin kaltaisia ilmiöitä on mahdollista ajatella ja tunnistaa vasta, kun tuntee psykodynaamista teoriaa.

Reaalikoe on tietyn oppiaineen osaamista mittaava koe. Niinpä ilmiö, joka osataan nimetä on parempi kuin ilmiö, joka vain tunnistetaan ja väite, jota perustellaan tutkimustuloksin on parempi, kuin väite, jonka uskottavuus jää vain väitteen vakuuttavuuden varaan. Pyri siis kaikin keinoin näyttämään kykysi havaita yhteydet psykologisen tiedon ja kuvattujen ilmiöiden välillä.

Abitieto: Mitä tarvitaan huippupisteisiin psykan esseessä?

Olet kirjoittanut esseeseen kaiken mitä tiedät ja oikeastaan kaiken sen, mitä oppikirjassa on kysytystä sanottu. Kuitenkin saat esseestä viisi pistettä. Mitä voisit tehdä, että saisit vastauksesta täydet kuusi pistettä?

Joskus kuuden pisteen vastaus on huikeaa jäsentyneen ja yksityiskohtaisen tiedon vyörytystä – mutta yleensä ero viiden ja kuuden pisteen välillä ei synny pelkästään eroista tietomäärässä. Usein on niin, ettei opettajakaan helposti pystyisi  osoittamaan viiden pisteen vastaajalle, että lisäämällä tämän tai tuon yksityiskohdan vastauksen arvo nousisi.

Kuuden pisteen vastaukseen kannattaa pyrikiä pikemminkin ajattelu- ja käsittelytapa kehittämällä, kuin tiedollisia yksityiskohtia lisäämällä. Kuuden pisteen vastaus on tiedollisesti kattava kirjoitus, josta näkyy, että kirjoittaja osaa ajatella psykologisesti.

Voitaisiin ehkä sanoa, että viiden pisteen vastaaja lukee kysymyksen ja osaa vastata juuri siihen, mitä kysytään. Kuuden pisteen vastaaja osaa lukea kysymykseen vielä jotakin sellaista, joka tuo vastaukseen lisäarvoa.

Hän saattaisi kysyä itseltään: mitä sellaista älykästä voisin – tehtävänannon puitteissa – tehdä, joka kertoisi kyvystäni ajatella taitavasti asetettua kysymystä ja siinä vaadittavaa psykologista tietoa?  

Tällaisia älykkäitä vetoja voivat olla esimerkiksi

  • monipuolisuus
  • käsitteellinen tarkkuus
  • oivaltava havainnollistaminen
  • asioiden tarkasteleminen tuoreesta näkökulmasta
  • tiedon arvioiminen
  • perustellun kritiikin esittäminen
  • hienovireinen tarkastelu, yksiulotteisten johtopäätösten välttäminen
  • oivaltava loppuyhteenveto
  • tutkimusten esittäminen ja perusteltujen johtopäätösten vetäminen tuloksista
  • jonkin sellaisen tiedon yhdistäminen aiheeseen, joka ei oppikirjassa esiinny kysymyksen asiayhteydessä, mutta joka soveltuu kysymyksen käsittelemiseen
Kuuden pisteen vastaus on omaperäinen ja ajateltu kokonaisuus, joka perustuu laajaan ja sisäistettyyn tietopohjaan.
Kuuden pisteen vastaus ei siis synny pelkästä muistamisesta ja tiedon toistamisesta. Opettajapiireissä asia saatetaan tiivistää esimerkiksi näin: ”Viiden pisteen vastauksessa on kaikki, mitä on kirjassa sanottu, kuuden pisteen vastauksesta voi jotain puuttuakin…”  Kysymys ei tosiaankaan ole vain tiedon määrästä. Ajattelutaidot ja kyky tiedon soveltamiseen ovat tärkeämpiä.

Esseetaidot: Testaa tietosi I

Esseen otsikko on Plastisiteetti, muisti ja oppiminen. 

Opettaja ei ole antanut tehtävästä mitää muita ohjeita.

Miten etenet? Vastaa OIKEIN tai VÄÄRIN.

  1. Muistin hermostollista perustaa ei kysytä, joten rajaan sen vastauksen ulkopuolelle.
  2. Tehtävä vaatii käsitteiden määrittelyä. Yritän määritellä kaikki kolme käsitettä.
  3. Tehtävänanto on selvästi listamainen. Voin siis kirjoittaa jokaisesta mainitusta aiheesta erikseen. Oppikirjassakin nämä asiat löytyvät eri kappaleista.
  4. En muista, mitä plastisiteetti tarkoittaa, mutta tiedän kaikenlaista muistista ja oppimisesta. Voin aivan hyvin vastata tähän tehtävään.
  5. En osaa määritellä oppimista tai muistia. Yritän korvata vahingon tarkoilla esimerkeillä.
  6. Yritän vastata niin, että käy selvästi ilmi, miten muisti, oppiminen ja plastisiteetti liittyvät toisiinsa.
  7. Opettelin työmuistin toiminnan tärpiksi kokeeseen. Saan varmasti lisäpisteitä, jos selitän tässä tehtävässä episodisen puskurin, visuaalisavaruudellisen muistilehtiön, fonogisen silmukan ja työmuistin komentoyksikön toiminnan tarkasti.
  8. Tällaisessa tehtävässä uskaltaa esittää myös omia pohdintoja oppimisen ja plastisiteetin yhteyksistä.
  9. Ajattelemalla tarkasti ja keskittymällä aivan olennaisimpaan tähän tehtävään voi vastata onnistuneesti puolessatoista sivussa.

Miten vastasit?

Minä vastaisin näin.

Käsitteiden määritteleminen

Kohdat 2 ja 5 pitävät paikkaansa. Silloin, kun tehtävänannossa on lueteltu avainkäsitteet, ne on hyvä myös pystyä määrittelemään. Plastisiteetin määrittely on tässä tärkeintä. Jos määrittely on vaikeaa tilanteen pelastaa:

  • käsitteen käyttäminen oikein
  • hyvät ja oivaltavat esimerkit
  • muilta osin tarkat tiedot
  • taitava ajattelu

Käsitteiden väliset suhteet

Kohdat 3 ja 4 ovat väärin.

Kohdat 6 ja 8 ovat oikein.

Vaikka tehtävänanto kuulostaa luettelolta, vastaus ei voi olla sitä. Vastaajan keskeisin tehtävä on asettaa nämä tosiaankin erillisinä opitut käsitteet toistensa yhteyteen.

Plastisiteetti on tehtävänannossa ensimmäisenä. Se on tehtävän tärkein käsite, johon muut käsitteet tulisi suhteuttaa.

Oma ajattelu on sallittua ja suotavaa.  Tarvitaan tarkkoja tietoja, joiden varassa sopivia oivalluksia voi syntyä.

Vastauksen rajaaminen

Kohta 1 on väärin.

Plastisiteetti on aivojen mukautuvuutta. Muistaminen ja uuden oppiminen perustuvat juuri tähän aivojen ominaisuuteen. On täysin tehtävänannon mukaista selittää, mitä tämä hermosolun ja hermoverkkojen tasolla tarkoittaa.

Kohta 7 on väärin ja kohta 9 oikein.

Yksityiskohtaisetkaan tiedot eivät nosta pisteitä, jos niitä ei ole liitetty kysymyksen aiheeseen.  Jos pystyt käyttämään näitä tietoja plastisiteetin, muistin ja oppimisen välisien yhteyksien pohtimiseen, tee niin.

Vaikka tehtävän alue on laaja, hyviin pisteisiin voi päästä kohdistamalla vastauksen tarkasti annettuihin käsitteisiin ja niiden välisten suhteiden esittämiseen. Sisäistetyn tiedon varassa on mahdollista kirjoittaa lyhyt vastaus, jossa on olennaiset tiedot, hyvin valitut esimerkit ja taitavan ajattelun varassa etenevä juoni.