Kuuntelemisen taidosta

Minulla on ollut muutamia opiskelijoita, jotka ovat menestyneet reaaliaineissa erinomaisesti aika vähällä vaivannäöllä. Yksi heistä ei koskaan tehnyt muistiinpanoja tunnilla, mutta koetulokset olivat kiitettäviä. Yksi sanoi käyttävänsä vain hyvin vähän aikaa lukemiseen koeviikolla. Yhteistä näille opiskelijoille  – tietynlaisen lahjakkuuden lisäksi – on se, että he ovat  erittäin hyviä oppimaan kuuntelemalla.

Kuunteleminen on yksi nopeimmista tavoista oppia, mutta se, että kuuntelee hyvin, vaatii aktiivista ajattelua ja kurinalaisuutta.

Kuuntelemisesta ei puhuta Olen selaillut aika monia opiskelutaito-oppaita. Kuunteleminen on mainittu vain yhdessä (William H. Armstrong (1995) Study is hard work).

En itsekään muista antaneeni opiskelijoille koskaan ohjeita siitä, miten tulisi kuunnella. Olen tainnut monien muiden tavoin olettaa, että kuunteleminen on taitona itsestäänselvyys, jossa ei ole mitään opittavaa tai erityistä pohdittavaa –  tai että kyse on ensisijaisesti siitä, pystyykö kuunnellessa keskittymään vai ei.

Olen saattanut myös ajatella, että kuunteleminen on juuri sitä ”passiivista vastaanottamista”, jota modernissa oppimiskäsityksessä on halveksuttu. Armstrong asettaa kuuntelemisen uuteen valoon. Hän esittää, että kuunteleminen on itseasiassa vaativaa älyllistä toimintaa.

  • Kuunteleminen vaatii keskittymistä
  • Kuunteleminen vaatii omien ajatusten koordinomista toisen ajattelevan olennon ajatusten kanssa.
  • Kuuntelemisen tapahtuu tilanteessa, jossa kontrolli ei ole itsellä; vauhtia ei voi hidastaa, eikä suuntaa määrätä.

Kuunteleminen – eli toisen ihmisen ajattelun seuraaminen – onnistuu, kun kuuntelija vaatii itseltään tiukkaa keskittymistä.

Lisäksi kuuntelijan tulee käyttää puheeseen kuuluvat tauot ja hiljaiset hetket ajattelemiseen. 

Kuinka tämä tapahtuu?

Taitava kuuntelija kuulee myös sanojen väliin jääviä merkityksiä. Hän käyttää tyhjän ajan opettajan seuraavan ajatuksen ennakoimiseen, sanotun tiivistämiseen mielessä, opetetun aineksen merkityksen tai tarkkuuden kyseenalaistamiseen, opettajan sanoman pukemiseen omiksi sanoiksi, mahdollisten koekysymysten ennakoimiseen ja muuhun tällaiseen (Armstrong, Study is Hard Work,  s. 8).

Palkkiokseen taitava kuuntelija saa ymmärrystä ja aikaa. Oppitunnilla hyvin kuunneltu on usein helppoa muistaa myöhemmin. Opettajan esimerkit ja ryhmän vuoropuhelu auttavat palauttamaan asioita mieleen. Oppitunti on käytetty tehokkaasti ja samaan aiheeseen liittyvään tekstiin on sitten läksyjä lukiessa huomattavasti paljon helpompi paneutua.

Kuuntelemistilanne on elävä ja vuorovaikutteinen. Jos kuunnellessaan ei ymmärrä ajatusta tai alkaa kaivata lisätietoa, voi välittömästi esittää kysymyksiä ja saada vastauksia. Itse esittämäänsä kysymykseen saadun vastauksen yleensä myös muistaa!

En usko, että kovin moni voi menestyä opinnoissaan pelkästään kuuntelemalla, kuten mainitsemani poikkeukselliset opiskelijat. Uskon kuitenkin, että jokainen voi kuuntelemistaitoaan kehittämällä käyttää pakolliset oppitunnit paremmin hyödykseen.

One thought on “Kuuntelemisen taidosta

  1. […] on juuri lukemista. Opiskeleminen lukiossa tarkoittaa jatkuvaa lukemista. Lukiossa keskusteleminen, kuunteleminen ja erilaisten ongelmien ratkaiseminen tukevat lukemalla oppimista ja edellyttävät lukemalla […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s