Kannattaako keskittyminen?

Keskittyminen vaatii luopumista

Väitän, että monien lukiolaisten keskittymiskyvyttömyys johtuu useammin ristiriitaisista motiiveista kuin varsinaisesta keskittymiskyvyn puutteesta.

Ajattele vaikka tätä:

Opiskelija haluaisi mielellään keskittyä tehokkaasti oppitunneilla. Samanaikaisesti hän haluaa myös olla selvillä sosiaalisen ympäristönsä uusimmista tiedonannoista, joten hän ei mielellään jäätä kuuntelematta takana istuvien kavereiden keskustelua.

Hän haluaa myös juoda kahvia.

Hän haluaa tietää, kuka on tykännyt hänen Instagramiin välittämästään kuvasta.

Hän ei myöskään halua antaa itsestään liian nössöä vaikutelmaa, vaan haluaa mielellään osoittaa itselleen ja muillekin, ettei niele ”systeemiä” ihan sellaisenaan.

Hän ei halua nolata itseään muiden silmissä, joten hän päättää myös tarkistaa, että kampaus on kunnossa. Lisäksi hän muistaa juuri keksimänsä kommentin siihen huulenheittoon, joka jäi kesken välitunnilla.

Kuvittele, miten paljosta esimerkin opiskelija joutuu luopumaan, jos hän oikeasti päättää keskittyä oppituntiin!

Jos hän yllä kuvatun kaltaisissa tilanteessa valittaa surkeaa keskittymiskykyään, olisiko oikeastaan reilumpaa myöntää, että hän ei oikeastaan ole varma haluaako hän tai kannattaako hänen keskittyä. Kahvi, ihmissuhteet, imago ja asiaan liittymättömät hienotkin ajatukset pitäisi pystyä sulkemaan pois.

Keskittyminen vaatii luopumista. Onnistunutta keskittymistä edeltää valinta, jossa erilaiset tarpeet on asetettu tärkeysjärjestykseen ja päädytty siihen, että juuri nyt, juuri tässä tilanteessa keskityminen on sen vaatimien uhrausten arvoinen valinta.

Kuva: cc) CarbonNYC via Flickr

Kuva: cc) CarbonNYC via Flickr

Ennen kuin on keskittymishaluinen, on turha valittaa siitä, ettei ole keskittymiskykyinen. Jos siis haluaa parantaa keskittymiskykyään, saattaisi kannattaa aloittaa keskittymishalun parantamisesta.

Haluatko keskittyä?

Keskittymisen vaatimien uhrausten vastapainoksi tarvitaan jotakin. Onko keskittyminen oikeasti vaivan arvoista? Mitä hyötyä keskittymisestä on?

Tarkastellaanpa muutamia mahdollisia näkökohtia.

Väite 1. Keskityminen säästää aikaa

Kahdeksanvuotiaan poikani piti tehdä kotitehtäviä, jotka eivät tuntuneet innostavilta. Keskittymisen sijasta hän keskeytti työnsä vähän väliä valittaakseen tehtävien tylsyyttä tai puuhatakseen muuta. Kolmen kysymyksen ja kolmen vastauksen vihkoon kirjoittamiseen  tällä tavalla kului puolitoista tuntia. Keskittyen hän olisi selvinnyt tehtävästä kymmenessä minuutissa.

Monessa tilanteessa keskittyneen tekemisen tuoma ajansäästö on yhtä ilmeistä kuin poikani läksyjen tekemisessä. Jos haluat vakuuttua tästä, tee elämiskokeita ja mittaa konkreettisesti, miten tarkkaavaisuuden jakaminen vaikuttaa suoriutumiseen. Jos tehtävät ovat vaativia, huomaat todennäköisesti, että keskittynyt rauhallinenkin työskentely on nopeampaa ja tuloksekkaampaa kuin huonosti keskittyvä, kiireinen työote.

Keskittyminen tarkoittaa sitä, että suuntaat yhdellä hetkellä sinulla olevat voimavarat yhteen kohteeseen, yhteen ongelmaan, yhteen ajatukseen, yhden sanan oppimiseen, yhden lauseen kirjoittamiseen. Tuloksena on tarkkaavaisuuden laservalo, joka usein on juuri se, mitä tarvitaan tehokkaaseen oppimiseen.

Joskus keskittyminen voi kyllä johtaa siihen, että aikaa tekemiseen menee enemmän. Keskittyminen nimittäin lisää innostumista! Innostuminen johtaa uusien haasteiden äärelle. Saatat unohtaa ajan kulun ja joutua flow-tilaan. Mutta ottaen huomioon, että opiskeleminen on todennäköisesti paras asia, mitä voit tulevan itsesi eteen tehdä, onko se niin vaarallista? Oppimistulosten kannalta pikkusormen antamisen riskit tässä asiassa eivät näytä järin suurilta.

Väite 2. Keskittyminen säästää virheiltä

Moniajoa eli multitaskingiä on tutkittu viime aikoina melko runsaasti. Tutkimusnäyttö on yhdensuuntaista: vaikeita asioita ei ole hyödyllistä yrittää tehdä yhtä aikaa. Tämä perustuu siihen, että asiat, jotka eivät ole automatisoituneet, vaativat tietoista ohjausta ja siis tarkkaavaisuutta.

Tarkkaavaisuuden jakaminen tarkoittaa, että resurssia riittää vähemmän kuhunkin tehtävään ja suoritustaso laskee. Kun yrität tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, aivot itseasiassa vuorottelevat kahden tehtävän välillä. Jos tehtävät ovat rutiininomaisia, suoritus ei välttämättä kärsi.  Oppiminen on kuitenkin jo määritelmän mukaisestikin ei-rutiininomaista – jo automatisoituneita taitoja kun ei yleensä ole tarpeen opetella uudelleen. Oppimisessa ja opiskelussa keskittyminen vähentää merkittävästi virheiden määrää, kun taas moniajo lisää sitä.

Jostain syystä ihmiset ovat huonoja arvioimaan kuinka hyviä he ovat moniajajina. Erään tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka kertoivat olevansa taitavia moniajajia, eivät kuitenkaan selviytyneet hyvin moniajoa vaativista tehtävistä. Sensijaan henkilöt, joilla oli hyvä keskittymiskyky selvisivät hyvin moniajostakin – mutta he harrastivat sitä vain harvoin. Heilläkin moniajo hidastaa suoritusaikaa ja lisää viheitä, joten he valitsevat mieluummin keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan.

Väite 3. Keskittyminen lisää onnellisuutta

Kolmas keskittymistä puolustava väite on, että keskittyminen lisää onnellisuutta tai ainakin vähentää ahdistusta. Keskittynyt ongelmanratkaisu on nimittäin tunteiden kannalta vähemmän kuormittavaa kuin tekemättömän työn ja ratkaisemattomien ongelmien ennakointi. Opiskelutehtävät ahdistavat opiskelijoita eniten ennen tehtävien tekemistä, eivät suinkaan tekemisen aikana. Ongelmanratkaisun päästyä käyntiin ahdistuminen vähenee. Kuinka paljon murheita voitaisiinkaan välttää siirtymällä nopeammin keskittyneeseen, tavoitteelliseen toimintaan!

Myös yritys ratkoa monia haasteita samanaikaisesti lisää ahdistusta. Tilanne näyttää mahdottomalta ja kysymykset ylitsepääsemättömiltä, kunnes ne ottaa pala kerrallaan selvitettäväkseen. Osatavoitteiden saavuttaminen lisää hallinnantunnetta ja onnistumisen elämyksiä.  Lisäksi keskittynyt toiminta pitää mielen kiireisenä ja vähentää ahdistuksen ja levottomuuden tunteita.

Väite 4. Keskittyminen parantaa oppimistuloksia

Tehokkuus, virheiden välttäminen, innostuminen ja ahdistuksen väheneminen johtavat aika luontevasti siihen, että keskittyminen myös parantaa oppimistuloksia. Jos haluat oppia tehokkaasti, opettele keskittymään. Kun keskittymisen voimavara on käytettävissäsi, aseta oppiminen sille varattuna aikana muiden asioiden edelle. Älä luovu sellaisesta, mistä et aidosti halua luopua:  varaa muille tärkeille asioille oma, niille kuuluva aikansa.

3 thoughts on “Kannattaako keskittyminen?

  1. […] siitä, että opiskelijat halusivat tietää, miten he voisivat oppia keskittymään paremmin. Ensimmäisessä jutussa kiersin kysymyksen väittämällä, että usein ns. keskittymiskyvyn puute on seurausta […]

  2. Eetu Isometsä kirjoitti:

    Hyvä teksti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s