Alleviivaa ja kertaa tehokkaasti!

Tehokas opiskelu ei näytä kovin hohdokkaalta eikä se vaadi mitään erityisiä temppuja. Sadat ja taas sadat opiskelijat opiskelevat tehokkaasti lukioiden käytävillä, kodeissa, oppitunneilla joka päivä. Eivätkä he aina edes huomaa tekevänsä mitään erityistä.

Nämä opiskelijat lukevat läksyjä, ratkaisevat ongelmia ja kuuntelevat tunnilla – aivan kuten nekin, jotka käyttävät heikkoja opiskelumenetelmiä. Kaksi opiskelijaa voi näyttää opiskelevan lähes samalla tavalla, vaikka heidän opiskeluteknii­kassaan olisi oppimisen tulosten kannalta ratkaisevia eroja. He voivat myös käyttää opiskeluun yhtä paljon aikaa.

Tarkastellaan kahta esimerkkiä: alleviivaamista ja kertaamista.

Alleviivaaminen

Alleviivaaminen on opiskelijoiden usein käyttämä opiskelutekniikka. Alleviivaamalla voidaan korostaa tekstin olennaisia kohtia. Hyvä alleviivaus on seurausta tekstin analysoinnista ja tuo esiin tekstin rakenteen: mitä kysymyksiä esitettiin, mitä sanottiin, miten perusteltiin.

Opiskelijat käyttävät kuitenkin alleviivaamista usein tehottomalla tavalla ja alleviivaavat oppikirjasta laajoja osuuksia, kokonaisia lauseita tai jopa kokonaisia kappaleita. Alleviivaaminen palvelee näissä tapauksissa tekstin läpilukemista, mutta ei sisällön jäsentelyä ja oppimista.

Parempi tapa alleviivata on tehdä alleviivaamisesta aktiivista tekstin jäsentelyä ja erittelyä. Se onnistuu valikoimalla alleviivattavat sanat tarkemmin, numeroimalla ja jäsentelemällä tekstiä merkein tai värein. Yksi tapa opetella jäsentelevää alleviivausta on sitoutua valitsemaan sanat niin, ettei koskaan alleviivaan enempää kuin kolme perättäistä sanaa. Tärkeitä asiasanoja on harvoin useampia peräjälkeen. Alleviivattavat sanat valitaan lauseen tai kappaleen lukemisen jälkeen, ei siis samanaikaisesti ensimmäisen lukukerran kanssa.

Kertaaminen

Lähes kaikki tietävät, että asioiden kertaaminen edistää oppimista. Opiskelijat siis pyrikivät kertaamaan oppimaansa muistaakseen opitun parammin. Pelkkä asioiden toistaminen tai lukeminen uudelleen ja uudellen, ei kuitenkaan tuota erityisen hyviä oppimistuloksia. Pelkästä toistosta ei muodostu tarkkaa saati sovelluskelpoista muistitietoa. Sillä, miten kertaaminen tapahtuu, on ratkaiseva merkitys oppimisen kannalta.

Kertaamisen tulisi perustua muistinvaraiseen mieleenpalauttamiseen. Karpicken et al. tutkimuksissa  opiskelijat, jotka käyttivät puolet opiskeluajasta mielenpalauttamiseen, menestyivät paremin kuin opiskelijat, jotka käyttivät saman ajan lukeakseen tekstin useampaan kertaan.

Sini kuvaa omaa mieleenpalauttamistekniikaansa näin:

”Aina kun tunneilla alamme käsitellä uutta kappaletta, kuuntelen tarkasti ja painan asioita mieleeni, jolloin kotona kappaletta lukiessani teidän kappaleen sisällöstä jo hieman etukäteen. Kun kotona sitten luen kappaleen läpi, pysäytän aina lukemiseni uuteen väliotsikkoon. Pysähdyksen aikana kertaan sitä tietoa, jonka olin juuri kirjasta lukenut ja näin jatkan kappaleen loppuun asti. Usein myös lukion jaksojen aikan kertaan kaikkea siihen mennessä oppimaani, jolloin palautan aikaisemmin opittua mieleeni, mikä huomattavasti helpottaa koeviikon aikana kokeisiin lukemistani. ”

Mieleepalauttamista voi tehdä monella tavalla ja se sopii jossain muodossa kaikkien oppiaineiden opiskeluun. Ratkaisevaa on yritys tuottaa opittuja sisältöjä muistista kirjoittamalla, keskustelemalla tai muutoin muistelemalla niitä aktiivisesti.

Se pieni ero 

Kuten nämä esimerkit osoittavat tehokas opiskelutekniikka muistuttaa tavallista opiskelua. Olennaista on se, mitä tiedolle tapahtuu opiskelijan mielessä opiskelun aikana. Molemmissa esimerkeissä lisäämällä aktiivisen ajattelun osuutta opiskelussa, oppiminen tehostuu.

Kuvat Maistora ja Sunshinecity