Ajantajua oppimiseen

2283676770_6b53f8b77f_z

Pitäisiko opiskelulle laatia aikataulu?

Lukiossa opiskelijoita yritetään ohjata suunnittelemaan opiskeluaan ja laatimaan aikatauluja. Tässä on varmasti om viisautensa. Isojen projektien toteuttaminen ilman tuntua siitä, paljonko aikaa on käytettävissä ja mitä tehtävä mahdollisesti vaatii, on vaikeaa. Jonkinlainen ajanataju pitää projektia vauhdissa. Toimivien ja työtä tukevien aikataulujen laatiminen ei aina ole ihan helppoa. Pitäisikö aikataulun olla tarkka ja yksityiskohtainen vai riittääkö väljä luonnos? Entä jos tuntuu, että aikataulu vain lisää paineita?

Tarkat aikataulut – olisiko niistä hyötyä?

Tarkan aikataulun laatiminen ei ole helppoa. Etenkin pidemmällä aikajänteellä muutokset ovat lähes väistämättömiä. Lisäksi tiettyyn tehtävään tarvittavan ajan arvioiminen on aika vaikeaa. Siksi se usein epäonnistuu. Toisaalta tarkka onnistuminen ei ole edes tarpeellista, jos onnistuu välttämään virhearvioihin liittyvät hankalat tottumukset.

  • On tavallista, että opiskelijat aliarvioivat tehtävän vaatimaa aikaa. Usein tämä johtaa siihen, että tehtävä aloitetaan yksinkertaisesti liian myöhään. Virhearviointi johtaa siihen, ettei tehtävää pysty tekemään kunnollisesti.
  • Toisaalta opiskelija voi myös yliarvoida tehtävän vaatiman ajan. Tämä on haitallista lähinnä siinä tapauksessa, että tehtävä näyttäytyy valtavana, kaiken ajan ja voimat syövänä hirviönä, jonka lähestyminen on vastenmielistä.

Jos joka tapauksessa aloittaa tehtävän tekemisen ajoissa, tehtävään vaaditun ajan aliarvioiminen ei juurikaan haittaa. Samoin, jos ei anna työmäärän säikäyttää, lannistaa tai madaltaa tekemisen motivaatiota, ei vaaditun ajan yliarvioinnista koidu vahinkoa. Tällöin tekemiselle varattua aikaa vain jää yli – ja sen voi käyttää miten haluaa.

Jos aikataulu ahistaa, aloita ajoissa!

Ilman aikataulua toimimisessa on myös oma viehtättävyytensä. Jos aloittaa reilusti ajoissa ja työskentelee säännöllisesti, voi usein käytännössä olla murehtimatta aikataulusta ja vain luottaa siihen, että lopulta työ tulee valmiiksi.

Ajoissa aloittamisen hienoja puolia on vapaus. Tekemiselle voi antaa sen vaatiman ajan. Joskus työ valmistuu yllättävän nopeasti, joskus paneutumiseen kuluukin enemmän aikaa kuin ennakoitiin. Kummassakin tapauksessa stressitaso säilyy kohtuullisena.

Suunnitteluvaiheessa ei siis yritetäkään määritellä kauanko työhön menee aikaa. Varataan vain yksinkertaisesti (toistuva) aika tehtävän tekemiseen. (Kuinka se tapahtuu? Lisäohjeita täältä.)  Aikaa varataan lisää, kunnes tehtävä on tehty. Tämä sopii hyvin laajoihin, tärkeisiin projekteihin, joiden määräpäivä on vielä kaukana.

5655715130_fc80ff95f8_z

Joskus rajaamaton aika johtaa työn paisumiseen.

Kaikissa tilanteissa rajaamattamat aikamäärät eivät sovi. Voi näet olla, että tehtävä paisuu ilman aikarajoja kohtuuttomasti. Tähän pätee ns. Parkinsonin laki:

”Work expands to fill the time available for its completion” (Työ vie kaiken sille varatun ajan.)

Asettamalla määräaikoja tehtävän tai sen osien tekemiseen, tekemistä saa rajattua ja perfektionismia taltutettua. Kaiken kun voisi yleensä aina tehdä vielä vähän paremmin.

Jos huomaat itsellesi tapahtuvan näin, voit helpottaa tilannetta asettamalla konkreettisia välitavoitteita ja niille sopivia aikarajoja. Tähän tyyliin… ”Kirjoitan tätä johdantoa korkeintaan tunnin…” Abiturientti voisi ajatella vaikka näin: ”Tämän viikon jälkeen siirryn kertaamaan seuraavan kurssin kirjaa, vaikka tämä jäisi kesken…” 

Pikamatkoilla kisaat aikaa vastaan

Joskus aikatietoisuus voi olla se tekijä, joka saa tarttumaan toimeen, innostaa ja motivoi. Yleensä kisatunnelmaa on helpointa hyödyntää melko lyhyellä aikajänteellä. Menetelmä ja tuttu ja yksinkertainen: Tietylle tehtävälle asetetaan lähietäisyydelle suhteellisen haastava aikatavoite, jonka saavuttamista seurataan työskentelyn kuluessa. Siis näin: Katsotaan saanko kaikki nämä tehtävä tehtyä puolessa tunnissa… 

Selkeän aikatavoitteen asettaminen sopii hyvin esimerkiksi rutiiniluontoisiin tehtäviin, joissa laatu ei liikaa kärsi kiireestä. Tällainen voisi olla vaikkapa sanojen opetteleminen korttimenetelmällä. Parhaimmillaan aikaraja luo sopivan paineen, joka auttaa keskittymään ja ajattelemaan tehokkaasti.

Aikatauluttaminen vaatii itsetuntemusta

Taitavasti käytettynä aikataulut jäsentävät ja tehostavat oppimista. Edessä olevat tehtävät hahmottuvat ja aika jäsentyy.  Ajan käytön suunnittelu helpottaa kasautuvista töistä syntyvää stressiä, koska järkevä aikataulu on samalla jonkinlainen pidemmän tähtäimen selviytymissuunnitelma. Sen varassa voi kunakin päivänä keskittyä sinä päivänä kohdalla oleviin tehtäviin.

Tekemistään voi monesti tehostaa psykologisella aikatietoisuudella, jota aikatauluttaminen tuottaa. Olennaista on oppia tunnistamaan millaisissa tehtävissä ja tilanteissa aikatietoisuuden muunteleminen parhaiten auttaa oppimista. Joskus on hyvä syventyä ja unohta ajan kuluminen. Joskus taas tarkempi aikaseuranta edistää tekemistä.

Kokeile ja etsi itsellesi sopivia tapoja hyödyntää ajantajua oppimisessa!

 

Kuvat cc)  ToniVC, Zorin Denu,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s