Suunnitelmista tukea ja joustoa opiskeluun

“Your schedule should be rigid enough to be effective, yet flexible enough to take care of ever recurring emergencies.” William H. Armstrong (1995) Study is Hard Work, s. 27
Armstrongin ajatus kiteyttää minusta jotain tosi olennaista suunnittelemisesta. Suunnittelemisen perusajatukseen kuuluu, että suunnitelmaan jossakin mielessä sitoudutaan. Sellaisten suunnitelmien tekeminen, joiden jo suunnitelmaa tehdessä tietää toteutuvan epätodennäköisesti tai tuskin ollenkaan, ei juuri auta. Suunnitelmaan pitää sitoutua. Se pitää laatia sellaiseksi, että se kertoo aidosta, vakavasti otettavasta aikomuksesta suunnitteluhetkellä.  Niinpä suunnitteluhetkellä on syytä olla kirkkaalla ja arkirealistisella mielellä. Vakaasti aiotut, kohtuulliset odotukset itseä kohtaa on sitten myös syytä täyttää.
Suunnitelma, joka lentää kokonaan ikkunasta heti, kun matkaan tulee mutka tai muutos, ei anna tarpeeksi tukea tekemiselle. Pieniä mutkia ja muutoksia tulee näet vastaan lähes aina: väsyttääkin vähän enemmän, aikaa jäikin vähemmän kuin oli ajatellut, on jokin häiriötekijä tai ei vaan huvita juuri sillä hetkellä. Jos suunnitelman toteuttamista pitää joka kerta harkita uudelleen, menetetään suunnitteluun liittyvä ennalta päättämisen ja rutinoitumisen hyöty.
Suunnitelma tai säännöllinen työskentelyrytmi on arvokas juuri siksi, että sillä voidaan kiertää hetkellisiin motivaatiokuoppiin putoamisen ongelmia. ”Tapa talon pitää”, sanoi vanha kansa ja opiskelijalla tämä pätee myös. Kun töihin tarttuminen on ennakoitua ja säännöllistä, opiskelun saa käynnitettyä pienistä mutkista ja häiriötekijöistä huolimatta, parhaimmillaan lähes automaattisesti.
Kaikkea ei mitenkään voi ennakoida. Joskus matkaan mahtuu niitä vähän suurempia mutkia. Suuret muutokset edellyttävät uutta suunnitelmaa. Keskisuuret muutokset edellyttävät joustavaa suunnitelmaa.  Miten se voi toteutua? Minä ymmärrän tämän niin, että suunnitelmaan ei useinkaan ole tarpeen sitoutua viimeistä piirtoa myöten. Tilanteiden muuttuessa suunnitelman tärkeitä osasia on hyvä pystyä järjestelemään uudelleen. Ei ole juurikaan merkitystä sillä, tulevatko matikan tehtävät tehtyä hyppytunnilla vai illalla kotona, kunhan ne tulevat tehdyksi. Jos on aikonut opiskella historiaa, mutta englannin kappale tuntuukin kiinnostavammalta, voi aivan hyvin aloittaa siitä. Johonkin täytyy kuitenkin myös sitoutua, jos mieli, että suunnitelmasta on apua. Näissä esimerkeissä sitoutuminen voi koskea esimerkiksi sitä, että läksyt tulevat päivittäin luetuiksi esimerkiksi niin hyvin kuin tietyn ajan puitteissa on mahdollista.
Suunnitelmaa laatiessaan onkin hyvä miettiä, mikä osa ennakoinnista on sellaista, jota voi tarpeen tullen muuttaa ja mikä taas on sitä, johon on sitoutunut lähestulkoon kaikissa olosuhteissa.
 Kuva: bubbo
Muita juttuja suunnittelemisesta ja ajankäytöstä:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s